[Kuvassa Signmark, yksi Levyviraston myydyimmistä artisteista, samoin kuin etusivulla komeileva Tuomo]
The Ground on suomalainen digitaalinen musiikkikauppa, joka toimi vuodesta 2005 saakka nimellä Levyvirasto. Levyvirasto keskittyi lähinnä pienlevy-yhtiöiden ja indieartistien musiikin myymiseen ja sitä pyöritettiin lähinnä harrastustoimintana. Alussa Levyvirasto keskittyi pelkästään fyysisten cd-levyjen myyntiin, mutta vuoden 2005 joulukuussa musiikkia alettiin kaupata myös MP3-formaatissa.
Levyvirasto kuitenkin kasvoi muutamassa vuodessa turhan suureksi ollakseen pelkkää harrastustoimintaa, niinpä kauppaa päätettiin laajentaa kattamaan huomattavasti suurempi määrä artisteja. Tekesin tuella kehitettynä sekä laajennettuna kauppa aloitti uudella nimellä The Ground 24.7.2008.
Kopiointirajoitukset rampauttavat musiikin digitaalista myyntiä
The Groundia perustettaessa, yhtenä peruslähtökohtana oli myydä kaikki digitaalinen musiikki DRM-vapaana, siis ilman minkäänlaisia kopiointirajoituksia tai suojauksia. The Groundista piti tulla MP3-kauppa, mistä ladatut tiedostot toimisivat missä tahansa soittimessa ilman minkäänlaisia rajoitteita.
DRM:stä luopuminen tarkoitti kuitenkin sitä, että digitaalista musiikkia saatiin lanseerausvaiheessa myyntiin ainoastaan yhdeltä levy-yhtiöltä, EMI:ltä.
”Neuvottelut suurten levy-yhtiöiden kanssa etenivät hitaasti. Ainoastaan EMI oli valmis tarjoamaan DRM-vapaata musiikkia (eli kopiosuojaamattomia tiedostoja, jotka toimivat kaikissa musiikkisoittimissa). Tilanne oli turhauttava, mutta emme voineet oikein muutakaan, kuin allekirjoittaa sopparit DRM-musiikista. Ajattelimme, että sitä kautta saamme diilin MP3-musiikista nopeammin.”, kirjoittaa Peisa blogissaan.
Katalogia täydennettiin cd-levyjen avulla
Kun kaikkien levy-yhtiöiden kanssa ei päästy sopimukseen, Groundissa pyrittiin täydentämään katalogia myymällä perinteisiä cd-levyjä. Tämä siksi, että jos palvelusta löytyy Iron Maidenia, on kuluttajalle täysin selvää, että samasta kaupasta pitää saada myös Metallicaa.
Neuvottelujen edetessä kuitenkin ilmeni, että mikäli levy-yhtiöt DRM-vapaiden MP3-tiedostojen jakeluun jossain välissä suostuisivatkin, ennakko- ja erilaiset lisenssimaksut nousisivat suhteettoman korkeiksi.
”MP3 nosti ennakot meille mahdottomiin lukemiin: lopulta kaikkien levy-yhtiöiden mukaan saaminen olisi maksanut yli 100 000 euroa ja oikeuttanut pelkästään myynnin Suomeen. Tuo on järjetön summa rahaa, ottaen huomioon, minkälaisissa lapsenkengissä markkinat täällä ovat.”
Lopulta nyt jo kumottu päätös lopettaa pohjautui siis siihen, että sopimuksia levy-yhtiöiden kanssa ei saatu aikaiseksi. Toisaalta tämä taas aiheutti sen, että koko katalogin ylläpitäminen perinteisten, fyysisten cd-levyjen avulla kehkeytyi liian raskaaksi. Tämä on seikka, joka antaa viitteitä koko levyteollisuuden muutoksista ylipäätänsä.
”Levyvirasto.net kävi aikoinaan turhan raskaaksi pelkäksi harrastustoiminnaksi. Aikamme asiaa pyöriteltyä totesimme, että työläintä siinä oli fyysiset levyt. Levyjen vastaanotto, varastointi ja tilausten postitus. Digipuolella ei ole yhtäkään näistä.”, kirjoittaa Antti Peisa.
Toimiva jakelukanava indieartisteille
The Groundin kautta levyään myyvä Johannes Silvonen kertoo kaupan toimivan etevänä alustana oman musiikin jakelulle ja myymiselle.
- The Ground on ainoa paikka, missä levy on MP3:mosina saatavilla. Kaupassa ei myöskään ole hirveästi mitään rajoitteita sen suhteen, mitä musiikkia ne ottavat myyntiin. Toiminta tuntuu järkevältä näin pienen artistin näkökulmasta.
Silvonen myös myöntää, että oman levyn myyminen kopiointirajoituksia suosivissa musiikkikaupoissa olisi ilman suuria jakelusopimuksia täysin mahdotonta, ja vaikka ei olisikaan, levyä tuskin kukaan kävisi sellaisista paikoista etsimässä.
Kenttää pitäisi muokata talkoovoimin
Kaikkiaan koko aihe on kiinnostava ja levy-yhtiöiden toimintaa voi toki myös ymmärtää:
Koska musiikin digitaalinen myynti on rahallisesti Suomessa todella pientä bisnestä, miksi voittoa tavoittelevat levy-yhtiöt tuhlaisivat sen kehittämiseen resurssejaan. Miksi laittaa rahaa johonkin, mikä ei tuota, varsinkin, kun tämä asia saattaa vielä edesauttaa tuotteiden laittoman kopioinnin mahdollisuutta.
Tai sitten ei:
Jos levy-yhtiöt eivät halua olla mukana kehittämässä musiikin digitaalisen myynnin uusia mahdollisuuksia, ne voivat myös tulevaisuudessa syytellä laitonta lataamista laskevista cd-myynneistä. Kun puhutaan digitaalisesta musiikin myynnistä, Suomessa ollaan tällä hetkellä tilanteessa, missä levy-yhtiöiden toiminta sotii artistin, jälleenmyyjän mutta ennen kaikkea kuluttajan etuja vastaan.