Liikunnanvihaaja haluaa ehkä liikkua

Luultavasti olet salaliikkuja. Ehkä kävelet ja pyöräilet enemmän kuin luuletkaan. Ehkä valitset aina portaat hissin sijaan ja jos liikut julkisilla, siinä tulee kävelleeksi pysäkiltä kohteeseen ja takaisin yllättävän paljon. Kokeile pitää liikuntapäiväkirjaa esim viikon ajan. Toivottavasti yllätyt ja huomaatkin liikkuvasi ihan riittävästi. Muista kuitenkin hengästyä vähintään kerran päivässä. Lähde siis myöhässä ja joudu juoksemaan. Hyppelehdi välillä, jotta luusi saavat tärähdyksiä ( ei tule osteoporoosia sitten vanhana).

Jos et sittenkään ole salaliikkuja, ota liikunta tavaksi. Eihän se välttämättä hauskaa ole, mutta kaiken terveellisen ei tarvitse olla hauskaa. En minäkään niin hurjasti nauti hampaiden pesusta. Mutta homma on hoidettava ihan vain terveyden vuoksi. Hoikka ja huonokuntoinen on huonompi yhdistelmä kuin pyöreä ja hyväkuntoinen.

On vapaus olla, valita, tehdä mitä haluaa ... vain sillä on merkitystä, että itse rakastaa itseään, elämäänsä ja vastaa valinnoistaan kunhan aidosti nauttii ja on onnellinen sellaisena kuin on ...

Minun on pakko liikkua.Lihoan muuten kuin rasvapallo.Tämä johtuu lääkkeistä joita käytän.Olen saanut painon tippumaan viidellä kilolla ja sykkeen kahdella kymmenellä.Olin todella rapakunnossa kuin aloitin.Ehkä minusta tulee vielä normaalipainoinen jos jatkan liikuntaa.En liiku silti liikaa vaan sopivasti.Liikunta on vain yksi osa elämää.Toivoisin että liikunnasta tulisi elämän tapa.Raskasta ruumiillista työtä tekevän ei välttämättä tarvitse liikkua.

Minäkään en ole koskaan oikein tykännyt liikkua. Joskus treenasin vuoden juoksua, mutta en ikäväkseni saa kovastakaan treenistä Rennisin mainitsemaa tajuttoman hyvää oloa, mieli kyllä paranee ja sauna maistuu paremmalta juoksulenkin kuin löhöilyn jälkeen. Säännöllinen lenkkikaveri varmasti auttaisi, mutta ei ole vielä sellaista löytänyt, koska ihmiset ovat kovin kiireisiä, ja säännöllisen yhteisen ajan löytäminen vaikeaa.
Tanssi on ollut lähes ainoa laji, josta saan mielihyvää, on tyydyttävää tutkia oman vartalon estetiikkaa. Itselläni toimii jonkin verran säännöllisyys: kun joka keskiviikko lähtee töistä klo 17 tanssitunnille, sitä on vaikea jättää väliin. Myös tanssinäytöksiin osallistuminen on hyvä motivaatio, ei ole kiva mennä esitykseen, jos ei osaa koreografiaa kunnolla.
Viime kesänä löysin uuden lajin, taijin. Pidän valtavasti lajin esteettisyydestä sekä ulkona treenaamisesta ja siitä, että taiji ei välttämättä vaadi erityisten treenivaatteiden mukana kantamista. Meditatiivinen laji rauhoittaa mieltä. Ihanaa on myös se, että taijia voi harrastaa vailla tavoitteita; ei ole olemassa huonoja harjoituksia eikä väliin jääneistä harjoituksista tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Taijia tulee treenattua välillä ilman hikoilua ja välillä reisilihakset maitohapoilla. Hikoilu tulee ihan itsestään keskittymisen kautta, ei tarvitse piiskata itseään. Ja joka treenin jälkeen on euforinen olo.