Ostitko hyvän omatunnon tykkäämällä?
Facebookin aikakaudella moni hakee hyväksyntää itselle ja omille tekemisilleen toinen toistaan paremmilla tilapäivityksillä ja kuvilla. Minäkin teen sitä aika ajoin. Kyttään, kuinka moni tykkäsi – minusta. Sillä niinhän se menee: olipa päivityksen aiheena mikä tahansa, tykkäämiset rinnastetaan omaan onnistumiseen ja hyväksytyksi tulemiseen.
Positiivista palautetta on aina mukava saada. Tykkääjien määrän kasvaessa oma itsetuntokin kohoaa ainakin himpun verran ylöspäin. Työpaikan, koulun ja kodin ongelmat eivät enää vaivaa läheskään niin paljon, kun on ystäviä, jotka tykkäävät. Vai tykkäävätkö sittenkään – oikeasti? Tykkäsikö joku sittenkin vain siksi, että joku toinen tykkäsi? Tykkäsikö joku, etten minä tykkäisi huonoa? Tykkäsikö joku siksi, että sosiaalisessa mediassa nyt vaan kuuluu tykätä?
Tänä keväänä 875 grammaa ja Laran tarina -fb-sivut ovat keränneet tykkääjiä isoja määriä. Pienet lapset taistelevat hengestään, ja samalla heidän kuvia jaetaan netissä. Lapset eivät vielä itse tiedä saamastaan huomiosta, mutta tsemppaukset kannustavat varmasti heidän vanhempiaan. Ehkä jokainen tykkäys kehottaa heitä jaksamaan taas seuraavaan päivään. Ihmiset elävät mukana perheen tarinassa. Joku kertoo omakohtaisia kokemuksiaan. Toinen tarvitsee vertaistukea, toinen haluaa sitä antaa. Täällä se onnistuu. Tällaista yhteisöllisyyttä ei olisi ilman sosiaalista mediaa. Ihmiset tykkäävät – vai tykkäävätkö sittenkään?
Tällä hetkellä 875 grammaa -sivulla on tykkääjiä reilusti yli 100 000. Suuri määrä ihmisiä kannustaa pientä keskosta ja hänen perhettään päivästä toiseen. Tykkäämisen ja kannustamisen lisäksi sivulla on tiedot, kuinka voi lahjoittaa rahaa Lastenklinikan Kummien tilille. Tarkoituksena on pelastaa pienet keskoset yksi sairaala kerrallaan uusien keskoskaappien turvin. Hieno mahdollisuus. Nyt kaikki tykkääjät voivat oman rahatilanteensa huomioon ottaen lahjoittaa edes pienen summan hyvä asian puolesta. Mutta kuinka moni lahjoittaa? Kuinka moni välittää – oikeasti? Kuinka moni tykkäsi sivustosta, koska kaverikin näytti tykkäävän? Kuinka moni osti tykkäyksellä hyvän omatunnon itselleen? Kuinka moni haluaa näyttää inhimilliseltä omassa Facebookissaan?
Pienen Laran tarinan takana on epäonnea, ehkä myös suunnatonta vääryyttä. Meningokokkibakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus ja verenmyrkytys sairastuttivat pienen lapsen, joka joutui odottamaan ambulanssia aivan liian kauan. Hänen raajojaan on jouduttu amputoimaan. Jälleen ihmiset tykkäävät ja kannustavat yli 17 000 tykkäyksen voimin. Pieni lapsi ja hänen perheensä tarvitsevatkin kaiken mahdollisen tuen – vilpittömän ja aidon tuen. Mutta mistä tykkäysten määrä kertoo? Aidosta tuesta, järkytyksestä vai hyvän omatunnon ostamisesta?
Sosiaalinen media yhdistää, mutta aiheuttaa samalla kysymyksiä, ongelmia, kyynisyyttä ja epäilyä ihmisten aitoudesta sekä tarkoitusperistä. Tykätäänkö me oikeasti? Vai haluammeko vain näyttää hyviltä, empaattisilta ja ystävällisiltä toistemme silmissä?
Tykkääminen ja tykätyksi tuleminen on ihanaa. Toivottavasti se on joka kerta aitoa.
Kirjoittaja on Ylen Akuutti-ohjelman toimittaja Oulusta.
kommentit
Jätin vastineeni ryhmään, sillä blogisivu ei sallinut yli 2000 merkin vastauksia: https://www.facebook.com/875grammaa/posts/128759093984485
Isi
Ei edes tarvitse lukea rivien välistä - hieman katkeruutta ilmassa vai? Sosiaalista mediaa voidaan käyttää moneen hyvään asiaan - usko pois, ilman mitään taka-ajatuksia ja myös puhtaasta auttamisen halusta. Facebook tarjoaa ketterän ja tehokkaan kanavan tähän kaikkeen ja mikä parasta se on aivan ilmainen.
Käsittämättömän kyynisen ja katkeran ihmisen tilitys tälläinen kirjoitus - ensimmäinen kappale kertoo paljon kirjoittajasta. Voi ressukkaa... Fiksuna ihmisenä sinun Mira pitäisi kuitenkin tietää ettei kaikkea tarvitse julkaista.
https://m.facebook.com/#!/107883119405416/timeline/story?ut=2&hash=1204283137902831671&wstart=0&wend=1367391599&pagefilter=1&ustart&__user=100003928794879
Siinä hyvä vastine isiltä. Minä tykkäsin ryhmästä. Lahjoitin myös rahaa muutaman kympin. Olenko tekopyhä, joka ostaa hyvän omantunnon tykkäämällä ja lahjoittamalla? Kirjoittajan mielestä varmaan sitten olen. Omasta mielestäni en. Se, että tykkään kuinka keskosen isä ajaa asiaa paremman hoidon saamiseksi näille pikkuisille ja kuinka hän jaksaa nähdä kaiken tämän vaivan vaikka olisi omakin tilanne murehdittavana, on minusta tykkäyksen arvoista. Kun ryhmän kohdalla painoin tykkää nappia, ei minulla käynyt mielessänikään, että nyt muut facen käyttäjät pitävät minua parempana ihmisenä tai nyt voin olla tyytyväinen itseeni, kun tuen tykkäyksellä tälläistä asiaa. Ehkä kirjoittaja itse pohtii muiden mielipiteitä itsestään ja käyttäytymisestään, eikä näin ollen pysty näkemään sitä tosiasiaa, että suurin osa ihmisistä on tykännyt aidosti ryhmästä ja tukeakseen isää hänen "työssään" saada parempaa hoitoa ja välineitä yksi sairaala kerrallaan.
voiko toimittajakaan olla noin kylmä, vailla omaatuntoa ?!?!
Toimittajathan niitä kylmimpiä yleensä ovatkin ja vailla omaatuntoa. Ja uskon, että heidän omatuntonsa maksaa enemmän kuin sen yhden tykkäyksen ;)
Blogin pitäjä on vissiin vähän toisaikainen? Ei voi olla niinkun totta!! Ei ole! Lukee, näkyy vaikka kuinka hieroisi silmiään!!!! Varmaan asunut koko ikänsä suomessa eikä ole muualla käynytkään! Se on tod. näk perussuomalaisten kannattaja! :) Ihme kun kun kammannut tukkansa Bloginsa kanteen!
Mira hei järki käteen.... Vai onko väärin auttaa monia pieniä lapsia? Itse en ole noin katkera ja itserakas kuin sinä! Keskoslapsien asialle ei oltaisi tehty mitään ilman ihanan isin aloitellisuutta.... Tainnu miralla jääny aivot narikkaan kun on pokkaa tälläisestä hyvästä asiasta kirjoittaa, anteeksi jos tuli huvä mieli lahjoittamalla en todellakaan hyväämieltä tarvii ostaa, tai no sinusta en tiedä.. Säälittävää sinulta, en onneksi nähnyt sinun kirjoituksessa mitään hyvää vaan pelkkää pahan halumista toisille.!!!!
Tällä kirjoituksella Mira ei ainakaan saa niitä tykkäyksiä ja hyväksyntää pönkittääkseen itsetuntoaan. Mutta hei Mira, käy tykkäämässä näistä ryhmistä, jos vaikka saisit ostettua itsellesi edes sen hyvän omatunnon!
Onhan se vähän tekopyhää mainostaa yhteisiä talkoita ja jättää itse osallistumasta niihin. Onpahan sana ainakin kiirinyt niiden rahallisesti osallistuneiden korviin.
Eniten kuitenkin ärsyttää se, kun yritykset ovat ruvenneet ostamaan julkisuutta itselleen asian turvin. Sanan levittäminen ja rahallinen osallistuminen on projektin onnistumiselle elinehto, mutta yksittäisen vanhemman hampaidenvalkaisu harrin hammaspuodissa ei ole muuta kuin markkinointikikka. On auttamista ja "auttamista"..
sille äidille joka on kuukausia ollut siellä sairaalassa lapsen vuoteen ääressä, se hammasvalkaisu voi olla suuri irtiotto arjesta!!!
Tuliko mieleen, että Harrin hammaspuodilla ja muilla pienyrittäjillä ei välttämättä ole suurta rahasammiota, josta tarpeen tullen hakea tuohta, vaan heidän on helpompi osallistua tuottamillaan palveluilla. Toki sekin oli ajattelemattomasti tehty, johonkin katkeraan keltahampaiseen saattaa iskeä kateus; "Epäreiluu, miks noi saa, mut mä en?"
No tämä kirjoitus oli ainakin, jos ei kyyninen niin vähintäänkin epäileväinen. Mutta olisiko se haitaksi, jos me välillä uskoisimme ihmisten hyvyyteen ja ihmisten aitoon haluun auttaa toisia ihmisiä. Miksi ihmeessä pitää olla kyseenalaistamassa tarkoitusperiä ja suhtautua asiaan kyynisesti. Maailmassa tapahtuu pahoja asioita niin miksi emme voisi iloita siitä, kun ihmiset tekevät kerrankin hyvää..
Meitä on näköjään moneen junaan, mutta onko sillä motiivilla näissä tapauksissa mitään merkitystä jos tärkeää asiaa saadaan viedyksi eteenpäin ja asioita parannettua? Ainoa asia millä on väliä on se, että voidaan auttaa ja levittää tietoa oikeasti tärkeistä asioista kaiken sen hömpän vastapainoksi mitä netti pursuaa. Ja on olemassa paljon oikeasti hyväsydämisiä ihmisiä eikä kaikilla ole oma etu kirkkaimpana mielessä ja miten kuvaansa saa kiillotettua. Vaikka sitä onkin vaikea ymmärtää...
Aiaiai Mira, harvinaisen heikko kirjoitus. Siis ihan kauheet skeidaa. Isi vastasi hyvin, sinä voisit kirjoittaa jostain täysin muusta. Tosin ei välttämättä haittaa vaikket kirjoittaisi mistään. Ikinä.
Taitaa toimittaja itse kuulua niihin "omantunnon ostajiin". Itse todella tykkään että sellainen ryhmä on perustettu ja sitä kautta tietoisuus leviää huimaa vauhtia. Ei, en lahjoittanut sinne penniäkään, enkä osta hyvää omaa tunto silläkään, että olen ollut viimeiset 15 joulua sairaaloissa joulupukkina. Joulupukilla pitää olla lahjoja, joten olen ostanut ne oman pikku firmani laskuun, saahan firmakin ilahduttaa ihmisiä, etenkin sairaita pikku lapsia. En todellakaan tekisi sitä jokainen jouluaatto, ellen ihan oikeasti ja aidosti tykkäisi siitä hommasta. En varmasti sanoisi vaimolleni joka joulu, että muuloin voi lähteä reissun tai sinne anoppilaan, mut jouluaattoni kuuluu lapsille ja vanhuksille, muille sairaille ja myös niille ihanille hoitajille jotka heitä hoitavat. En saa sillä hyvää omaatuntoa ostettua, sen saan Ehtoollispöydästa, mutta sairaalasta saan itselleni todellisen joulumielen!
Blogin kirjoittajan henkilökohtaisesti saamilla FB -tykkäyksillä ja niistä seuranneilla hyväntekeväisyyslahjoituksilla ostellaan varmaan mennen tullen keskoskaappeja ja ohjataan ihmisten ja yritysten huomiota mm. lastensairaalahankkeelle..? Aivan kuin 875 grammaa olisi pelkkä keskosvauvan vanhempien myötätunnonkerjäyssivu..!
Ei sillä, naamakirja on minustakin pääosin ällöttävä ja tekopyhä tykkäämisimperiumi. Mutta tähän tekstiin kaivetut esimerkit olivat surkeita. Bloggaajan henkilökohtaisia kokemuksia lukuun ottamatta. Koitahan nyt sitten imeä voimaa tämän tekstin tykkääjistä, vaikka varmaan epäiletkin heidän motiivejaan.
Minä voin ainakin rehellisesti myöntää että olen joskus tykännyt facebookissa jostakin sivusta tai päivityksestä tai kuvasta, vain ollakseni kohtelias kaverille tai ehkä joskus jopa jonkinlaisesta velvollisuudentunnostakin. Itsetuntoni on kohonnut saamistani tykkäyksistä, eikä tykkääminen aina tarkoita että jotenkin erityisen paljon oikeasti tykkäisin. Tuskinpa olen ainoa. Kirjoittaja on siis osunut oikeaan epäillessään, että kaikille tykkääminen ei tarkoita oikeaa tykkäämistä. Mutta eihän hän missään kohdassa väitä, että kaikki (tai edes enemmistö) tekisivät näin.
En myöskään huomannut tekstissä yhtäkään poikkipuolista sanaa näiden lapsia auttavien ryhmien olemassaolosta, rahankeruusta jne. Ilmeisestikään kirjoittajan tarkoitus ei ollut haukkua näistä ryhmistä tykkääviä henkilöitä itsekkäiksi, vaan saada lukijat pohtimaan facebookkäyttäytymisen luonnetta. Ja jos ei omaa, niin ainakin toisten ihmisten käyttäytymistä ja tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. (Siis että jokainen sinunkaan päivitykseesi klikattu tykkäys ei välttämättä tykkääjälle merkitse kovinkaan paljoa, vaikka tykkäykset mukavia itselle ovatkin.)
Kirjoituksessa esitetään vain kysymyksiä: "Kuinka moni osti tykkäyksellä hyvän omantunnon itselleen?" Tässähän ei väitetä, että tykkääminen olisi tekopyhää, vaan kyseenalaistetaan, onko joukossa myös joku joka näin on tehnyt. Eikä tässä sanota, että olisi väärin tehdä niin. Mutta tykkääminen ei kyllä oikeastikaan tarkoita aina todellista tykkäämistä, siis ihan yleisesti facebookissa. Ehkäpä juuri sinä olet vilpitön ja tahdot auttaa, joten turha tästä tekstistä on vetää palkokasveja ruumiin onteloihin.
Minä, kuten kirjoittajakin, uskon että nämä ryhmät ovat auttaneet kyseisiä (ja muitakin) perheitä jaksamaan, ja se on hieno asia. Ehdottomasti tykkään ryhmästä 875 grammaa! :)
Juu, minä ostan omatuntoa FB:n kautta.
Koska tarvitsen juuri sitä omatuntoa siihen, että itse olen saanut elämän keskoskaapin kautta ja siihen että minun lapseni ei kuollut niiden erityislaitteiden takia. Juuri sen "omatunnon" takia lahjoitan sitä rahaa niin tässä kuin Kummien kamppanjassakin, millä saadaan turvattua myös muiden lasten elämä tulevaisuudessa.
Minä näen oikeasti punaista näiden kyynisten ja kielteisesti suhtautuvien toimittajien kanssa. Kun itse olin samassa tilanteessa oman lapseni kanssa, niin olisinko jaksanut pitää blokia. No en. Mutta nostan hattua sille että joku jaksaa ja tekee samalla hyvää tällä. Koska ilman rahaa, niitä laitteita ei osteta. Se, että tykkäänkö jostain muka siksi että joku muukin tykkää. No en. On minulla ne omatkin aivot ja tykkään FB:ssä tasan juuri niistä mistä oikeasti tykkään. Ja itselle on aivan sama, tykkääkö kaverini vai ei.
Se, että lähteekö joku pikku yritys tähän mainoskikan takia, vai siksi että se äiti ja isä joka istuu siellä osastolla ja menee sinne joka vierailutunti ja vain toivoo ja jolle lahjoitetaan edes hetki jotain hyvää siihen hetkeen. Oli se sitten hampaidenvalkaisu vai kampaamokäynti yms. Niin eihän se elämää muuta ja vie sitä huolta siitä lapsesta pois, mutta jos se saa edes sen hetken ajatuksen ja huolen katkaistua niin se on sen mainoskikan arvoinen siitä äidistä tai isästä. Kuule, ei se ole herkkua olla siellä sen lapsen vieressä ja toivoa ja pelätä.
Kyllä minä muistan sen ajan mitä itse elin reilut 5 vuotta sitten. Mitä se oli pelätä kun yöllä soi puhelin, että onko se sairaalasta. Ja ajoin kolme tuntia edes takaisin kotiin ja sairaalan väliä päivittäin.
Mutta se miksi minä tykkään tästä, on että jollain on sen kaiken kesken voimia tehdä jotain isoa ja hyvää. Siksi minä olen yksi niistä lahjoittajista. Ja seuraan isin kertomusta miten pieni tirpana kasvaa.
Miten voit olla noin kyyninen? Eihän se pieni viaton lapsi pysty apua hakemaan. Isällä on onneksi periksiantamaton ote. Ehkä sinulle itselle pitäisi sattua jotain pahaa. Silloin vasta tajuaisit että tässä maailmassa tarvitaan toinen toisiamme. Sitä paitsi hyväntekeväisyydessä ja vapaaehtoistyössä toiminta ei ole aina mahdollista silloin rahalahjoitukset on ainoa vaihtoehto. Tästä sun jutusta tuli aika paska olotila.
Entä jos blogin kirjoittajaa ottaa niin aivoon ettei hänen kuvansa ja päivitykset ketää päivittäin tuhansia tykkäyksiä ja jakoja? :) Tai jos hän on katkera ettei itse ole keksinyt näin hienoa tempausta. Katkeruus saa yleensä ihmiset mollaamaan ja puhumaan sontaa. Harmi, että Mira mollaa näinkin hienoa asiaa.
Käy tykkäämässä sivuista ja lukemassa kuinka 875 grammaa-sivun Pirpana kasvaa ja vahvistuu. :)
Itsellä ei ole huonoa omaa tuntoa, tykkäsin ja lahjoitin pienen summan. Olen itsekin äiti ja kuvat ja kirjoitukset tuo hymyn huulille ja onnen kyyneleen silmään, kun muistelen kuinka omat lapset oli pieniä :)
Tässä Miran kirjoituksessa ei selvästikään mollattu näiden ryhmien tykkääjiä, enkä usko että hänellä on myöskään huono omatunto(??!!). Ainakaan tämän hänen kirjoituksensa perusteella niin ei voi väittää. Eikä tuossa tekstissä ollut sitä sontaakaan, vaan ihan aiheellista pohdintaa facebookista. Kirjoittajalla ei selvästi ole mitään näitä ryhmiä vastaan, joten on kurjaa syyttää häntä mollaamisesta. Ehkä esimerkit eivät olleet täysin osuvia, mutta voi niissäkin olla jonkin verran perää.
Oikeasti? Kirjoittaja nosti vallan validin pointin esille sosiaalisesta mediasta :) itse yllätyin tuosta vastareaktiosta? Isäkin kirjoittaa vastineensa? hmm? Aivan kuin näitä suosioon nousseita ryhmiä ei saisi käyttää edes esimerkkinä....kyllähän keskustelu pitää sallia :) ja minusta kirjoittaja kuvaa varsin asiallisesti tilannetta eikä halveeraa ketään :) hyvä kirjoitus jota ehdottomasti tarvittiin! Tykkään oikeasti! Ja juuuuu-u minulla on pieniä lapsia...
Aivan, sisälukutaitoa ihmiset! Mä en näe tässä kirjoituksessa MITÄÄN ko. ryhmiä vastaan, ne on vaan otettu esimerkeiksi...
Jos käyttää esimerkkiä, niin miksi ottaa sellainen ryhmästä, jossa ihmiset haluavat oikeasti auttaa ja välittää tätä sanomaa eteenpäin. Ehkä siellä yksi kaksi saattaa olla näitä Miran kaltaisia, jotka vain hakevat hyväksyntää tykkäyksellään, mutta varmasti se suurin osa tykkää aidosti. Jos käytetään esimerkkiä, niin käyttäisi edes oikeanlaista ja kirjoitukseen sopivaa!
mä en ainakaan laske ketä tykkää mun päivityksistä, kiva jos joku tykkää mut ei haittaa vaikka kukaan ei tykkäis..
Olipahan harvinaisen asiaton ja tyly kirjoitus asiatoimittajalta. Kyllä tässä "875" sivulla on ollut ihan asiallinen tarkoitus auttaa tarvitsevia kun valtiovalta ei siihen pysty, onneksi kansalaiset pystyvät.
Nykymaailman avoin verkkokeskustelu mahdollistaa monia asioita, kuten tietoisuuden lisäämistä ja lähes kuka tahansa voi kutsua itseään toimittajaksi. Kuten tämänkin blogin kirjoittaja avoimesti asian ilmaisee vailla ansioita luonnollisesti.
Jatkossa lienee järkevää suoltaa oma epävarmuus ja kyynisyys vaikka omaan rakkaaseen päiväkirjaan. Siellä voit esiintyä niin kateellisena ja epämiellyttävänä ihmisenä kuin haluat. Henkilökohtaisia aivopieruja ei kannata julkaista julkiseen verkkoon. Ei sillä ainakaan tykkäyksiä saa.
- 1
- 2
- seuraava ›
aiheet
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 219
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 15
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.