Kari Tapio tuntee taivaan ja helvetin, - ja tietää mistä laulaa

Lehtien palstoilla 'ökytaloksi' sanotun kodin muuttokiireiden keskeltä löytyy selkävaivainen laulaja, joka vie Tarja Närhin tutustumaan ainalämpimään kiukaaseensa. Pukuhuoneen poreallasta Kari Tapio ei vielä osaa käyttää, mutta lauteillakin ajatus lähtee liikkeelle. Muistoista nousevat saunaretket isän kanssa, Junnun neuvot viinaongelmiin ja pelko terveyden pettämisestä.

Kari Tapion elämässä on keväällä 2010 paljon uutta ja ripaus vanhaa. Uusi koiranpentu opettelee keikkakoiran roolia, toukokuun alussa julkaistava uusi levy osoittaa, että legendan ääni soi syvempänä kuin koskaan ja uusi talo on jo ehtinyt juorulehdistön reviteltäväksi. Vanhaa ja tuttua ovat keikkaväsymys ja kankkusahdistus. Iskelmäsankarillakin on päivänsä, jolloin hän itkee huonouttaan ja heikkouttaan.

Kari Tapion 60-luvulla alkanut laulajan ura on tehnyt hänestä elävän legendan. Suomalaiset tunnistavat hänessä kaltaisensa, erehtyvän ja kompastelevan, rehellisesti virheensä myöntävän ja parempaa kohti pyrkivän työmiehen. Kari Hotakainen on sanonut Kari Tapiosta, että 'on vaikea laulaa taivaasta, jos ei ole hajuakaan helvetistä'.

Lapsuuden muistot vievät isän kanssa saunaretkelle, jonka kruunasi puhdas pyjama ja viikon herkku, appelsiini. Nyt uudessa saunassa suututtaa, että lehdissä kirjoitetaan Kari Tapion talohankinnasta kateutta nostattavalla tyylillä. Vaatimaton savolaispoika kokee otsikot 'ökytalosta' kiusallisina ja törkeinä. Vaikka saunan lämpö voisi rentouttaa kipuilevaa selkää, ei aikaa lauteilla makoiluun ole rajattomasti. Vaikka eläkeikä on jo täyttynyt, painaa Kari Tapio edelleen keikoilla. Laulamisen halu vetää koko ajan tielle ja myös huoli omien aikuisten poikien työstä. Kaikki kolme poikaa saavat myös toimeentulonsa isänsä keikkailusta.

Kun puhe kääntyy alkoholiin, on Karin mielipide se, että hyvä aine, mutta pitäisi olla pullon kyljessä käyttöohje. Parhaan ohjeen hän tosin muistaa saaneensa Junnu Vainiolta. Yhtä monta kertaa, kuin Kari Tapio on luvannut itselleen ja perheelleen olla juomatta, niin yhtä monta kertaa hän on myös tuon lupauksen pettänyt. Ja sitä fyysistä krapulaakin pahempi on oma ahdistus heikkouden edessä. Laskuhumalassa itsesäälissä itkevä mies on jotain ihan muuta kuin se konserttisalien konkari ja hurmuri. Helvetti ja taivas - ne molemmat pitää tuntea, että tulkitsijalla on jotain annettavaa.