Ruokamuistoja - isovanhempien kanssa koettu

Nimimerkki: mamma
Lapsuuden leivinuunissa leivottu tuore ruisleipä itse kirnutun voin kera, vanha kunnon läskisoosi ja "tönkkäsuolattu" kala.

Nimimerkki: Nikke
Mummon tekemä ainoa oikea ja maailman paras ruisleipä.

Nimimerkki: Kahveli
Muistoni on melkein kuudenkymmenen vuoden takaa. Aina kun pappani teurasti sian, mummu teki veripalttua se oli hyvää. Ilmeisesti siihen tuli sianverta ja ruisjauhoja, seos levitettiin uunipellille ja pinnalle paljon sianläskin paloja. Se oli niin hyvää, koska se on jäänyt mieleen. Toinen on muistoni on pihlajanmarjapuuro, jota mummoni teki. Sekin oli hyvää.

Nimimerkki: anu64
Ikun tekemä lanttuhauta. Oli pakkaspäivä ja lähdin hiihtämään Santasaareen. Matka ees ja taas ei tehnyt yhteensä kuin kahdeksan kilometriä, mutta sinä päivänä tuuli oli kylmä ja voimakas. Nyt aikuisena toteasinkin, että enpä lähtisi pohjoistuulella aavaa järvenselkää hiihtämään. Alakoululaisen mieli oli kuitenkin rohkea, ja pitihän hiihtokorttiin kartuttaa kilometrejä.

Menomatka meni joutuisasti, mutta takaisinpaluu oli kuin jäädytetty helvetti: tuuli viuhoi luihin ja ytimiin eikä minulla ollut tarpeeksi vaatetta päälläni. Ohuet tumput eivät suojanneet käsiäni, ja lopulta itkin ja puhaltelin niihin. Siinä hetkessä, kun en osannut pyytää ohimeneviltä aikuisilta apua eikä kukaan minulle sitä tarjonnutkaan, onneksi paikalle hiihti isosisäni Ikku. Hän oli tuolloin varmasti pitkälle yli 70-vuotias, mutta hailuotolainen lapsuus oli jättänyt jälkensä: kuntoa riitti.

Ikku oli arvannut lapsenlapsensa pulan ja tullut vastaan. Hän hiihti paljain käsin, ja minä sain Ikun kintaat käsiini. Sen jälkeen en ole montaa niin kiitollista hetkeä elämässäni kokenut. Mutta se ruoka! Kun pääsimme kotiin, Ikku otti ison vanhanaikaisen valurautapadan uunista. Kun kansi aukesi, näin kultaisia pikkuharkkoja ja lihakimpaleita; lanttua ja sianlihaa pitkään muhitettuna. Voi, miten se lämmitti paleltuneen. Miten hyvältä se maistui! Kuuma lanttu ja läski olivat sulaneet yhteen makujen sinfoniaksi. Berlusconi ei ehkä ymmärrä, mutta suomalainen hiihtäjänalku kyllä!

Nimimerkki: Mummun rehju
Kivijalassa valmistettiin Nekalassa Tampereella pienessä tehtaassa mustaamakkaraa. Kolikko käteen pikkulikalle ja seikkailu suureen maailmaan ostoksille. Maistui hyvälle Mummun kanssa.

Nimimerkki: Cherie
mamman lihapullakastike ja perunat

Nimimerkki: Kaihomieli
Mummolan kotitekoinen, sakea, kirpeänmakea, täyteläisen paksu omenamehu. Toiseen yhtä hyvään mehuun en ole sittemmin törmännyt. Nam.

Mummolan mummin tekemä ohrarieska ja karjalanpiirakat. Aina kun siellä kävimme, oli tarjolla tuoretta rieskaa tai piirakoita. Niiden tuoksu on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tuntuma käteen ja suuhun: kun uunilämpöisestä, rapeakuorisesta rieskasta murtaa palan ja levittää päälle voita. Nyt aikuisena tajuaa, kuinka itsestäänselvänä tällaisia upeita tilanteita piti. Silloin niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Nyt ajattelen aikoja katkeransuloisen kaihon ja nostalgian sävyin. Se aika ei palaa, eikä mummi enää leivo niitä rieskojaan. Itse olen tehnyt joitakin kertoja karjalanpiirakoita hänen ohjeen mukaan tietenkin, mutta eihän lopputulos ole koskaan sama. 
 

Nimimerkki: noora
Mummolassa kaikki maistui aina tosi hyvälle. Mummolassa oltiin yötä ja aamulla saatiin aina mannapuuroa. Se oli tosi hyvää, vaikka välillä se oli hieman paukkuista.

Nimimerkki: Rokuli
En ole koskaan ollut puurojen ystävä, mutta jo edesmennyt mummoni keitti tautisen hyvää ruispuuroa, jota ei voinut vastustaa. Hän haudtti sitä oikealla puuhellalla...siinä ehkä yksi syy siihen, miksi siitä tuli niin hyvää. Puuron syömisestä on jo reilu 15 vuotta ja olen itse yrittänyt saamaa, mutta huonoin tuloksin.

 
Nimimerkki: Kimmo
Mummun tekemä makaroonivelli. Sitä ei osaa kukaan muu tehdä yhtä hyvää, vaikka ohjekin tiedetään. Siinä taitaa olla mummun taikakosketus

Nimimerkki: Taiska
Raparperikiisseli, johon mummu aina lorautti maitoa joukkoon. Hämmästyttää, etten enää pidä siitä, mutta lapsena se oli taivaallista ja muisto liittyy juuri mummuun.
 

Nimimerkki: sm
Mieleeni on jäänyt ehdottomasti mummon tekemä suikalelihakastike, se oli niin suussasulavaa ja maukasta, aivan ihanaa! 
 

Nimimerkki: Lieska
Unohtumattomin ruoka on mummon perinteinen poronkäristys, jota syödään vahvasti voilla kyllästetyn pottumuusin ja itsetehdyn puolukkahillon kera.

Nimimerkki: kere
Varmaan venäläistaustaisen mummoni tekemät bilmeenit. Ne oli aina hyviä, kun oikein voissa söi.

Nimimerkki: Sari
Kyllähän nyt aikuisena kaipailee mummon tekemää pottupuuroo isolla voisilmällä ja leipäressua, joka tehtiin valurautapaistinpannulla ja voissa
paistaen. Nykyään ei ole enää niin hyviä, vaikka kuinka yrittäisi tehdä mummon ohjeella.

Nimimerkki: Violet
Mummoni teki erityisesti pääsiäisen aikaan todella hyvää piimäpiirakkaa. Sitä tehtiin monta pannullista kerrallaan, pohja oli pullataikinaa,
täytteenä rahkaa ja rusinoita.

 
Nimimerkki: Aldo
Kesämökillä pienenä mummin kanssa kahdestaan ollessani mummi laittoi minulle lautaselle mustikoita, talkkunaa ja maitoa. Siitä lähtien olen ollut
vannoutunut talkkunafani. Talkkuna maistuu monessa eri muodossa, mutta mustikoiden kanssa se maistuu edelleen parhaimmalta ja tuo mieleen tuon leppoisan kesäpäivän auringonpaisteineen.

Nimimerkki: kivi
Paras makumuisto niin ikään lapsuudesta, johon liittyy myös tuoksumuisto, on mummoni paistamat suuret lätyt. Mitkään muut lätyt eivät ole maistuneet niin hyviltä.

 
Muut ruokamuistot