ruokamuistoja
Anne Flinkkilän ruokamuistoja
Kommentoi 01. Kansakoulussa oli sellainen periaate, että tarjottu ruoka on syötävä. Kamalin ruoka oli perunapuuro, jota nieleskeltiin kyynelten maustamana. Meni aikuisikään asti ennen kuin mikään puuro maistui.
2. Vanhempani halusivat kasvattaa meistä maalaislapsista sivistyneitä ja veivät meitä kaupunkiin ravintolaan syömään. Nauravat nakit olivat jotakin käsittämättömän hyvää ja hienoa.
3. Asuimme Ranskassa ja ystäviä tuli kylään. Menimme illalliselle lähikiinalaiseen ja jälkeenpäin tarkistimme sanakirjasta mitä tuli syötyä. Sammakonreisiä ne olivat, vaikka ankaksi luulimme. Ei se pahaa ollut - silti.
4. Parasta sesonkiruokaa on suklaarasia lahjakirjan kanssa jouluaattona, kun kaikki muut ovat jo nukkumassa ja valveilla on vain minä, koira ja joulukuusi. Rauhan ja makean ihana liitto.
5. Kun vieraat lähtevät onnistuneiden ruokajuhlien jälkeen, siivoilen, tiskailen ja siemailen kuohuviiniä. Tunnen itseni hyväksi ihmiseksi.
Arto Rastaan ruokamuistoja
Kommentoi 01. Taivaallista ruokaa taivaan alla
Kultaisin ruokamuistoni liittyy Lapin hillaretkiin, joita sukuni miehet ja pojat tekivät vuosia sitten. Kalastelun jälkeen söimme Tenojoen varrella tikun päässä avotulella paistettua purotaimenta! – Suunnittelemme taas uutta retkeä!
2. Kaksijalkaisia narun nokassaBermundaan liittyy yksi parhaita kokemuksia. Olimme syömässä todella hienossa ravintolassa, mutta illan kruunasi ravintolan hovimestari, joka paloitteli kokonaisen linnun pöydän ääressä ja tarjoili sen lautaselle. Ei mikään ihme temppu sinänsä, mutta tällä kertaa lintu roikkui narun varassa jaloista koukun nokassa, joten suoritusta voi kuvailla jopa häkellyttäväksi.
3. Mummon/äidin joulupöytä
Nämähän ovat nämä klassikot. Ei niitä koskaan unohda.
4. Samppanjaa ja äyriäisiä ArcachonissaJoitakin vuosia sitten olin perinteisellä Ranskan reissullani Bordeauxissa. Lähdimme pienellä porukalla pitkin Ranskan rannikkoa kohti Arcachonia, jossa sijaitsevat suuren suuret hiekkadyynit. Paikka on kuuluisa mm. ostereista ja ehkäpä maailman parhaista äyriäisistä. Illastimme pienessä ravintolassa Atlantin rannalla, missä söin yhden elämäni huikeimmista aterioista.
Juuri merestä nostetut äyriäiset olivat jotain täysin ainutlaatuista. Tuoreus, tuoksu ja maku olivat juttuja, joita en koskaan unohda. Lisäksi aateloimme aterian Rosé-samppanjalla ja mikä parasta emme maksaneet omalla kortilla.
5. Muurinpohjalettuja Luttojoella
Tämä muisto liittyy Lappiin Luttojoen varrelle. Jokavuotisella reissullamme olimme perustaneet leirin aivan joen varteen. Illan hämärtyessä sain tehtäväkseni paistaa elämäni ensimmäiset muurinpohjalehtut (olin juuri aloittanut ravintolakoulun).Pappa oli tietysti mukana. Hän piti itseään jonkinmoisena lettukeisarina, joten sivusta katsominen oli hieman tuskallista. Onnistuin kuitenkin suoriutumaan tehtävästä suurin piirtein kohtuullisesti ja papan kommentti asiasta oli, että "Kyllä sinusta vielä kokki tulee". Nyttemmin tuo tokaisu on kulkenut suvussa jo jonkinlaisena vitsinä, mutta toisaalta oikeassahan hän siinäkin oli. Lapin luonnon rauha ja letut joen varrella mansikkahillolla. Mikäs sen parempaa.
Lukijoiden lähettämiä ruokamuistoja
Kommentoi 0Arvoimme kaikkien osallistujen kesken kolme Kotikokit -esiliinaa ja keittiöpyyhkeitä. Esiliinat saavat:
Marita Suopanki, Rovaniemi
Anu Vihma, Vantaa
Timo Suvisilta, LahtiLue muistoja ja lisää tekstin loppuun omat muistosi
Ruokamuistoja lapsuudesta
Ruokamuistoja matkoilta
Ruokamuistoja - taivasalla
Ruokamuistoja - koulun parhaat
Ruokamuistoja - inhokit
Ruokamuistoja - isovanhempien kanssa koettu
Ruokamuistoja - yllätykset ja yhdistelmät
Ruokamuistoja - rakkaiden ystävien kera
Lue myös viiden ruutukasvon ruokamuistot.
Maarit Tastulan ruokamuistoja
Kommentoi 01. Kaksi vauvaa möngertämässä rintani päällä etsimässä luomumaitoa. Eksoottinen kokemus, joka löi laudalta Michelin -ravintolassa Barcelonassa syödyn illallisen.
2. Lapsena lempiruokani olivat lätyt. Annoin äidilleni valmistusohjeen: "Keitä, äiti, lättyjä!" Kokkikouluni oli vielä kesken, sillä paistinpannun ja kattilan erilaisia käyttötarkoituksia oli vaikea erottaa. Yksi asia tuli selväksi: lätyt ovat rakkauden ruokaa
3. Nuotiolla paistettu marsu nautittuna Andien vuoristossa tähtikirkkaan taivaan alla. Takana oli edellisten päivien kova fyysinen rasitus - nousu lähes 4000 metrin korkeuteen jalan - ja ehkä juuri siksi marsu maistui taivaalliselta. Köyhien vuoristolaisten halu jakaa vähästään tuntui sydämessä asti.
4. Lasten syntymän jälkeen ostin kotiruoan keittokirjan ja valmistin ensi kertaa maksalaatikkoa, jauhelihaspagettia ja karjalanpaistia. Tarkistan vieläkin joka kerta reseptistä lihapullien teko-ohjeet ja olen ylpeä, että joskus onnistun tiristämään lapsiltani erityismaininnan onnistuneesta kokonaisuudesta. Onneksi lapseni eivät ole maistaneet niitä mestarikokkien tuotoksia, joita minä olen saanut nauttia eri puolilla maailmaa: Italiassa, Intiassa, Japanissa, Etelä-Amerikassa. Kritiikki voisi olla ankarampaa. Kun lapset illalla nukkuvat, muistelen mielessäni nuoruuteni ihmeellisiä illallisia ja herkuttelen muistoilla.
5. "Äitien tekemä" maksalaatikko rusinoilla, purkkihernekeitto ja kaupan muoviin pakatut pinaattiletut. Eläköön einekset, jotka ovat säästäneet voimiani tiukoissa paikoissa muistuttaen, että ruokakin on vain ruokaa: jokapäiväistä leipäämme.
Mari Siukosen ruokamuistoja
Kommentoi 01. Eksoottinen Karibian bbq-ilta
Olin matkalla Yhdysvaltojen Neitsytsaarilla. Tutun tuttu, paikallinen ökyrikas halusi näyttää minulle ja matkakumppanilleni Karibian kuuluisimman bbq-paikan. Ajoimme hänen upealla pikakiiturillaan muutaman tunnin öisellä merellä, tähtiä oli joka puolella ja ilma lämmin. Saavuimme jollekin Hollannin omistamalle saarelle. Passitarkistuksen jälkeen marssimme "ravintolaan", joka oli hiekkarannalla.
Paikka oli upeasti valaistu. Paikallinen trubaduuri soitteli reggaeta kitaralla, bbq-buffetpöydät notkuivat ja lisää lihaa paistui grilleissä. Ihmiset söivät pöydissä ja osa loikoili riippumatoissa drinkki kädessä. Tunnelma oli ainutlaatuinen ja ruoka hyvää!
Eikä niissä drinkeissäkään mitään vikaa ollut!
2. Euroopan suurkaupungissa
Olin pari viikkoa Barcelonassa kahden ystäväni kanssa. Lomamme ikuisuusprojektiksi muodostui käynti Tibidabon huvipuistossa, joka sijaistee korkean kukkulan huipulla.
Halusimme mennä sinne illalla, jotta voisimme nähdä kaupungin valot jalkojemme juuressa. Kolme kertaa yritimme; milloin huvipuistoon johtava köysirata oli jo suljettu, milloin koko huvipuisto ei ollut auki. Kävimme turisti-infossakin hakemassa tarkkaa tietoa aukioloajoista, vaan eivät nekään pitäneet paikkansa. Kolmen turhan yrityksen seurauksena oli toistuva kaava. Joimme kannun reissun parasta sangriaa köysiradan lähtöpisteen viereisellä terassilla, joka sekin sijaitsi aika korkealla ja maisemat olivat sitä myöten upeat.
Sangrian jälkeen lähdimme aina kävelemään alas kohti metroasemaa ja ohitimme linnaa muistuttavan vanhan rakennuksen, josta oli tehty ravintola. Kolme kertaa paikkaa ihailtuamme päätimme, että palaamme paikalle viimeisenä iltana. Sinä iltana vedämme ykköset päälle emmekä edes yritä huvipuistoon!
Saavuimme ravintolaan ja tunsimme olevamme itsellemme vieraassa maailmassa; tunnelma oli ylhäinen ja hillitty ja pingviinipukuisia, äärimmäisen korrekteja, joskin ystävällisiä tarjoilijoita seisoi siellä täällä. Yksi heistä ohjasi meidät Siniseen saliin, upean vanhan takan viereen. Ravintolassa ei ollut mitään ruokalistaa; oli otettava menu, joka eteen kannettiin. Jokaiselle ruoalle oli myös suunniteltu juoma, joka tuli eteen pyytämättä.
Alkuun pöytään tuli cavaa ja tapaksia. Välisalaatin jälkeen kokki saapui esittelemään meille raa'an lampaankappaleen ja kysyi, kelpasiko se meille. Kukapa meistä olisi osannut moista arvioida, joten nyökyttelimme yhteistyöhaluisesti "si, si"... Samalla mietimme koko ajan, paljonko laskun loppusumma mahtaa olla.... Liha tuotiin pöytään tarjoiluastialla, jonka alla oli tulikuuma hiillos. En ole suuri lampaan ystävä, mutta tämä liha suli suuhun! Tunnelma oli muutenkin lähes suurrealistinen; tunsimme olevamme "aivan väärässä paikassa" ja samalla hienostuneesta ilmapiiristä ja kauniista salista ei voinut olla nauttimatta täysin rinnoin.
Jälkiruoan jälkeen olimme kaikki elämäämme tyytyväisiä ja hymyä kasvatti se, että laskua ei tarvinnut jakaa useammalle luottokortille...
Kun lähdimme pois, kukaan ei oikein muistanut, kuinka sokkeloisia käytäviä pitkin löytäisi ulos. Tarjoilijat huomasivat maalaisuutemme ja hillitysti vailla sanoja tai katsekontaktia osoittivat puoliksi salaa sormellaan oikeaan suuntaan. Hyvä niin, koska olimme vähällä marssia sisään saliin, jossa iso juhlakansa kantoi juuri esille syntymäpäiväkakkua.3. Kreikan saaristo on ykkönen!
Parina kesänä olen kierrellyt Kyklaadeja ystäväpariskuntani kanssa. Kerran matkasimme yölautalla Santorinilta Sifnokselle ja nukuimme kaikki kolme.
Havahduimme laivan summeriin ja koska pysähdykset kestivät vain muutaman minuutin, keräsimme unen pöpperössä rinkkamme ja juoksimme ulos. Oli aamuyö ja säkkipimeää. Neuvottelimme itsellemme huoneen aivan sataman tuntumasta ja menimme jatkamaan unia. Aamulla ystäväpariskuntani lähti bussilla ylös kylään ja minä suuntasin rantakallioille ottamaan aurinkoa. Parin tunnin kuluttua toinen heistä soitti ja kehotti tulemaan kylään matkaoppaan kera. Osoittautui, että olimme hypänneet laivasta yhtä saarta liian aikaisin ja olimmekin pienellä Sikinoksen saarella; asukasluku pari sataa, lampaita huomattavasti enemmän, yksi kauppa, ei palveluita.... Mutta kaikesta huolimatta kokonaista kaksi tavernaa kylän ainoan kadun varrella!
Koska saari oli niin pieni, laivat eivät pysähtyneet sinne kuin pari kertaa viikossa. Tästä pysähdyksestä tulikin sitten useamman päivän syömäloma. Kylässä ei ollut muuta tekemistä kuin istua ruokapöydässä eikä siellä saanut rahaakaan kulumaan kuin ravintolalaskuun. Niinpä innostuimme tilaamaan suunnilleen kaikkea, mitä listalta löytyi. Lähes tulkoon lukematta osoittelimme listaa: "tuota, tuota, tuota, tuota -ja tuota ja tuota...". Ja tietysti suurin mahdollinen karahvi talon punaviiniä. Ne illat istuimme ruokapöydän ääressä todella pitkän kaavan mukaan, söimme vatsamme halki ja nautimme siitä, että missään ei näkynyt muita turisteja. Ikinä elämässäni en ole syönyt niin paljon kuin noiden päivien aikana!
4. Tukholma - entinen kotikaupunkini
Asuin seitsemän vuotta Tukholmassa ja sinne liittyy liuta todella rakkaita ruokamuistoja. Ravintoloiden määrä on valtava kaupungin kokoon nähden ja erityisesti kiersin etnisissä ravintoloissa; ykkössuosikki on joka korttelista löytyvä sushibaari, kakkossijalla loistava, herkullinen, raikas ja tuore vietnamilainen keittiö ja tasaisella kolmossijalla intialainen ruoka, simpukkaravintolat, autokorjaamoon rakennettu Lähi-idän ruokaa tarjoileva ravintola sekä kaikki thaimaalaiset ravintolat. Thai-paikoista paras on kitsch-tyyliin sisustettu paikka, jossa yksi pöytä on riksassa, yksi luolassa, yksi lattialla, keskellä virtaa joki, jossa ui oikeita kaloja ja sen yli vie pieniä kaarisiltoja.Kaikki on tehty viimeisen päälle; jopa vessa hanat on päällystetty kookospähkinällä. Siinä ravintolassa tulee aina hyvälle tuulelle ja erityisesti olen viettänyt siellä unohtumattomia iltoja Suomesta vierailulle tulleiden kavereiden seurassa.
Elämäni parhaan thai-aterian olen kuitenkin syönyt tukholmalaisen ystäväni kotona. Hänellä oli kylässä thaimaalainen vieras, joka valmisti isolle porukalle käsittämättömän 15 ruokalajin illallisen! Makuelämyksiä riitti A:sta Ö:hön, hänen vaivannäkönsä oli ällistyttävää ja ilta oli yksi onnistuneimmista eikä vähiten ruoan vuoksi. Se jos mikä oli aitoa ja alkuperäistä thaimaalaista!
5. Studiokeittiöstä
Suuttuuko Arto, jos hänen ruokansa ei ole mukana "parhaiden ruokamuistojeni" -listalla? En uskalla ottaa riskiä, joten annan yhdeksi vastaukseksi kaiken, mitä mr Rastaan kipoissa ja kapoissa on valmistunut! Jos saan antaa palautetta sinulle Arto, niin joskus olisi kiva syödä enemmän kuin se sentti kertaa sentin palanen, jonka minulle lähetyksen loppupuolella leikkaat... Mutta katsojille tiedoksi; kehut ovat aina aitoja. Se mies tietää totisesti, kuinka tehdä hyvää ruokaa!
Ruokamuistoja - inhokit
Kommentoi 2 Lue kommentit
Nimimerkki Ulpu:
Ihan ykkösinhokkina koulun tilliliha 70- ja 80-luvuilla. Harmaa, kumimainen mössö nostatti vielä pitkään kauhunsekaisia tunteita, kunnes viime vuonna eräs ystävä teki ko. aterian, joka osoittautui oikein herkulliseksi. Pelko ja kauhu on selätetty.Nimimerkki: Ei ikinä enää tillilihaa
Aloitin kansakoulun Kauniaisissa 1970. Silloin elettiin vielä aikaa jolloin olisi pitänyt syödä lautanen tyhjäksi. Niiltä ajoilta sain tillilihasta elinikäiset traumat. Kun ei maistunut, niin ei maistunut. Syötävä oli eikä opettajakaan päästänyt pois ruokalasta ennen kuin lautanen oli tyhjä. Itkua ja oksennusta pidätellen yritn syödä jo jäähtynyttä ruokaa, mutta vastus oli ylivoimainen. Liha oli sitkeää, kastike klimppistä ja pitkät tillin lehdet tuntuivat takertuvan kurkkuun. Niinpä minulle kävi kuin huonolle nyrkkeilijälle eli kongi pelasti minut seuraavalle tunnille.
Nimimerkki: leena
Kaurapuuro, jota syötiin kansakoulussa usein! Muistan kun kieltäydyin, jolloin opettaja sanoi, etten huomenna saa ruokaa ja olipa onni kun taas oli
kaurapuuropäivä. Kaurapuurosta Markus setäkin puhui varmaan joka päivä.Siispä kaurapuuro ei kuulu edelleenkään ruokavalikoimaani.Nimimerkki Heleena:
Koulun inhokkiruokani oli tilliliha.Nimimerkki: Tosi kulinaristi
Joulun yllätyskakku...Olin silloin alaluokalla kansakoulussa ja oli joulunaika. Olimme harjoitelleet tontut -ja keijutleikkiä koulussa ja meidät oli pyydetty esiintymään läheiseen kunnalliskotiin siellä oleville vanhuksille. Olimme sitten saaneet esiityksemme loppuun ja taputusten saattelemana istuimme meille katettuun ruokapöytään. Katseeni kiinniittyi silloin pöydän keskellä olevaan "kakkuun" , joka oli verhoiltu vaaleanpunaisella kermavaahdolla ja näytti tosi herkulliselta.Tietenkin pyysimme opettajaa laittamaan meille lautaselle sitä kakkua ja niin hän tekikin , mutta kysyi syömmekö varmasti, sillä hän ilmeisesti tiesi mitä tuon "hunnun" alla oli.Saimme sitten lautaselle tuota herkkua, joka jäi kyllä syömättä, sillä ei se mitään kakkua ollutkaan, vaan rosollia, joka oli niin kauniisti peitelty. No, se jäi maistamisen jälkeen lautaselle, eikä se ole oikein minulle koskaan maistunut, liekö sitten sen silloisen, lapsena koetun suuren pettymyksen aiheuttamaa, mutta ei maistiu vieläkään, ei.
Markku Tampio:
Pahin ruokatapaus sattui 10 vuoden lähihistoriassani, kun eräässä talossa oli lounaaksi laitettu lihamureketta, joka maistui aika vahvalta, lihamurekkeeksi. Kun eräs toinen naapurini sitten illalla tiedusteli, mitä oli ollut lounaaksi, niin kerroin, että lihamureketta. Tähän naapuri sitten kertoi, että siinä talossa syödään paljon lääkelehmiä, joita ei kelpuuteta teurastamolle teuraseläimeksi. Ja sen vuoksi liha maistuu vahvalta, koska naudoissa saattaa olla lääkejäämiä tai naudat saattavat olla sairaita edelleenkin. Tuon tapahtuman jälkeen minulle ei ole maistunut naudanliharuoka kunnolla missään muodossa.
Nimimerkki: Seija
Ollessani tarhaikäinen 60-luvun alussa, sain mitä karmaisevimman ruokamuiston. Muistan sen varmasti niin kauan kuin elän! Isäni vei minut aamulla aikaisin tarhaan. Tunsin oloni huonovointiseksi, mutta ei auttanut, tarhaan vaan, että isä pääsisi töihinsä. Saavuin hieman myöhässä, aamupuuro odotti pöydässä. Muistan Ison Tarhatädin valkoisine essuineen karjuvan minut puurolle. Iso lautanen täynna harmaata massaa ja haaleaa maitoa, oli varmaan ruispuuroa tms...hui, puistattaa vieläkin! Pöydästä en saanut nousta ennenkuin lautanen olisi tyhjä.Minäpä en syönyt, istuin siinä koko päivän ja nuokuin, taisi olla kuumettakin, mutta eihän siitä kukaan välittänyt. Isä tuli illalla hakemaan, enkä suostunut ikinä enää menemään siihen tarhaan, enkä mennyt, puuron pakkosyöttämisyrityksen takia! Naapurin täti hoiti minua sen jälkeen, aina koulutielle asti. Kouluruokakin oli siihen aikaan mitä oli, mutta ei koskaan niin karmeaa kuin tarhan puuro! "Puurofobian" siitä kokemuksestani sain!
Nimimerkki: Eileen
Koluruoka 50-luvun alussa oli todella mieleenpainuva tapahtuma. Maalaiskoulussa keittäjä laittoi lautasen täpötäyteen esim. makaronivelliä tai mustaherukkakeittoa ja jotain jauhopuuroa. Ne olivat vastenmielistä ruokaa. Kaikki lautasella oleva piti syödä. Ei auttanut vaikka ylös meinasi tulla sellainen määrä pienellä tytöllä. Muistelen näitä ruokailuja vieläkin pelon tuntein.
Nimimerkki: Meppis
Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt eräs ravintolaruokailu. Olimme silloisen mieheni kanssa päättäneet lähteä ulos syömään. Oli kesäaika eikä ravintolassa ei ollut muita ruokailijoita kuin me :) Odottelimme ruokaa TODELLA kauan. Silloin jo ajattelin, että jotain on pielessä. Tilasin cajunmaustettua/paistettua lohta ja lisukkeena kasviksia. En voinut koskeakaan ruokaan, sillä kasvikset olivat "tyyliin muutaman päivän jätöksistä kyhätty kasa kasviksia" ja lohi oli poltettu mustaksi hiillospinnaksi karrelle. Yritin raapia mustaa hiillospintaa irti, muttei se lähtenyt, joten ruoka jäi syömättä. JOUDUIN maksamaan osan ruoasta!??? Sain jonkun henkilökunta-alen.Pilalle oli siis ruoka saatu. En saanut edes anteeksipyyntöä, vaan kokki sanoi, että ruoan kuuluu olla sellaista. Tiedän, että lohen pitää olla rapeaksi paistettua, mutta ei mustalle hiillokselle asti! Toista kertaa en moiseen ravintolaan mennyt, enkä mene!
Nimimerkki: Pirtu
Kansakoulussa oli hernekeittoa, jossa läskin/ihran kappaleet kelluivat pinnalla ja herneet huutelivat toisilleen "missä sä oot, mä oon täällä".
Vieläkin yököttää. Sain vuosiksi hernerokkakammon, joka alkaa nyt oman kokkauksen myötä pikkuhiljaa poistua.
Nimimerkki: Bachelorette
Muistan ikuisesti, kun ala-asteella oli ruokana paistettua sientä, perunaa ja kastiketta. Se kuvotti minua ja opettaja pakotti syömään ruuan. Olen päässyt sieniruokien kammosta vasta syötyäni taivaallista suppilovahverokeittoa, joka vei keilen mennessään.
Nimimerkki: -
Sairaanhoitajavuosinani Norjassa joulupöytäämme ostetut jouluanjovis-sillit, jotka kurkistelivat silmät sirrillään säilykepurkista - eipä tullut syötyä niitä, koska olivat päänsä säilyttäneitä kaloja. Syksyllä keitettävä mölja, jossa oli turskan sisälmyksiä, maksaa, munuaisia yms. Keitto on saanut jäädä meidän puolestamme aitojen norjalaisten kattiloihin.Nimimerkki: 50-luvun lapsia
Äiti oli joutunut sairaalahoitoon, isä oli töissä. "Lapsenlikkana" oli naapurista n.80-vuotias täti. Hänkös sitten alkoi tehdä sitä klimppisoppaa. Kehui vaan kovasti kuinka hyvää ruokaa kohta saamme. Ehkä soppa oli hänen mielestään herkkua, mutta ei meidän pienten lasten mielestä. Se oli harmaata, suolaista ja ällöttävän näköistä lientä - joukossa lillui jauhoklimppejä. Kovasta pauhaamisesta huolimatta sopat jäi lautaselle sillä seurauksella, että sinä päivänä täti ei muuta meille laittanut. Sana klimppisoppa, sananakin jo aivan kamala!
Nimimerkki: Timo
Olimme veljen kanssa naapurissa mummon luona hoidossa 50-luvun lopussa. Mummo oli tehnyt perinteistä silakkalaatikkoa, joka oli heillä parempaa ruokaa. En ollut ikinä maistanut sitä ja tietenkin kieltäytyin ruuasta. Mummo, 1905 syntynyt nainen ja ainakin kaksi pulakautta nähnyt ei kuunnellut 5-vuotiaan kommentteja, vaan otti minua niskasta kiinni ja varsin riuskasti syötti tarjoilulusikalla silakkalaatikkoa. Joka kerta kerta sen jälkeen silakkalaatikon tuoksukin saa aikaiseksi sen, että tunnen mummon sormet niskassani.
Nimimerkki: Maria
Mieleeni ei ole jäänyt erityisesti mikään ruoka, vaan ala-asteen kouluruokailu. Luokka istui pitkän pöydän ääressä ja opettaja sen päädyssä. Ruokaa tuli ottaa sen verran kuin jaksoi, eikä pöydästä saanut nousta, jos lautanen ei ollut tyhjä. Se vilkastutti mielikuvitusta. Ylimääräistä ruokaa työnnettiin pöydällä olleisiin kukkapurkkeihin tai niiden alle. Joskus juotiin muki tyhjäksi ja kaadettiin sinne. Joskus pihvi löytyi lautasen alta. Kaikessa pyrittiin siihen, ettei opettaja huomannut. Ei siis kovin miellyttävää ruokailua. Tästä kaikesta on vasta vähän yli 10 vuotta aikaa.Nimimerkki: Mintsi
Lammaskaalikeitto koulussa, jo sen villainen haju ruokalaan mennessä sai aikaan etovan olon. Varovasti söin lientä ja vihanneksia, mutta lihaan ei tehnyt mieli koskea.Nimimerkki: riepuliisa
Muistan hyvin, kun koulussa oli ala/yläasteella borssikeittoa, jossa oli nakin paloja. Siinä ne lilluivat punajuurien seassa. Kukaan ei borssikeitosta oikein tykännyt, mutta pakko oli kuitenkin maistaa ja syödä sitä. Samoin on mieleeni jäänyt tilliliha perunoilla. Perunathan maistuivat hyviltä, mutta tilliliha oli sellaista, ettei olisi tarvinnut muuta kuin ritsan millä lennättää se seinään. Siinä oli todella paljon sitkoa ja läskiä. Joskus jälkeen päin olen törmännyt kyseisiin ruokiin, enkä todellakaan syö niitä. Nauttikoon joku muu niistä, minä nautin maukkaimmista ruoasta ennemmin.
Nimimerkki: Siru
Lapsuudessa olin mummun ja papan kanssa kyläilemässä vanhan miehen luona, joka ilmeisesti asui yksin. Mies tarjosi tosi pahaa lihakeittoa, jossa oli sekaisin liian sitkasta lihaa ja ällöttäviä läskipaloja. Mummu teki pikku tönimisellä ja pienellä supatuksella kuitenkin selväksi, että nyt on ruoka syötävä lautaselta mukisematta, joten kiltti tyttö söi. Ja muistaa jokaisen lusikallisen tuomat puistatukset vielä kolmikymppisenäkin.Nimimerkki: kuutamoinen
Mieleeni on jäänyt ihan ihka ensimmäiset paistetut maksapalat, joita minulla oli lapsuudessani tapana piilotella milloin mihinkin, jottei niitä tarvitsisi syödä. Äiti kertoo minun piilotelleen niitä myös patterin väliin ja pöytätabletin alle. En vielä aikuisenakaan välitä maksasta, vaikka se tuoksuu mielestäni herkulliselta.
Nimimerkki: Lohi
Ei niinkään positiivisessa mielessä mieleen jäänyt ruokalaji on ala-asteaikanani muotina olleet lihapullat. Lihapullat olisivat olleet ihan ok, kyllähän lapset niistä yleensä tykkää, mutta näihin oli sisälle pursotettu - jostain kummallisesta syystä - omenahilloa. Varmasti on jollekin mieluisa ruoka, mutta omasta mielestäni eivät olleet mikään gourmet -elämys. En muutenkaan pidä siitä, että makeaa sekoitetaan suolaiseen. Jälkkärit erikseen, sanon ma'.
Nimimerkki: maarit
Palasin Islannista rahtilaivalla takaisin kotiin vuoden työreissun jälkeen. Ateriat kuuluivat matkan hintaan. Laivan pakastekonteissa kalaa Eurooppaan. Eräänä aamuna herätessäni totesin, että yksi konteista on rikkoutunut, koska kaikkialla haisi todella pahalta kalalta. Varsinainen yllätys tapahtui sitten lounaalla, kun pöytään kannettiin keitettyä kalaa - jonka haju oli levittäytynyt jo koko päivän laivaan... Sain siis keitettyä rauskua (islantilaista perinneruokaa, josta olin toki kuullut, mutta nyt sain sitä ensimmäisen kerran). Lisäkkeenä oli keitettyjä perunoita, raparperihilloa ja eiliseltä kastikkeeksi lampaanrasvaa...Kala kuulemma tarjoilijan mukaan haisi pahemmalta kuin maistui... itse en paljoa eroa huomannut.Tämä ei ehkä ollut miellyttävä ruokamuisto, mutta erittäin vahva muisto kuitenkin.
Nimimerkki: Sirkkuli
Muistan aina ekan luokan alkuaikona, kun ruokana oli pinaattikeittoa, jota en ollut koskaan nähnytkään. Oksensin lautaselle ja rupesin itkemään kauhusta, koska pelkäsin mitä koulussa seuraisi, kun en pystynyt sitä syömään. Olen syntynyt vuonna -54, joten tämä on tapahtunut vuonna - 61. Pinaattikeitto ei maistu minulle vieläkään, vaikka olenkin sitä maistanut.
Nimimerkki: Tilli
Tilliliha. Ehdottomasti not forever, never. Inhosuhde kehittyi lapsena jo alakoulussa. Tsiisus, tilli kuuluu kalaan, ei lihaan. Miksi pitää hyvä
ruoka-aineet pilata ja yhdistellä epäsopivasti.Nimimerkki: sirkka
1950-luvun alussa koulussa oli perunanryynivelliä ja vieruskaverini sanoi, että tulee mieleen sammakon kutu- Sen jälkeen en pystynyt syömään sitä velliä. Opettajan kanssa taisteltiin ja yrjöttiin. Lopulta sain vapautuksen siitä. Otin omia eväitä enempi mukaan, jos kotona oli antaa.
Ruokamuistoja - isovanhempien kanssa koettu
Kommentoi 1 Lue kommentitNimimerkki: mamma
Lapsuuden leivinuunissa leivottu tuore ruisleipä itse kirnutun voin kera, vanha kunnon läskisoosi ja "tönkkäsuolattu" kala.
Nimimerkki: Nikke
Mummon tekemä ainoa oikea ja maailman paras ruisleipä.
Nimimerkki: Kahveli
Muistoni on melkein kuudenkymmenen vuoden takaa. Aina kun pappani teurasti sian, mummu teki veripalttua se oli hyvää. Ilmeisesti siihen tuli sianverta ja ruisjauhoja, seos levitettiin uunipellille ja pinnalle paljon sianläskin paloja. Se oli niin hyvää, koska se on jäänyt mieleen. Toinen on muistoni on pihlajanmarjapuuro, jota mummoni teki. Sekin oli hyvää.
Nimimerkki: anu64
Ikun tekemä lanttuhauta. Oli pakkaspäivä ja lähdin hiihtämään Santasaareen. Matka ees ja taas ei tehnyt yhteensä kuin kahdeksan kilometriä, mutta sinä päivänä tuuli oli kylmä ja voimakas. Nyt aikuisena toteasinkin, että enpä lähtisi pohjoistuulella aavaa järvenselkää hiihtämään. Alakoululaisen mieli oli kuitenkin rohkea, ja pitihän hiihtokorttiin kartuttaa kilometrejä.Menomatka meni joutuisasti, mutta takaisinpaluu oli kuin jäädytetty helvetti: tuuli viuhoi luihin ja ytimiin eikä minulla ollut tarpeeksi vaatetta päälläni. Ohuet tumput eivät suojanneet käsiäni, ja lopulta itkin ja puhaltelin niihin. Siinä hetkessä, kun en osannut pyytää ohimeneviltä aikuisilta apua eikä kukaan minulle sitä tarjonnutkaan, onneksi paikalle hiihti isosisäni Ikku. Hän oli tuolloin varmasti pitkälle yli 70-vuotias, mutta hailuotolainen lapsuus oli jättänyt jälkensä: kuntoa riitti.
Ikku oli arvannut lapsenlapsensa pulan ja tullut vastaan. Hän hiihti paljain käsin, ja minä sain Ikun kintaat käsiini. Sen jälkeen en ole montaa niin kiitollista hetkeä elämässäni kokenut. Mutta se ruoka! Kun pääsimme kotiin, Ikku otti ison vanhanaikaisen valurautapadan uunista. Kun kansi aukesi, näin kultaisia pikkuharkkoja ja lihakimpaleita; lanttua ja sianlihaa pitkään muhitettuna. Voi, miten se lämmitti paleltuneen. Miten hyvältä se maistui! Kuuma lanttu ja läski olivat sulaneet yhteen makujen sinfoniaksi. Berlusconi ei ehkä ymmärrä, mutta suomalainen hiihtäjänalku kyllä!
Nimimerkki: Mummun rehju
Kivijalassa valmistettiin Nekalassa Tampereella pienessä tehtaassa mustaamakkaraa. Kolikko käteen pikkulikalle ja seikkailu suureen maailmaan ostoksille. Maistui hyvälle Mummun kanssa.
Nimimerkki: Cherie
mamman lihapullakastike ja perunatNimimerkki: Kaihomieli
Mummolan kotitekoinen, sakea, kirpeänmakea, täyteläisen paksu omenamehu. Toiseen yhtä hyvään mehuun en ole sittemmin törmännyt. Nam.Mummolan mummin tekemä ohrarieska ja karjalanpiirakat. Aina kun siellä kävimme, oli tarjolla tuoretta rieskaa tai piirakoita. Niiden tuoksu on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tuntuma käteen ja suuhun: kun uunilämpöisestä, rapeakuorisesta rieskasta murtaa palan ja levittää päälle voita. Nyt aikuisena tajuaa, kuinka itsestäänselvänä tällaisia upeita tilanteita piti. Silloin niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Nyt ajattelen aikoja katkeransuloisen kaihon ja nostalgian sävyin. Se aika ei palaa, eikä mummi enää leivo niitä rieskojaan. Itse olen tehnyt joitakin kertoja karjalanpiirakoita hänen ohjeen mukaan tietenkin, mutta eihän lopputulos ole koskaan sama.
Nimimerkki: noora
Mummolassa kaikki maistui aina tosi hyvälle. Mummolassa oltiin yötä ja aamulla saatiin aina mannapuuroa. Se oli tosi hyvää, vaikka välillä se oli hieman paukkuista.Nimimerkki: Rokuli
En ole koskaan ollut puurojen ystävä, mutta jo edesmennyt mummoni keitti tautisen hyvää ruispuuroa, jota ei voinut vastustaa. Hän haudtti sitä oikealla puuhellalla...siinä ehkä yksi syy siihen, miksi siitä tuli niin hyvää. Puuron syömisestä on jo reilu 15 vuotta ja olen itse yrittänyt saamaa, mutta huonoin tuloksin.
Nimimerkki: Kimmo
Mummun tekemä makaroonivelli. Sitä ei osaa kukaan muu tehdä yhtä hyvää, vaikka ohjekin tiedetään. Siinä taitaa olla mummun taikakosketus
Nimimerkki: Taiska
Raparperikiisseli, johon mummu aina lorautti maitoa joukkoon. Hämmästyttää, etten enää pidä siitä, mutta lapsena se oli taivaallista ja muisto liittyy juuri mummuun.
Nimimerkki: sm
Mieleeni on jäänyt ehdottomasti mummon tekemä suikalelihakastike, se oli niin suussasulavaa ja maukasta, aivan ihanaa!
Nimimerkki: Lieska
Unohtumattomin ruoka on mummon perinteinen poronkäristys, jota syödään vahvasti voilla kyllästetyn pottumuusin ja itsetehdyn puolukkahillon kera.
Nimimerkki: kere
Varmaan venäläistaustaisen mummoni tekemät bilmeenit. Ne oli aina hyviä, kun oikein voissa söi.
Nimimerkki: Sari
Kyllähän nyt aikuisena kaipailee mummon tekemää pottupuuroo isolla voisilmällä ja leipäressua, joka tehtiin valurautapaistinpannulla ja voissa
paistaen. Nykyään ei ole enää niin hyviä, vaikka kuinka yrittäisi tehdä mummon ohjeella.Nimimerkki: Violet
Mummoni teki erityisesti pääsiäisen aikaan todella hyvää piimäpiirakkaa. Sitä tehtiin monta pannullista kerrallaan, pohja oli pullataikinaa,
täytteenä rahkaa ja rusinoita.
Nimimerkki: Aldo
Kesämökillä pienenä mummin kanssa kahdestaan ollessani mummi laittoi minulle lautaselle mustikoita, talkkunaa ja maitoa. Siitä lähtien olen ollut
vannoutunut talkkunafani. Talkkuna maistuu monessa eri muodossa, mutta mustikoiden kanssa se maistuu edelleen parhaimmalta ja tuo mieleen tuon leppoisan kesäpäivän auringonpaisteineen.
Nimimerkki: kivi
Paras makumuisto niin ikään lapsuudesta, johon liittyy myös tuoksumuisto, on mummoni paistamat suuret lätyt. Mitkään muut lätyt eivät ole maistuneet niin hyviltä.
Ruokamuistoja - koulun parhaat
Kommentoi 0Nimimerkki: NeitiNokkonen
Pinaattikeitto ja kananmuna lihapiirakan (graham) kera. Koulun ehdoton ykkösruoka. Maistuu edelleen samalla kokoonpanolla tänäkin päivänä.
Nimimerkki: ani
Koulussa oli maailman parasta ruismarjapuuroa.
Nimimerkki: Marja
En juuri syönyt lapsena ollenkaan. Inhosin ruokaa. Isäni syötti minua 13-vuotiaaksi asti - uskomatonta, mutta totta. Tomaattikeitosta tykkäsin ja sitä oli kouluruokana, mutta kotona sitä ei ollut koskaan. En osannut pyytää, että äiti tekisi sitä. Muut koululaiset inhosivat mun lempparia ja jättivät syömättä tai ottivat sitä lusikallisen. Jotta kuuluisin porukkaan, tein samoin. Taas pärjäsin ilman ruokaa, vaikka keittoa tekikin kovasti mieli. Nykyään rakastan kaikkia keittoja. Tomaattikeiton sekaan kuuluu ehdottomasti riisi - niinkuin kouluruoassakin oli.Nimimerkki: Kaalimaan Kakara
Kun aloitin kansakoulun 1950-luvulla, oli koulun ruokalista nykyiseen verrattuna aika yksitoikkoinen: puurot ja sopat tuotiin usein eteemme, säännöllisin väliajoin myös monen inhoama makaronivelli. Aikuisilla on pula-aika vielä hyvässä muistissa - ei nirsottelua ja ruoalla leikkimistä. Itsekin muistan miten köksä vartioi haukkana onnetonta oppilasta, joka ei millään olisi pystynyt nielemään "makaronimatoja". Onneksi minulla ei mitään varsinaista inhotusruokaa, vaan kaikki maistui - enemmän tai vähemmän.Suosikkiruokani oli kaalipata. Sen tuoksun aistin jo aamulla kouluun mennessä. Se muhi tuntikausia uunissa. Jotkut oppilaat inhosivat aromiakin, mutta minulle se toi veden kielelle. Ja kun ruokakello viimein surisi, riensin puolijuoksua ruokasaliin. Iso annos kaalipataa, usein vielä santsia, ja kylmää maitoa päälle. - Ei ole mikään aikuisiän gourmet-ruoka paremmalta maistunut!
Nimimerkki: Mira
Valtavirrasta poiketen, minulla on lämpimiä muistoja ala-asteen kouluruokailusta. Pienen kyläkoulumme keittäjä osallistui myös lasten kasvatukseen. Muistan vieläkin hänen herkulliset ruokansa, jotka maistuivat kotiruualta. Ne olivat jotenkin niin lämmöllä tehtyjä. Saimme myös itse osallistua esimerkiksi sämpylöiden tekoon. Lemppariruokani taisi silloin olla perunamuusi ja uunimakkara ja on muuten vieläkin :)Nimimerkki: Herne-keiju
Täytyy sanoa, että vielä 43-vuotiaana muistelen kaiholla koulun hernerokkaa. Mitään sen parempaa en koskaan ole syönyt! Olen itse yrittänyt tehdä omasta sopastani samanlaista (saatuani koulun keittäjältä ohjeen), mutta ei se ole maistunut samalta. Ehkä sen makuun vaikutti myös se, että se oli ainoa ruoka, josta koko luokkamme varauksetta piti. Kilpailimme kuka jaksoi syödä eniten. Eikä siihen aikaan ollut edes pannaria jälkkärinä, joten muisto perustuu ihan pelkästään tuohon rokkaan. Kunpa vielä kerran saisin koulun hernerokkaa...Nimimerkki: Heleena
Kaikkein parhaiten on jäänyt mieleeni ala-asteikäisenä syöty (1970-luvulla) koulun pinaattivelli, joka oli suunnattoman hyvää.Nimimerkki: mima
Koulukaverin äiti teki aivan uskomattoman hyvää Borsch-keittoa. Kun olin menossa heille kylään, kysyin aina etukäteen tekeekö heidän äitinsä taas keittoa Niin hyvää borschia en ole sen koommin saanut.Nimimerkki: star
Yksi erikoinen ruoka on jäänyt mieleen yläasteen köksän tunnilta. Teimme eri maiden ruokia ja mieleeni jäi indonesialainen kanakeitto. Siihen tuli nauhamakaronia, kanaa, jotain vihanneksia ja lientä. Erikoista ja hyvää tuossa keitossa olivat nauhamakaronit!
Nimimerkki: Henri
Tilliliha, josta itse pidin/pidän, mutta muut tuntuvat inhoavan.Isäni on tehnyt tillilihaa siitä asti kuin muistan. Koulussa en ole koskaan sitä syönyt. Tilliliha oli pitkään kaksoisiskoni ja minun lemppariruokaa.
Nimimerkki: Helena
1960-luvulla Oulussa Tuiran kansakoulun keittola ja koulun ruokasali oli tien toisella puolella. Kaikkein mieluisin ruoka siellä taisi olla kaikkien lasten mielestä suklaakeitto. Sen kanssa tarjottiin pala näkkileipää ja paksu siivu lauantaimakkaraa. Sitä taisivat kaikki lapset hakea toisenkin
annoksen, ainakin minä. Kuinka vaatimatonta sen aikainen ruoka olikaan verrattuna nykypäivän kouluruokailuun.
Nimimerkki: Puuron ystävä
Se oli joskus vuonna 1967. Olin kansakoulun seitsemännellä luokalla. Meillä oli ollut koulussa liikuntatunnilla hiihtoa ja me olimme olleet 3 km:n lenkillä. Kun tulimme koululle, minulla ja kolmella muulla tytöllä oli niin nälkä, että pyysimme leipää koulun keittäjältä, joka oli minun tätini. Tietenkin saimme, mutta emme tienneet että hän oli kertonut sen meidän opettajalle. Seuraavana päivänä ihmettelimme, kun opettaja jakoi ruokaa eikä keittäjä kuten yleensä.Kun meidän tyttöjen vuoro tuli hakea ruokaa, opettaja laittoi meidän lautaselle niin paljon riisipuuroa, että se meinasi tulla yli ja tuumasi vain; että eipähän tarvitse sitten hakea leipää jälestä päin. Kaikki piti syödä.Oli se aika temppu. Eipä ole tullut riisipuurosta kammoa.Se on edelleenkin suurta herkkua.
Nimimerkki: Inkeri
Muutin 1964 vanhempieni kanssa Tukholmaan ja aloitin siellä 4. luokan peruskoulussa. Koko tilanne oli surullinen ja en viihtynyt aluksi Ruotsissa, mutta kouluruokailu oli iloinen yllätys. Suomessa nimittäin oli pelkästään puuroja, yhtenä päivänä hernekeittoa, mutta Ruotsin kouluissa todella herkuteltiin siihen aikaan. Muut oppilaat ihmettelivät, kun pidin ruoasta ja antoivat minulle osan syötäväksi, kun eivät itse pitäneet kouluruoasta. Yksi ruokalaji jäi mieleeni, koska sitä oli usein. Falukorv med bruna bönor. Sitä oli usein, mutta se oli ainut, mistä en pitänyt kovin paljon. Siihen aikaan Ruotsissa kaupat olivat pullollaan mitä ihmeellisimpiä ruokia ja herkkuja, joita Suomesta ei saanut. Niitä kävimme äitini kanssa ihmettelemässä! Yksi ihmetys oli lasten purkkiruoat. Meidän oli pakko ostaa ja kokeilla niitä.Nimimerkki: Heini
Kävin koulua pienellä ala-asteella, jossa koulun keittäjä oli meille oikea äitihahmo. Lempiruokaani oli hänen tekemänsä jauheliharisotto. Harmittaa vieläkin, että en tullut pyytäneeksi reseptiä.
Nimimerkki: aksu
Mieleen on jäänyt maksalaatikko ja puolukkahillo - hyviä muistoja ala-asteelta.
Nimimerkki: maisariina
Muistan kouluruokailusta 70-luvulla parhaan ruuan.Se oli uunisei juustokastikkeella ja pinaattimuusi.Nimimerkki: Yhä poronkäristyksen ystävä
Ala-asteella meillä oli perunamuusia ja poronkäristystä puolukkahillon kera. Se on jäänyt hyvin mieleen, sillä se oli hyvää ja siksi, että mielestäni se on hiukan "eksoottista" ruokaa länsi-Suomen kouluun.
Nimimerkki: Marjatta
Ala-asteajoilta hernerokan tuoksu, joka tulvi koululuokkaan ja pihalle asti välitunnille, maha alkoi kurnia nälästä. Siihen aikaan keittäjä teki alusta
alkaen ruoat itse ja se olikin todella hyvää.
Nimimerkki: Anuwa
Lielahden ( Tampereelle) ala-asteella Sai maailman parhaimman makuista hernekeittoa ja myös maksakeittoa, sellaisia ruokia en enää aikuisena ole mistään saanut, eikä varsinkaan maksakeittoa ole sen koommin tullut syötyä, vaikka mieli kyllä tekisikin. Mutta jos itse kokeilisi ja maku ei olisikaan sama, veisikö se sitten ajan kultaamasta mausta jotakin oleellista pois.
Nimimerkki: Pipsa
Koulun pinaattilätyt italiansalaatin kera sekä välipalaksi tarjoillut kaurakeksit yhdessä ananasmehun kanssa. Vaikka kaikkia näitä saa kaupasta,
mikään ei maistu yhtä hyvältä, kuin makumuistoissa oman pienen kyläkoulun keittäjän tarjoamat herkut. Lieneekö taika sitten puuhellassa vai keittäjän hyppysissä.
Nimimerkki: j
koulun näkkileipä, koska laitoin siihen päälle aina paksun kerroksen voita
Ruokamuistoja - lapsuudesta
Kommentoi 1 Lue kommentit
Nimimerkki: Hessutyttö
Lapsena söin aamuisin isän kanssa aina talkkunapuuroa, johon laitettiin voisilmä sekä lihakäristystä, johon kastettiin ruisleipää. Näin runsailla eväillä isä lähti pöllimehtään ja minä pieni tytön tyllerö kasvoin tukevaksi, mutta ruoka oli hyvvää!Nimimerkki: namnam:)
Joka lauantai tehtiin karjalanpiirakoita äidin kanssa. Taito tuli opittua jo pienenä. Aion siirtää perinteen myös omalle tyttärelleni - se on niin special juttu, että osaa tehdä piirakoita itse. Ja se maku! Kun ottaa pellillisen kuumia karjalanpiirakoita uunista ja laittaa päälle voita, sitä ei voi sanoin kuvata miten hyviä ne on just silleen.
Nimimerkki: aikku
Äidin tekemät lihapullat.Nimimerkki: multasormi
Lapsuudesta jäi mieleen oman pellon uudet perunat ja oman kasvimaan sipuleista tehty voikastike. Oli se herkkua! Minä keräsin sipulit ja isä perunat, sitten äidin kanssa valmistimme ruuan.Nimimerkki: Saku
Mustikkapiirakka on herkkua ja äitini valmisti sitä aina pullataikinapohjalla. Nykyään mustikkapiirakkaa voi tehdä kautta vuoden. Pakastemarjat ei vain maistu piirakassa yhtä hyviltä ja tuoreilta kuin metsästä haetut marjat kesällä.
Nimimerkki: mymmy
Lapsena olin isän serkun luona kesälomalla. Siellä Eilan mies teki makkarakastiketta, se oli todella hyvää. Vieläkin muistelen sitä maukasta
makua.
Nimimerkki: Salla
Lapsuudesta on jäänyt mieleen äitini leipomat ruis-ja hiivaleivät. Meillä oli kotona iso leivinuuni ja sitä lämmitettiin usein talvella, kun paistettiin leipää ja pullaa. Uunin jälkilämmössä sitten kypsyi makoisa ohraryynipuuro, jota syötiin lämpimänä maidon kanssa.
Nimimerkki: Marilii
Kampsut, lappilaisittain. Äiti teki verestä ja ruisjauhoista ihania kampsuja, neliön muotoisia, pari senttiä vahvoja, jotka keitettiin kypsiksi isossa kattilassa. Valmistuttuaan niitä syötiin perunoiden ja sipulikastikkeen kera. Seuraavana aamuna äiti paloitteli jäljelle jääneet kampsut ja paistoi ne voissa valurautapannussa puuhellalla rapeiksi, kuumiksi aamupaloiksi kylmän maidon kanssa syötäviksi. Mikään maailmassa ei ole ollut niin hyvää!Nimimerkki: Strawberry Fields
Lapsuudenkotini oli omakotitalo, jonka puutarhasta löytyi melkein kaikki ruoka-aineet mitä taloudessa tarvittiin. Olimme melkein omavaraisia! Mansikkamaasta oli meille lapsille sekä iloa että harmia - harmillista näet oli harventaminen. Mutta sen kesti, kun palkintona oli jokapäiväinen mansikkasato. Talon kuistilla oli ihanaa lueskella seikkailukirjoja ja lusikoida mansikkamaitoa, myös sadeilmalla se oli tunnelmallista. Miten lapsena kaikki maistuikin niin hyvältä! Ehkä osittain siksikin tuo herkku maistui, kun sen eteen oli koko perheen voimin uurastettu.Nimimerkki: Anita
Aina lauantaisin juuri ennen saunaa äiti laittoi uuniin perunalihalaatikon, jonka päällä oli porsaankylkiviipaleita. Saunasta tultua me lapset oikein odotimme ruokaa, joka oli niin herkullisen tuoksuista ja näköistä. Porsaankylkiviipaleet tekivät kauppansa ja auta armias, jos niitä oli liian vähän ja joku jäi ilman! Se oli niin mukavaa. Kotoisa tunne: sauna ja hyvää ruokaa ja sitten köllöteltiin kotona
Nimimerkki: Minttu
Ehdottomasti äitini leipomat perunapiirakat. Ne kruunaavat pöydän niin juhlissa kuin arkenakin. Käytetyt ainekset ovat yksinkertaiset, mutta
piirakoiden maku ja rapeus vaatii kärsivällisyyttä ja hyvän leivinuunin.
Nimimerkki: atta
Paras ruokamuistoni on, kun tein ensimmäisen kerran itse ruokaa itselleni ja veljilleni kotona, kun olin kuudennella eli kahdentoista vanha. Olin
seurannut äitin ruuanlaittoa jo pitkään ja olin aivan innoissani, kun sain kerrankin itse olla kokkina. Ruoka vielä onnistui hyvin ja sain veljiltäni
kehuja! Keitin silloin makaronia ja paistoin jauhelihaa.
Nimimerkki: Lapsuuden herkku
Leipäpaisti. Äitini teki sitä itseleivotusta leivästä. Leipä oli litteähköä ohra, reikäleipä. Leipä kuivatettiin ja kuivat palaset murrettiin kattilaan, jossa oli hiukan vettä. Siinä sitä kiehutettiin, kunnes leipä pehmeni ja siitä irtos makua. Lopuksi lisättini suolaa ja voita ja ruoka oli mahtavaa! Äitini lisäsi siihen käristettyyä kastikelihaa. Minulle kelpas pelkkä leipäpaisti. Vieläkin kaipailen sitä. En usko sen onnistuvan monestaskaan leivästä.
Nimimerkki: Jakke-81
Sanotaan vaikkapa äidin tekemä makaronilaatikko. Kun nyt itsenäisesti asuessani teen oman ruokani, se tuntuu hienolta, kun itse en vielä ole kovin kokenut ruoanlaittajana.Nimimerkki: Maiguess
Grillissä valmistetut jättikatkaravut. Söin niitä pienenä enemmän kuin kylläisyys sallii, sillä ne oli äärimmäisen hyviä, mutta päivän mässäilyn johdosta en katkarapuja syönyt noin kolmeen vuoteen. Nyt onnellisena syön niitä:)Nimimerkki: Nano
Kummitädin leipomat karjalanpiirakat munavoilla! Kesämökillämme on vanhanajan valtava uuni, jossa suussasulavat herkut valmistuivat ja kaikki perheenjäsenet odottivat aina uutta satsia luukun ääressä vesi kielellä. Noin kolmannen satsin jälkeen alkoi jotain kai jäädä säästöönkin.
Itse olin noihin aikoihin alle kouluikäinen, mutta kovasti minäkin autoin leipomisessa. Onpa minusta kuvakin pirtin penkille nukahtaneena essu jauhossa. Väsy alkoi painaa kovan urakan (ja epäilemättä syömisenkin) jälkeen.
Nimimerkki: Pikku-Piia
Olin lapsena hoidossa perhepäivähoitajalla ja aina kun hän teki ruuaksi perunavelliä, oli paras hoitopäivä. Äitini ei koskaan tehnyt perunavelliä, koska hän ei itse pitänyt siitä. Sen lisäksi, että perunavelli maistui mahdottoman hyvälle ulkoilun jälkeen, sitä oli hauska syödä; ensin lusikoitiin reunoilta, koska siellä velli oli viileämpää ja hups.. kohta huomasikin, että koko lautasellinen velliä oli huvennut.
Nimimerkki: Julinka
Perheen kesken syöty yhteinen lounas sunnuntaisin. Isän tekemä perunamuussi oli kuin kermavaahtoa, mutta lihapullakastikkeeseen oli lisätty unihiekkaa, koska ruoan jälkeen alkoi aina nukuttamaan.Nimimerkki: nasu
Lapsuudesta on jäänyt mieleen äitin tekemät syntymäpäiväkakut, joissa oli täytteenä sitruunamehulla kostutettuja banaanisiivuja ja kermavaahtoa. Kyllä oli kiva kävellä koulusta kotiin, kun tiesi että tarjolla oli herkkukakkua. Nykyään teen itsekin aina välillä vastaavaa kakkua, hyvältä maistuu vieläkin yli 20 vuoden jälkeen =)Nimimerkki: Mammuli
Itse muistelen lapsuuden ruokahetkiä mummolassa, jossa olin hoidossa ja yökylässä, kun äitini oli yötyövuorossa. Mammani paistoi mielellään ryynimakkaroita valurautaisella pannulla puuhellallaan tai teki suussasulavia lihapullia ja ruskeaa kastiketta. Ruoka oli niin hyvää, että nuolin aina lautasenkin, mistä äitini minua tietysti moitti myöhemmin kotona.Nimimerkki: mimi
Nahkiaiset, joita lapsena kutsuin namiaisiksi. Ne olivat suurinta herkkuani. Isoisäni toi niitä aina minulle tuliaiseksi. Niitä ei kuitenkaan ikävä kyllä enää saa mistään.Nimimerkki: Anneli
Perjantai oli lapsuudenkodissani aina leipomispäivä. Kun suuri leivinuuni oli lämmitetty, syötiin illalla jälkilämmössä kypsynyttä perunalaatikkoa, jossa oli paljon läskiä. Samalla kuunneltiin radiosta sanomalehtikatsausta. Perjantai, perunalaatikko ja sanomalehtikatsaus! -Siitä alkoi viikonloppu.Nimimerkki: HanneP
Kun olin pieni, teki äitini joskus leipäressua. Se oli yksinkertaisesti vanhaa kuivaa ruisleipää pilkottuna veteen, jota sitten keitettiin kunnes se muuttui puuromaiseksi. Sitä sitten pisteltiin voin kanssa ja hyvää oli!Nimimerkki: Gitta
Lapsuudesta on jäänyt mieleeni hapanlohko ja mykyäiset.Hapanlohko oli Savossa perinne. Se tehtiin ruistaikinapohjaan, silloin kun leivottiin leipää. Mykyäiset taas tehtiin sianverestä, silloin kun oli teurastusaika sioilleeli joulun aikoihin.
Nimimerkki: Ramarja
Linsdrömin pihvit ja perunamuusi. Olin nuori tyttö maaseudulla, kun menin naapurin emännän kanssa, kylällä erääseen taloon, jossa marttojen opastuksella laitettiin ruokaa.Opin siellä valmistamaan Linsdrömin pihvejä ja perunamuusia. Tämä ruoka ja tapahtuma ei ole unohtunut koskaan, sillä ruoka maistui niin hyvälle, kun se syötiin yhdessä.
Nimimerkki: Lihansyöjä jo pienestä pitäen
Muistan niin elävästi vieläkin, kun joskus 70-luvulla olin ala-asteella koulussa. Kotiin tullessa minulla oli hirmuinen nälkä. Jo rappukäytävässä, asuimme silloin kerrostalon kolmannessa kerroksessa, nenääni kantautui hyvä ruuan tuoksu. Harppoessa rappusia ylöspäin tuoksu vain voimistui. Se taitaa tulla meiltä, ajattelin. Avasin kotioven, äiti paistoi siellä jotain pihvejä. Ihanaa! Käydessä pöytään, karu totuus paljastui. Ne eivät ollutkaan jauhelihapihvejä, niin kuin olin luullut, vaan punajuuripihvejä. Äiti oli löytänyt uuden reseptin, jota halusi kokeilla. Minä kun olisin niin mielelläni syönyt niitä jauhelihapihvejä. Punajuuripihvit eivät oikein maistuneet.
Ruokamuistoja - matkoilta
Kommentoi 0
Nimimerkki: Liipotti
Espanjassa lomalla tarjoiltu herkullinen ateria tapaksia. Väsynyt fillarointiretki vuorten halki, ilta alkaa hämärtää. Tapaksia kiikutetaan pöytään ystävällisin elein: tortillaa, tulisia paprikoita, valkosipulissa paistettuja katkarapuja, kirpsakoita anjoviksia, rapeaa leipää ja kylmää sangriaa. Nätisti katettu pöytä kalastajakylän rannassa, kauniin kaupungin laidalla. Aah, kuva ja maku säilyvät mielessäni aina!
Nimimerkki: Jubbi
Etelä-Intia, pieni kalastajakylä merenrannalla. Perhe, jossa majoituimme päätti eräänä iltana valmistaa oikein juhla-aterian. Pääruoka on tandoori-kiviuunissa valmistettu napakasti maustettu Kingfish. Söimme sitä perunamuusin ja kylmän oluen kera. Varmasti unohtumattomin makuelämys tällä planeetalla - 100% positiivisessa mielessä.
Nimimerkki: Brenda
Pidin kovasti elokuvasta "Paistetut vihreät tomaatit". USA:n matkallani sain ensimmäisen kerran tilaisuuden nauttia kyseisestä herkusta :-)Nimimerkki: Josku
Olin siskoni kanssa Kreetalla ja söin Moussakaa ihanassa terassiravintolassa meren äärellä. Aivan suussasulavaa. Mutt niin kuumaa, että kieli paloi. Ei haitannut. Sen jälkeen olen aina pitänyt herkkuruokanani moussakaa ja muutenkin kreikkalaista ruokaa.Nimimerkki: Pepper
Vuonna 1998 Kyproksella syömäni pippuripihvi. Vaikka kastike oli aivan tavallista, itse pihvi oli parhainta, mitä olen koskaan syönyt. Ruokailuun liittyi vain sellainen hassu juttu, että nukahdin kesken syönnin. Olin niin väsynyt, vaikka pihvi oli erinomainen. Pippuripihvin maku on kuitenkin jäänyt lähtemättömästi mieleeni.
Nimimerkki: Uneksija
Pinaatti-pekonipasta Tallinnassa italialaisessa ravintolassa, jossa piipahdimme. Se oli NIIN hyvää, että ryhdyin kotona heti kokeilemaan sitä (mitään reseptiä en pyytänyt). Pakastepinaattia, kasvislientä, kevyesti käristetyt pekoninpalaset, creme fraichea, sitruunapippuria. Valmistuu muutamassa minuutissa. Pisin aika kuluu pastan keittoon, ellei käytä pikamakaronia. Versioista: pekonin voi jättää pois. Pinaatin voi korvata hienonnetulla parsakaalilla. Valkosipulia tai yrttejä voi kokeilla mausteiksi. Viimeksi lisäsin mausteeksi Marmite-uutetta.haimaan matkallamme olimme käymässä eräässä pienessä kylässä, jossa oli pieni ravintola. Söimme thaimaalaista kana-kookos-cashew pähkinä kastiketta riisin kanssa, itse ravintola ei ollut kovin kummoinen, mutta en ole eläessäni saanut, ennen matkaa enkä sen jälkeen, yhtä hyvää kanakookos kastiketta. Kaiken kruunasi se, että ravintolasta oli suora näkymä isolle joelle. Ruokailun aikana katselimme kun vastarannalla paikalliset lapset olivat uimassa joessa. Tämä ruokailuhetki on jäänyt pysyvästi mieleeni.
Nimimerkki: Memmu
Thaimaan matkallamme kävimme pienessä kylässä, jossa oli pieni ravintola. Söimme thaimaalaista kana-kookos-cashew-pähkinäkastiketta riisin kera. Itse ravintola ei ollut kovin kummoinen, mutta en ole eläessäni saanut yhtä hyvää kana-kookoskastiketta. En ennen, enkä matkan jälkeen. Kaiken kruunasi se, että ravintolasta oli näkymä isolle joelle. Ruokailun aikana katselimme, kun vastarannalla paikalliset lapset uivat joessa. Tämä ruokailuhetki on jäänyt pysyvästi mieleeni.
Nimimerkki: Kirsikka
Kreikan reissuillani kreikkalainen ruoka moussaka jäi jotenkin lähtemättömästi mieleeni.. munakoisoa en ollut aiemmin kokeillutkaan..
Mutta sikäläinen, rantaravintolassa tarjoiltu ruoka kylmän juoman ja notkean tarjoilijapojan tarjoilemana oli kyllä eloa parhaimmillaan..
Kaikki palaset osuivat kohdalleen..Nimimerkki: Kaitsu
Lomailimme Unkarissa, missä tilasimme elekielellä lihalientä neljän hengen seurueellemme (arviolta 4l astian). Se maistui taivaallisen hyvälle. Keitettyjä perunoita, jotka lähes uivat maalaisvoissa, pieniä possupihvejä ja lopuksi kermarahkalättyjä hillon kera. Loistava palvelu ja pikkuriikkiset hinnat, kaloreita ehkä tsiljoona.Toinen matkamuistoni: Espanjassa suoraan vartaasta tarjotut lihavartaat, joita oli ainakin sen seitsämää sorttia. En edes halua tietää mitä ne muut vartaat olivat (siis possun, kanan, kaniinin, naudan ja viiriäisten lisäksi), mutta hyvää oli...
Nimimerkki: Mikael
Olin kesällä 1997 lomailemassa Yhdysvalloissa. Isäntäperheeni tarjoili minulle ensimmäisenä iltana ehkä amerikkalaisten perinteikkäintä ruokaa - juustomakaronia eli alkuperäisnimitykseltään "macaroni & cheese". Paksussa juustokuorrutuksessa olevaa makaronimössöä kauhottiin jokaisen lautaselle ja se oli aivan älyttömän hyvää ja täyttävää. Sekoituksessa oli ainakin kolmea eri juustoa ja voi helposti ymmärtää, miksi herkkusuu-jenkit siitä niin pitävät. Ainoa ongelma oli ruokapöydästä poistuminen jälkeenpäin - tätä ruokaa nimittäin tuli aina syötyä liikaa...Nimimerkki: Kikka
Satopriään tai miten se sitten kirjoitetaankin.Olimme Kreetalla lomalla ja olin joskus kuullut hienon nimen. Ajattelimme juhlistaa lomaa hienolla aterialla ja kyllä se olikin mahtavaa ruokaa. Tarjoilija ja kokki toivat annoksen yhdessä ja siinä paloi hieno tulikin. Kokki ja tarjoilija annostelivat ruuan meille lautaselle - olimme kuin kuninkaalliset.Sisiliassa rakkaiden ihmisten parissa nauttimani ateriat, erityisesti pasta con le sarde. Se on fantastinen, erikoinen ruokalaji, johon tulee mm. villifenkolia, pinjansiemeniä, korppujauhoja, sardiineja, rusinoita - sellainen makuyhdistelmä, etten vastaavaa muista. Upea kuten
kuten kaikissa hyvissä muistoissa, tässäkin ovat muut ihmiset tärkeässä osassa. Olen saanut nauttia heidän käsittämättömästä vieraanvaraisuudestaan, ystävällisyydestään, anteliaisuudestaan - se voittaa parhaimmatkin gourmet-luomukset (kaikki kunnia myös niille).
Nimimerkki: Matkamuisto
Parikymmentä vuotta sitten kävimme Jyväskylässä syömässä jossakin ravintolassa, jonka nimeä en muista. Söimme erittäin hyvät pihvit. Ne olivat paksut, mehevät, maustevoilla kuorrutetut naudanlihapihvit. Lisukkeena grillattuja kasviksia ja lohkoperunoita. Tarjoiltiin upealta kivilautaselta. Enpä ole sen jälkeen yhtä hyvään vastaavanlaiseen ateriaan törmännyt.Nimimerkki: Marja-Liisa
Olimme yöpyneet Herajärven rannalla, sukulaistalon pihalla matkailuvaunussamme. Taloa isännöi kaksi poikamiesveljestä Antti ja Väinö. "Emäntä" oli Onni, kolmas veljeksistä. Aamulla tallustelimme tupaan. Meidät oli vaatimalla vaadittu aamupalalle sinne. Pirttipöydällä oli illalla puu-uuniin hautumaan laitettua ohrapuuroa, iso, tuoksuva ruislimppu, mehevä kimpale savukinkkua ja aamulla katiskasta nostetettua rantakalaa, joka oli kypsennetty voissa. Höysteeksi oli varattu klöntti aitoa voita ja juomaksi täysmaitoa ja pannukahvia kerman kera. Makoisin aamiainen, jota koskaan olen syönyt.Nimimerkki: Kristiina
Mieleenpainuvin ruokamuisto on kuumana kesäpäivänä Etelä-Ranskassa lounaalla tarjoiltu tomaattisorbetti, joka tarjoiltiin basilikaöljyn ja tuoreiden basilikanlehtien kera. Siihen säähän ei mikään muu ruoka olisi istunut paremmin. Maku on unohtumaton. Siihen saakka turhakkeena pitämäni jäätelökone sai aivan uuden merkityksen.
Nimimerkki: Nefe^
Tarte Flambeé jäi mieleeni, koska se oli ensimmäinen ruoka, mitä Ranskassa söin, kun vihdoin sinne ensimmäistä kertaa pääsin!
Nimimerkki: Teemu
Las Vegasissa Golden Nugetissa saamani minulle ohjeitteni mukaan tehty omeletti huippukokin toimesta. Parasta ikinä maistamani.
Nimimerkki: Yki
Olimme äidin kanssa Pariisissa ja odotin ranskalaisesta keittiöltä paljon. Minusta ruoka oli mautonta. Ei mausteita, ei kastikkeita eikä elämyksiä. Menimme kiinalaiselle ruokatiskille, josta sai eri ruokia kilohintaan. Söin ensi kertaa mustekalaa ja ihastuin siihen oitis.
Nimimerkki: Empsuka
Aina kun mene täältä etelä-Suomesta käymään kotosalla itä-Suomessa, odottaa pöydässä juuri tehty (isän tekemä) karjalanpaisti! Oi sitä makunautintoa..
Nimimerkki: hafsah
Sain lammascouscousia aina käydessäni vierailulla hyvän ystäväni luona. Se oli hyvinlaitettua ja todella maukasta. Nyt yhteys kyseiseen ystävään on ikävä kyllä katkennut ja luulen että joudun opettelemaan kyseisen ruokalajin teon itse.
Nimimerkki: Tellu
Pääsin vuonna 1975 serkkujeni luokse New Yorkiin kesäksi ja siellä sain maistaa elämäni ensimmäisen pizzan! En muista edes mitä täytettä pizzassa oli, mutta muistan sen ihanan tuoksun ja valuvan öljyn ja tunteen, että nyt olen kokemassa jotain historiallista!Nimimerkki: Minst
Tiramisu. Maistoin sitä ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1998 ollessani siellä aupairina. Aina, kun saan maistaa tiramisua, muistan Italian ajat.
Nimimerkki: Mimmukka
Bruschetta ja lasagne Ischialla Caffe Napoli nimisessä paikassa, vaatimaton ja pieni paikka, mutta loistavat annokset pikkunälkään!Nimimerkki: Leena
Minulla oli Saksassa ollessani liberialainen ystävätär, joka laittoi afrikkalaista ruokaa. Hän teki siitä aina vähemmän tulista, jotta ylipäänsä
saisin sitä syötyä. Tulisuudestaan huolimatta se ruoka oli todella hyvää. Sormin sitä syötiin.
Nimimerkki: iitu
Olimme syksyllä ison porukan kanssa Torreviejassa ja minä tilasin lankkupiffin. Se oli tosi hyvää, kunnes suuhun tuli sitkeä lihan pala ja
aikani pureskeltua ajattelin, että nielaisen sen, mutta oli vähän liian iso ja kukaan ei huomannut, kun henki ei enään kulkenut kunnes sain
vierustoveriani tönästyä he rupesivat hakkaamaan selkään lensihän se kurkusta pois.Se ruoka on kyllä jäännyt mieleen.
Nimimerkki: gina
Barcelonassa venesataman ruokapaikassa sain elämäni parhaat täytetyt paprikat. Vieläkin vesi herahtaa kielelle, kun ajattelen niitä.Nimimerkki: Tuittu
Ensimmäisellä Inter-railillani 17-vuotiaana komea pitsakokki teki minulle sydämen muotoisen pitsan Pariisissa. Olin otettu; muut saivat
tavallisen... :)
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Ruokamuistoja on Olotilan lukijoiden sekä Ylen ruutukasvojen muistoja ihanimmista, kamalimmista tai muuten vain mieleenpainuneista ruokakokemuksista. Ruokamuistoja on kerätty vuosina 2008-2009.
arkisto
- 2009 (9)
- 2008 (6)
kommentoiduimmat