Pikkukaupunkilainen leskirouva, lankakauppias ja seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti aloitti yhteiskunnallisesti vaikuttavan kirjailijanuransa liki 40-vuotiaana, sai aikaan valtaisan keskustelun, jopa kirjasodan ja oli vaikuttamassa moniin sosiaalisiin parannuksiin.

Minna Canthin kirjoittajanuran käännekohta tapahtui näytelmällä Työmiehen vaimo 1885. Sitä ennen hän oli kirjoittanut kaksi komediaa, Murtovarkaus ja Roinilan talossa, molemmat suosittuja, kepeitä kansannäytelmiä. Työmiehen vaimo oli ensimmäinen kaupunkityöväestön kuvaus Suomessa. Se kuvaa keskushenkilönsä Johannan avioitumista viinaanmenevän Riston kanssa ja nopeaa ajautumista täydelliseen taloudelliseen ahdinkoon. Johanna yrittää hoivata aliravittua ja sairastelevaa vauvaansa ja tienata markan tai kaksi tekemällä kaupungin rouville käsitöitä. Johanna on torilla ostamassa ruokaa ainoalla markallaan kun juopunut Risto huomaa hänet ja vaatii rahaa itselleen. Ajan lain mukaan Johanna on velvollinen luovuttamaan rahansa miehelleen. Tunnollisena ja ahkerana tunnettu Johanna saa kuitenkin suuren kangastilauksen, joka pelastaisi perheen ahdingolta. Johannan lähtiessä asioille Risto leikkaa kudotun kankaan poikki ja panttaa sen saadakseen rahat olueen. Tästä vastoinkäymisestä Johanna murtuu ja lopulta kuolee.

Johannan kurjistuvan elämän vastavoimana ovat hänen entiset ystävänsä, vauraiden talojen palvelijat, joiden hyväosainen ymmärtämättömyys ja tuomitseva uskonnollisuus lopulta katkaisevat Johannan kestokyvyn.

Työmiehen vaimo oli rajua kritiikkiä vallitsevia oloja ja lakia kohtaan. Se aiheutti vastalauseiden myrskyn, mutta myöhemmin näytelmä oli osaltaan vaikuttamassa lakiin naisten omaisuudenhallinnasta.

Myös muilla kaupunkiköyhälistön kuvauksillaan (Köyhää kansaa 1886, Kovan onnen lapsia 1888) Canth vaikutti työläisten itsetunnon nousuun. Toini Havu kirjoittaa esipuheessaan Minna Canthin Koottuihin teoksiin (1953) että Canth aloitti työväestössä kehityksen, joka oli osaltaan vaikuttamassa jopa kansalaissodan päämääriin.

	Minna Canth työhuoneessaan.

Yhteiskunnallinen valveutuneisuus, työväestön ja köyhälistön aseman parantaminen ja sosiaalinen omatunto olivat toinen Canthin tuotannon suurista säikeistä. Toinen oli hänen vahva naiskuvauksensa mm. näytelmissä Anna-Liisa ja Sylvi ja novellissa Hanna. Anna-Liisan loppukohtauksen vapahdus on varmasti vaikuttavimpia mitä suomalaisessa kirjallisuudessa on kirjoitettu. Vapauttavaa on tietysti synnin tunnustus ja sovitus itsessään, mutta erityisesti se, että Anna-Liisa kykenee tekemään päätöksensä täysin itse. Hän torjuu perheensä sekä Husson ja Mikon tarjoaman pelastusrenkaan naida Mikko, painaa lapsenmurha pois mielestä ja jatkaa elämää yhteisön hyväksyttynä jäsenenä. Neljän vuoden salailun uuvuttamaa Anna-Liisa tajuaa, ettei hän voi enää syventää petostaan. Canthin muussakin tuotannossa näkyy vaatimus tinkimättömään rehellisyyteen, muuten ihminen näivettyy umpioituneeseen ja valheelliseen elämään.

Näin Canth kuvailee novellin Hanna äitiä kirjeessään pastori Elis Bergrothille, joka oli ankarasti kritisoinut novellia sen tekoaikana:

" Onnettomassa avioliitossaan hän siveellisesti murtui. Ei hän oikeastaan ollut mikään tyhmä nahjus, hän tuli siksi ulkonaisten olojen painosta, kun sisälliset ominaisuudet eivät riittäneet niitä vastustamaan ja voittamaan. Pitkällisestä huolesta ihminen tyhmistyy, hänen henkensä voimat lannistuvat."
(syyskuussa 1886)

	Canthin näytelmästä Anna-Liisa. Senja Lehti ja Tauno Palo Kansallisteatteri 1943-1944.

Anna-Liisassa on myös vahva seksuaalinen pohjavire kuten muissakin Canthin naiskuvausissa Kauppa-Lopoa lukuunottamatta. Anna-Liisan suhde kahteen mieheen, sulhaseensa Johannekseen ja neljä vuotta aikaisemmin syntyneen lapsensa isään Mikkoon muodostaa tapahtumien taustalle tiheän verkon. Näytelmän alussa Anna-Liisa jatkuvasti torjuu Johannesta ja käy ilmi, ettei hän milloinkaan oma-aloitteisesti tunnusta tälle rakkauttaan. Johannes on hyvän talon hyvä poika, Anna-Liisa portti haave-elämään, jossa rikosta ei ole tapahtunut. Mutta Johannes on Mikon sanoin maitosuu, kun taas Mikko on metsätöissä vietettyjen vuosien karskiuttama mies. Suhde Mikkoon on raskauden ja lapsenmurhan synkentämä eikä Anna-Liisa pysty sitoutumaan mieheen, joka ikuisesti sitoo hänet rikokseen. Anna-Liisa halveksii Mikkoa siitä, ettei tämä aikanaa kantanut vastuuta tapahtumista vaan pakeni vuosiksi metsätöihin. Myrskynsilmään jouduttuaan Anna-Liisa käy houreiden rajamailla, löytää ratkaisun, tunnustaa kaiken ja joutuu vankilaan, mutta pääsee henkisesti vapaaksi.

Anna-Liisan lopussa on vahva uskonnollinen ote, koska Anna-Liisan tunnustusta ylistetään pastorin suulla. Kaikessa Canthin tuotannossa näkyy kuitenkin hänen oma käytännöllinen uskonnollisuutensa: vaatimus omantunnon kuuntelemiseen, lähimmäisenrakkauteen ja ihmisarvon koskemattomuuteen.

Minna Canth kuoli sydänkohtaukseen 12. toukokuuta 1897 53-vuotiaana. Vuonna 2003 hän sai ensimmäisenä suomalaisena naisena liputuspäivän, syntymäpäivänään 19.maaliskuuta.

Minna Canth: Valitut teokset
WSOY 1953

Minna Canthin kirjeet
toim. Helle Kannila
SKS 1973

von Frenckell-Thesleff: Minna Canth
Otava 1944

Nieminen Reetta: Minna Canth - kirjailija ja kauppias
Otava 1990

Suomen kirjallisuushistoria 2
Järkiuskosta vaistojen kapinaan
Toim. Lea Rojola
SKS 1999