Työn sankari

Olympiaurheilijat sinnittelevät tiettävästi inhimillisen suorituskyvyn äärirajoilla.

Mutta niin sinnittelen minäkin.

Ettekö usko! Tässä kerran (siitä on jo aikaa kun nyt näet on kesä) jouduin lumitöihin. Se oli semmoista märkää lunta. Jouduin sitä kolalla ähräämään ja vähräämän eri paikkaan kuin mihin se oli luonnon määräyksestä tipahtanut. Painavaa oli se lumi kuin piru, hiki valui silmiin, hattu painoi koko ajan näkökentän eteen ja aina välillä jöntklähti se kola johonkin pihakiven reunaan tai mihin lie ja kolan kahva iski palleaan, niin että meinasin ulostaa hätäulostuksen ja pyörtyä ja kuolla ja itketti ja harmitti. Mutta lumettomettava oli, kun muuten ei olisi päässyt pihaan!

Lopulta kun jo tanssi keltaiset kipinät ringissä salsaa silmieni edessä, näkymättömät urkupillit soi riitasointua korvissa ja rinnassa jyskytti epäkeskona, sain homman tehtyä ja vaapuin ovelle, vääntäydyin portaat ylös ja rojahdin hikimärkänä pakettina sängylle, läähättäen kuin Bernin paimenkoira saunassa. Hiki kiristeli silmissä, kylkeä kramppasi ja mahaan ja käsiin pisti, selkää korvensi ja oli paha mieli ja oksetti ja janotti ihan sikana, ja jalat tärisi.

Niin väitättekö, että muka on vaikeampaa jonkun juosta jolkutella sata metriä hyvissä verryttelyhousuissa, tai mitkä niillä nyt on, ja vieressä lääkärit ja vesipullot ja ties mitkä jääsuihkeet ja ekogeelit. Minua pitäisi kunnioittaa! Ei jotain ylikuntoista ja maanista hyppyheikkiä, joka on lentokoneella sinne viety juoksemaan 100m ja istumaan lopun ajan lämpiössä semmoisen lasisen höyrymakkaranlämmittimen vieressä, urheilujuomapullo sylissä, pilli suussa ja posket täynnä höyrymakkaraa. Mutta kunnioittavatko minua! Kun yksin lunta kolasin, ei yksikään kunnioittaja tullut paikalle. Eikä lähetetty minulle tekstiviestejä että aika piru olet sentään. Eikä tarjottu, että otetaan valokuva niin pääset meidän hautaustoimiston mainoskuvaksi.

Kyllä on väärin, että juhlitaan niitä, joille urheilu on helppoa, eikä niitä, joille se on vaikeaa - ja jotka oikeasti ponnistelevat inhimillisen suorituskyvyn rajoilla ja loikkivat sen yli kuin gaselli - kuten minä! Lihava vielä!

Että ottaa päähän tuommoinen suosikki-asema niillä. Ja minua vain, että senkun kyöräät sitä lunta, sika! Että eipä paljon kiinnosta sinun suoritukset meitä.