Inhan rakkauden kohteita olivat luonto, matkustaminen ja karjalaisuus. Valokuvan hän oli löytänyt omimmaksi tavaksi ilmaista itseään. Karjalan kuvausmatkoillaan Inha eli elämänsä parhaita aikoja.

I.K. Inha, oikealta nimeltään Into Konrad Nyström oli monipuolisesti lahjakas kääntäjä ja toimittaja. Hän oli ryhtynyt sanomalehtimieheksi ajatellen että voisi siten hyödyntää kiinnostustaan moneen eri alaan. Vaikuttavimman elämäntyönsä Inha kuitenkin teki valokuvaajana.

1800-luvun lopun suomalaisessa taidemaailmassa vahvana vaikuttava isänmaallisuus loi myös suomalaisen maiseman dokumentoinnin tarpeen. Isänmaan luonto haluttiin tehdä tutuksi koko kansalle. Ståhlbergin valokuvaamo palkkasi Inhan kuvaamaan pohjoisen Suomen näkymiä kesällä 1892. Jo ennen tätä Inha oli valinnut tyylinsä realistina ja alkoi luoda pohjaa suomalaiselle taidevalokuvaukselle.

	Nainen ja lapsi njokkoo antamassa, Museovirasto

Inhan haaveiden maa oli Karjala. Hän matkusti Vienaan karelianismin elähdyttämänä ja kuvasi siellä osan merkittävimmistä töistään.

Maisema ja kansa, nämä kaksi aihepiiriä liittivät Inhan yhteen ajan kansallisromanttisten maalareiden kanssa.

Varsinkin Inhan Vienan kuvissa ihmiset ovat saaneet keskeisen osan. Inhan tapa kuvata ihmisiä oli kaukana ajan ateljee-kuvauksen perinteestä. Inha meni ihmisten koteihin, keskelle arkea ja kuvasi kaikkea näkemäänsä asetelmallisuutta välttäen. Jotkut Inhan henkilökuvista ovat unohtumattoman hienoja, esimerkiksi Uhtuan Toarie, joka kehrää värttinällä. Inha on onnistunut vangitsemaan kuvaan nuoren tytön samanaikaisen odotuksen ja varautuneisuuden.

	Kalastajat vetävät nuottaa, Museovirasto.

Vuonna 1895 Inha sai tehtäväkseen koostaa teoksen Suomi kuvissa. Inha oli kuvannut satoja Suomi-aiheisia kuvia, mutta uuteen kirjaan hän halusi uudet kuvat ja lähti jälleen kerran kierrokselle ympäri Suomen.

Tähän matkaan Inha yhdisti vielä yhden rakkautensa, polkupyöräilyn ja teetti itselleen erikoisvalmisteisen pyörän, jolla saattoi kuljettaa painavaa kalustoaan. Suomi kuvissa -teokseen Inha valitsi mahtavimmat maisemat ja tätä teosta varten hän kuvasi mm. Kolin panoraamat.

			Pentti Sammallahti kertoo I.K.Inhan työstä valokuvaajana. Inha kuvasi kaikkea pirtinnurkista alkaen.

	Koli-panoraama

Kolin matkalla oli mukana ystävä Eero Järnefelt, jonka tuotannossa Koli oli merkityksellinen paikka.

Maailmankatsomukseltaan Inha oli panteisti ja se näkyy tavasta, jolla hän välittää maiseman. Katsoja melkein astuu kuvaan, sulautuu tyyneen vedenpintaan tai vuolaana virtaavaan koskeen.

Inhan elämää varjosti kaksi murhetta, arvostuksen puute ja mielenterveysongelmat, ehkäpä erottamaton kokonaisuus. Inhalla oli läheinen suhde moneen oman aikansa maalariin ja taidekäsityksiltään hän oli lähellä mm. ystäviään Eero Järnefeltiä ja Pekka Halosta. Maalareita juhlittiin kotimaassa ja heidät laakeroitiin ulkomailla. Inhaakin arvostettiin ja kiitettiin, mutta valokuvausta ei taiteena pidetty maalaustaiteen veroisena.

			Markku Valkonen

Vuonna 1900 Inha osallistui Pariisin maailmannäyttelyyn maanviljelyshallistuksen tilaamalla viljelyaiheisella kuvasarjalla. Pariisin näyttelyssä esittäytyi myös Juho Rissanen maalauksillaan Jäänmurtaja (1900) ja Avannolla onkijat (1899-1900.)

Rissasen ja Inhan töiden suhde on hämmentävä. Rissasen maalaukset ovat asetelmaltaan ja sommittelultaan täsmälleen samanlaiset kuin Inhan viisi vuotta aikaisemmin samoista aiheista ottamat valokuvat.

Inha kuvasi keskeisimmän tuotantonsa noin kymmenen vuoden aikana. Hänen mielenterveysongelmansa pahenivat iän myötä ja ajoittain hän eli ihmisarkana ja täysin erakoituneena eikä valokuvaajanakaan pystynyt työskentelemään kuten aikaisemmin.

Kerrotaan, että Inha työhönsä tuskastuneena lahjoitti suuren määrän lasinegatiivejaan ystävänsä Pekka Halosen uuden kodin verannanikkunoiksi. Tarinan paikkaansapitävyyttä ei tiedetä, mutta ehkä Inhan negatiivien läpi katsellaan edelleen samaa Tuusulanjärven maisemaa, josta taiteilijayhteisö ammensi innoitusta sata vuotta sitten.