Mediakasvattaja Saara Pääjärvi kehottaa kuuntelemaan lasta - jokainen heistä on oma yksilönsä ja jokainen haluaa eri asioita. Jokainen lapsi on yksilö, myös suhteessaan mediaan. Yksi pitää prinsessasaduista, toinen vauhdikkaista seikkailuelokuvista. Kolmas etsii aina uutta, neljäs taas toivoo samaa satua illasta toiseen. Vanhemmat voivat rikastuttaa lapsen maailmaa tarjoamalla monipuolisia virikkeitä lapsen valittavaksi. Kunnioita lapsen omaa mediamakua, mutta muista huolehtia, että lapsi käyttää kohtuudella kehitystasolleen sopivaa mediaa.

Media kertoo minusta

Mediankäyttö on lapselle keino ilmaista itseään. Itse tekemisen, vaikkapa valokuvaamisen, lisäksi myös käyttövalinnat kertovat lapsen mieltymyksistä. Jo vauva tekee mediavalintoja: konttaa pois pauhaavan television äärestä tai heittää tylsän kirjan kädestään. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä tiedostetumpia ja harkitumpia valinnat ovat. Median kautta voidaan kokeilla rooleja samastumalla erilaisiin hahmoihin, ja toisaalta taas voidaan vahvistaa käsitystä itsestään: esimerkiksi supersankarikautta elävä lapsi saattaa kiinnostua vain taistelu- ja seikkailuaiheista. Kouluikää lähestyttäessä yhteiset mediasuosikit ja -inhokit tulevat kaveruussuhteita lujittaviksi tekijöiksi.

Media on kulutusta

Lasten mediankulutus on valtava bisnes. Suuri osa suosikeista on markkinoinnin tulosta, ja oheistuotteilla, kuten media-aiheisilla leluilla ja vaatteilla, on maailmanlaajuiset markkinat. Lapset itsekin ovat käveleviä mainoksia Hello Kitty -paitoineen ja Turtles-reppuineen. Lapset kiinnittävät huomiota tuotemerkkeihin ja kiinnostuvat kavereiden suosikkihahmoista. Kaupallisuus ei sinällään tee mediasta haitallista, mutta on vaikea vastustaa houkuttelevia mainoksia ja kaveripiirin ryhmäpainetta. Toteuttaako lapsi omiaan vaiko mainostajien tarpeita mediankäytössään? Alle kouluikäinen ei ymmärrä mainosten kaupallisia tarkoitusperiä, vaan mainospuhe ostokehoituksineen kuulostaa yhtä uskottavalta kuin muutkin aikuisen viestit. Jotta lapsi oppisi suhtautumaan terveen kriittisesti mainontaan, aikuisen tulee herättää keskustelua aiheesta. Opetelkaa erottamaan mainokset muusta mediasta ja pohtikaa kohtuullista kuluttamista.

Onko tuo nyt sopivaa?

Lapsi opettelee kasvaessaan tekemään omatoimisia valintoja myös median suhteen. Vanhempien tehtävänä on tarjota valinnoille turvalliset, kehitystason mukaiset puitteet. Pidä kiinni ikärajoista, se on lapsellekin ymmärrettävä syy sallia tai kieltää katselu.

Vanhempien tulee puuttua mediankäyttöön, jos se vaikuttaa ikävästi lapsen käytökseen. Esimerkiksi uutiset voivat aiheuttaa pelkotiloja, ylipitkät pelisessiot univaikeuksia tai ärtyisyyttä. Erityisesti kannattaa pitää silmällä aggressiivisia lapsia, sillä väkivaltaiset mediasisällöt voivat vahvistaa ei-toivottua käytöstä. Media ei myöskään saa olla lapsen paras kaveri eikä syrjäyttää muita harrastuksia tai ihmissuhteita. Jos telkkari, pleikkari tai kirjat tekevät lapsesta passiivisen, vähennä reippaasti media-aikaa ja tarjoa tilalle muuta kivaa tekemistä.

Vanhempia tarvitaan ottamaan kantaa median tarjoamaan maailmankuvaan. Media välittää tietoa, mutta luo myös kaavamaisia stereotypioita esimerkiksi vieraista maista. Aikuinen on mallina kysymiseen ja ihmettelyyn. Lastenmedian ikuisuuskysymyksiin kuuluvat sukupuoliroolit: ovatko perinteiset prinsessat ja voimamiehet ahdistavia, vanhentuneita roolimalleja? Kasvattajien näkemykset vaihtelevat, mutta nyrkkisääntönä voi pitää monimuotoisuutta ja lapsen näkökulmaa. Kun lapsi valitsee itse, hän löytää usein parhaiten tarpeitaan palvelevaa mediaa. Monipuolisesta mediaympäristöstä löytyy samastumiskohde erilaisille lapsille ja elämäntilanteille. Sekä Pikku Myytä että Tuhkimoa tarvitaan. Tarjoa sekä tunteita että toimintaa niin tytöille kuin pojillekin.