Vuosi 2008 on ollut hieno ja menestyksekäs menneiden vuosien suurille rocknimille. Tuoreet julkaisut on nähty mm. Metallicalta: Death Magnetic 12. syyskuuta,. AC/DC:ltä: Black Ice 20. lokakuuta. Tänään 22.11., viidentoista vuoden odottelun ja kolmentoista miljoonan dollarin jälkeen, Guns N’ Roses -yhtyeen Chinese Democracy saapui kaupan hyllyyn.
Vuosien varrella on törmätty kriiseihin ja mukaan on tullut ikää, kiloja mutta myös uudenlaisia tapoja julkaista ja markkinoita musiikkia.
Ovatko menneiden vuosien rocksuuruudet säilyttäneet uskottavuutensa?
Suomalaisen Indierockpunkmetalzine Suen päätoimittaja Kimmo Nurminen vastaa.
- No tuota. Riippuu niin paljon vastaanottajasta miten haluaa uskottavuuden määritellä. Mulla ei ole ongelmaa näiden bändien uskottavuuden suhteen, olen diggaillut näitä pikkusena ja ne ovat lunastaneet paikkansa mun sydämessä. Metallican 90-luvun harharetket tosin oli vähän sellaista puuhaa, että mä ihmettelin, että mitä ne oikein pelleilee, mutta kyllä ne nyt taas ovat uuden albumin myötä palanneet juurilleen.
Uuden Guns N’ Roses -albumin pystyi eilen yöllä (tai siis noh, tänään) käydä noutamassa vain ja ainoastaan ABC-huoltoasemalta, ei esimerkiksi jostain tietystä, varsinaisesti levyjä myyvästä liikkeestä. Miltä tällainen kuulostaa Gunnareiden uskottavuuden kannalta?
- Markkinatalouden lakien mukaanhan tässä mennään. Oikeudet myyntiin saa se, kuka niistä eniten maksaa. Bisnestä tämä on, levy-yhtiö ottaa rahan sieltä mistä sitä eniten tarjotaan.
Niin Metallicalta, AC/DC:ltä kuin Gunnareiltakin on julkaistu musiikkia mm. MySpacessa sekä Guitar Hero ja Rock Band -peleissä. Syövätkö uudet julkaisu- tai markkinointikeinot bändien uskottavuutta?
- Eivät syö. Jokainen levy-yhtiö ja bändi valitsee itse, miten ne haluaa itseään ja musiikkiaan markkinoida. Näiden bändien tapauksessa kysymys on puhtaasti voiton maksimoinnista. Eihän noissa enää ajatella mitään uskottavuutta, kun bändit on jo niin isoja instituutioita. Uskottavuuden merkitys on enemmänkin asia, jota uusien, uriensa alkuvaiheilla olevien bändien tulisi ajatella.
Nähdäänkö tällaisia julkaisuja enää tulevaisuudessa?
- Hankala sanoa. Uskon, että esimerkiksi AC/DC:n tyypit alkaa olemaan jo niin vanhoja, että jos ne pitää yhtä pitkän tauon kuin tämän albumin kanssa, tyypit on jotain satavuotiaita kun seuraava levy on julkaistu. Toisaalta, eihän noista koskaan tiedä, AC/DC:ltäkin voi tulla uusi albumi jo ensi vuonna.
Uskotko että 2000-luvulla olisi syntynyt bändejä, jotka kymmenen vuoden kuluttua nauttisivat samanlaista statusta kuin Metallica, AC/DC tai Guns N’ Roses tänä päivänä?
- Joo. Kyllä mun mielestä. Toi on asia, josta keskustellaan aina jokaisena vuosikymmenenä. Jo 70-luvulla epäiltiin, että voiko niin isoja bändejä enää tulla kuin vaikka Beatles tai Doors. 90-luvulla tuli Nirvana ja Guns ’N Roses vaikka sitäkin vuosikymmentä kovasti epäiltiin.
Pystyisitkö nimeämään joitakin tällaisia bändejä?
- Noh, onhan mulla tietysti lempparibändejä, joista toivoisin, että ne olisivat maailman parhaimpia bändejä vielä kymmenenkin vuoden päästä. Esimerkiksi toivoisin, että Disco Ensemble olisi maailman kovin bändi vielä kymmenen vuoden kuluttua, sen ei tarvii olla maailman isoin bändi, kovuus ei aina määrity bändin suuruuden mukaan. Niin, ja totta kai toivoisin, että Sweatmasterin jätkät jaksaisivat painaa parasta rokkia vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Entinen Guns ’N Roses -kitaristi nykyinen Guitar Hero -pelisarjan keulahahmo Slash kommentoi nykyrockin tilaa Times Onlinelle näin:
” It's not even about the sex and the drugs, there's just a spirit to it which allows you to say ‘F*** the financial meltdown or whatever is on the news. I'm gonna have a good time'. ”
Markkinamiehen puhetta sanon minä.