Kasvata omat salaattisi!

Salla Kuuluvainen asuu vehreässä Helsingin Kumpulassa ja viljelee ruokaa taloyhtiönsä pihassa viljelylaatikoissa.

- Ensi kesänä haluan kokeilla japanilaisia lehtivihanneksia komatsunaa, mitsunaa ja nameniaa eli lehtinaurista.

Kuulostaa jo varsin edistyneen viljelijän suunnitelmilta. Salla kuitenkin vakuuttaa, etteivät hänen viljelytaitonsa ole niin kummoiset.

-Taitoni ovat varmaan samalla tasolla kuin mitä lapsena ja nuorena opin äidiltä hänen komentaessaan kitkemään rikkaruohoja kasvimaalle. Mutta perustaidoilla pärjää. Viljely on ihan äärettömän elämyksellistä ja suorastaan ihmeellistä, kun voi itse kokea kasvun ihmeen. Myös kaupunkiviljelmien yhteisöllisyys on minusta ollut hauskaa ja tietenkin herkkusuuna myös sadosta nauttiminen on tärkeä osa kaupunkiviljelyä, Salla sanoo.

Salla on ollut mukana perustamassa Helsinkiin kaupunkiviljelmiä. Projektit veivät häneltä monta vuotta ja lähes kaiken ajan. Ihmisiä piti innostaa mukaan ja motivoida heitä myös pysymään mukana, järjestää tapahtumia, piti kirjoittaa sähköposteja ja blogia, järjestellä aikatauluja ja tietenkin konkreettisesti huhkia pellolla. Nyt viljelmät pyörivät isolla porukalla, ja Salla tyytyy viljelemään vain kotipihallaan.

- Yhteisviljelmäprojektit opettivat minulle, että kansalainen voi aina vaikuttaa asioihin. Voi soittaa Rakennusvirastoon ja kysyä, voiko tällä joutomaalla alkaa viljellä ruokaa. Mikään ei ole mahdotonta.

- Kaupunkiviljely on puutarhanhoitoa, jossa on kansalaistoiminnan aspekti mukana. Kaupunkia voi oppia katsomaan uusin ja luovin silmin - että minne viljely sopisi. Kaupunkiviljely on myös tapa tehdä kaupungista kaikille viihtyisämpi paikka.

Pienestä voi aloittaa

Jos ei ole mahdollisuutta tai intoa osallistua yhteispeltoviljelmiin, niin vaihtoehtoja on.

- Suomalaisista suurella osalla on oma piha. Sehän on oiva paikka viljelylle. Parvekkeella voi viljellä salaatteja, lehtivihanneksia ja yrttejä. Ulkomailla näkee ikkunan ulkopuolelle ripustettuja kapeita parvekelaatikoita, mutta Suomessa ne eivät jostain syystä ole kovinkaan yleisiä.

- Viljelmän voi perustaa joutomaalle, tasakatolle tai säkkiviljelmän asfalttipihalle. Tai taloyhtiön pihalla voi kasvattaa ruokaa esimerkiksi laatikoissa. Pitää vain kysyä lupa taloyhtiön hallitukselta ja laittaa vaikka naapureiden postiluukuista kyselyä, kuinka moni olisi innostunut hommaan mukaan.

Salla vinkkaa, että aloittelijalle helpommat lajit ovat lehtivihannekset kuten lehtikaali ja mangoldi, samoin yrtit valmiista taimista kasvatettuina. Salaatin kasvatus onnistuu hänen mukaansa myös helposti. Kesäkurpitsa on satoista ja helppo kasvattaa.

Entä miten viljelmiä kannattaisi lannoittaa?

- Suosittelen viljelykierron käyttöä eli maanparannusta lohkoittain typpikasveilla, kompostin käyttöä ja viherkatteen eli ruohosilpun käyttöä. Myös esimerkiksi hevosenlanta kompostoituna on hyvää lannoitetta. Jos haluaa perustaa kasvimaan nopeasti eikä ehdi tekemään maanparannusta, kannattaa ostaa hyvää multaa, niin pääsee alkuun, varsinkin jos paikassa on valmiiksi vähäravinteinen maaperä, Salla neuvoo.

Haittaako kasvimaan ympärillä mahdollisesti kaasutteleva autoliikenne?

- Ei haittaa, sillä vihanneksethan pitää kuitenkin pestä huolellisesti. Nykyään bensiinissä ei ole lyijyä, joten kaupunkien ilma on huomattavasti puhtaampaa kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Ilmansaasteet eivät myöskään imeydy kasveihin vaan lähtevät huuhtomalla pois.

Ja sitten vain kärsivällisyyttä sadon odottajalle! Jos kasvit eivät näytä viihtyvän, pitää tarkistaa, onko kyseinen paikka sittenkään hyvä lajikkeelle. Paikan tuulisuudella ja valoisuudella on merkitystä. Kuumana kesänä kastelematta jättäminen tappaa kasvit nopeasti. Liian pienet ruukut tai astiat eivät myöskään ole hyviä.

- Kannattaa myös hyväksyä se, että aina voi käydä niin, että jostain tietystä kasvista ei saa hyvää satoa, mutta jostain toisesta kuitenkin todennäköisesti saa.

Viljely on kokeilua ja jännitystä!

Ruoka on eettinen valinta

Salla on ollut nuoresta pitäen sitä mieltä, että ei ole ympäristön kannalta sama, mitä syö.

- En kuitenkaan ole ruokapuritanisti. Mielestäni lähenee jo syömishäiriötä, jos on aivan hirveän tarkka syömisestään. Olin nuorempana vegaani, mutta nykyään syön myös kalaa. Meni liian vaikeaksi miettiä kaupassa, voinko syödä tätä tai tuota. En enää kanna syyllisyyttä syömisestä, sillä siitä ei ole mitään hyöytä. En ylipäätään usko, että kuluttajalla on suurta vaikutusvaltaa, sen sijaan kansalaistoiminnalla voi sitä olla.

Sallan mielestä on kuitenkin tärkeää, että ihmiset tietävät ruuan tuotantojärjestelmästä.

- Nykyinen teollinen tehotuotanto aiheuttaa ympäristöongelmia ja sen takia olen halunnut nähdä, millaisia vaihtoehtoja sille voisi olla. Kaupunkiviljelmät ovat yksi vaihtoehto, johon ihmisten on helppo tulla mukaan. Pienikin muutos on hyvä. Lihan ja maitotuotteiden vähentäminen olisi ympäristön kannalta hyvä muutos. Lähituotanto, ruokapiirit ja viljelmät ovat kannatettavia valintoja, Salla sanoo.

Salla Kuuluvainen keskustelee eettisistä ruokavalinnoista TV1:n Inhimillisessä tekijässä perjantaina 3.5. klo 22.00 ja uusintana 5.5. klo 17.10. Muut vieraat ovat lammastilallinen Jarmo Latvanen sekä lähiruokakokki Heikki Ahopelto.