Kolin laelta Sibelius katseli itään Pielisen yli. Siellä, vastarannalla, hän oli viettänyt kuherruskuukauttaan seitsemäntoista vuotta aikaisemmin.

Hänen nykyistä elämäänsä ahdistivat huolet: pelko kurkun syöpäkasvaimesta, kustannushuolet, vekselikurjuus. Kotiin palattuaan Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa: "Kolilla ! Yksi elämäni suurimmista kokemuksista. Suunnitelmia. 'La Montagne' !"
Eräänlainen "Vuorisinfonia" alkoi siis kangastella Sibeliuksen mielessä.

	Albert Edelfeltin piirros Sibeliuksesta 1904

Onko neljäs sinfonia tuo kyseinen teos, tai onko ainakin osa siitä saanut alkuinnoituksensa Kolin-retkestä? Eräs aikalaiskriitikko (Hufvudstadsbladetin "Bis" Wasenius) halusi nähdä neljännen sinfonian ohjelmamusiikkina ja selitti sinfonian kaartumisen matkana ylös Kolille ja laskeutumisena alas Richard Straussin vuonna 1915 valmistuneen Alppisinfonian hengessä.

			Einojuhani Rautavaara arvioi, miten kansallisromanttisen aatteen nousu näkyi Jean Sibeliuksen tuotannossa.

Sibelius ei yleensä kirjoittanut arvostelijoilleen vastineita, mutta nyt hän lähetti lehteen oikaisun: "Nimimerkki Bisin uuden sinfoniani ohjelmaa koskevat otaksumat eivät ole oikeita".
"Bis" puolustautui ja kirjoitti lehteen vastauksen, jossa hän paljasti, ettei ohjelmakuvaus ollut hänen mielikuvituksensa tuotetta, vaan peräisin "eräältä Sibeliuksen läheiseltä ystävältä" joka oli vakuuttanut kuvauksen olevan autenttisen. On arveltu, että kyseinen ystävä olisi Eero Järnefelt.

	Inha, Sibelius ja Järnefelt Turussa 1898

Erityisesti sinfonian finaalin synty oli vaivalloista; Sibeliuksen päiväkirjan mukaan teos valmistui konserttia edeltävänä päivänä. On siis ilmeistä, että teosta ei ehditty harjoittaa kunnolla, ja se on varmasti vaikuttanut kantaesityksen (3.4.1911) huonoon vastaanottoon. Myöhemmin Sibelius muisteli, että vain Eero Järnefelt – jolle teos on omistettu – tuli kiittämään häntä esityksen jälkeen.

Neljäs sinfonia on yksi Sibeliuksen omaperäisimmistä ja arvoituksellisimmista teoksista. Sen musiikille on ominaista äärimmäinen keskittyneisyys ja sisäänpäinkääntyneisyys. Elmer Diktonius on kuvannut teosta seuraavasti:
"... 60 000 syysharmaata järveä ja jollakin ihmeellisellä tavalla tervehdys Bachilta".

Sinfonian finaalissa Sibelius on käyttänyt materiaalia, josta alunperin oli tarkoitus syntyä orkesterilaulu Aino Acktélle Edgar Allan Poen "Korppi"-runon tekstiin. Poen "Korpissa" toistuu lohduton kertosäe: "Nevermore" - ei koskaan enää.

Kuulija voi aavistella neljännen sinfonian tunnelmista eräänlaista rajakohtaa viidenkymmenen ikää lähestyvän Sibeliuksen elämässä, ja näin myös Kolin-matka saa vahvasti symbolisen merkityksen.

	»		Lue Sibeliuksen taiteilijaesittely

Lähteet

Erik Tawaststjerna : Jean Sibelius 3. Keuruu 1971.
Erkki Salmenhaara: Jean Sibelius. Helsinki 1984.
Vesa Sirén: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Keuruu 2000.