Viipuri vaurioitui pahoin toisessa maailmasodassa. Ensimmäiset tuhot tapahtuivat heti talvisodan alettua, mutta pahimmin kaupunki kärsi kevättalvella 1940. Suomalaiset valtasivat jatkosodan alettua Viipurin takaisin venäläisiltä, ja aloittivat jälleenrakennustyöt. Viipurin kaupungin hoitokunta valmisteli jälleenrakennussuunnitelmaa. Korjaussuunnitelmia laativat Uno Ullberg, Otto I. Meurman ja Göran Sidenbladh sekä Olavi Laisaari. Viipuri kuitenkin menetettiin, ja kesällä vuonna 1944 Neuvostoliitto sai haltuunsa autioituneen rauniokaupungin.

Viipurin kaupunkikuvan kannalta tuhoisinta oli sodanjälkeinen vielä korjauskelpoistenkin rakennusten purkaminen. Monet historiallisesti arvokkaat rakennukset päätyivät 1940-luvun jälleenrakennuksen raaka-aineiksi. Kaupungin historiasta välittämättä tuhottiin monia mielenkiintoisia jäänteitä sen historiasta, kuten maanpäälliset jäänteet Viipurin fransiskaaniluostarista ja keskiaikaisesta luostarista.

Viipurin kaupunginarkkitehtina toimi vuosina 1932-36 Uno Ullberg. Ullberg valmistui arkkitehdiksi Helsingistä 1906 ja perusti arkkitehtitoimiston Viipuriin. 1910-30-luvuilla Ullbergin toimisto suunnitteli useita rakennuksia Viipuriin. Näistä edelleen olemassa olevia ovat mm. Viipurin Yhdyspankin talo, Kiinteistö Oy Karjalan liiketalo ja Dippellin liike- ja asuintalo. Myös Viipurin maakunta-arkisto ja diakonissalaitos ovat Ullbergin käsialaa. Merkittävin julkinen rakennus on kuitenkin Ullbergin vuonna 1930 suunnittelema Viipurin Taidemuseon ja Taidekoulun rakennus Pantsarlahden bastionilla.

Ullbergin arkkitehtuuri oli puhdaspiirteistä klassismia, ja esimerkiksi Viipurin Taidemuseon ja Taidekoulun rakennus kuuluu pohjoismaisen klassismin helmiin. Rakennus kohoaa ylväänä historiallisessa maisemassa ja kruunaa raskaspiirteiset linnoitusrakennelmat. Ullberg saikin jo elinaikanaan tunnustusta siitä miten taitavasti hän sijoitti suunnittelemansa uudet rakennukset historialliseen ympäristöönsä.

	Viipurin taidemuseo

SOK:n mylly ja leipomo valmistuivat Viipurin satama-alueelle 1932. Siiloja rakennettiin vielä lisää vuonna 1935. Rakennuskokonaisuuden suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen, ja se edusti aikansa moderneinta ja edistyksellisintä rakennustekniikkaa.

Alvar Aalto voitti Viipurin kirjaston suunnittelukilpailun vuonna 1927. Yleisen rakennuslaman vuoksi kirjaston rakennustyöt aloitettiin vasta 1933-35. Toteutettu rakennus poikkesi klassistisesta kilpailuehdotuksesta. Aalto oli omaksunut funktionalismin aatteet ja muokannut niistä oman persoonallisen, pehmeämmän tulkintansa. Viipurin kirjastossa toteutuu Aallon jatkuvan tilan idea ja valaistus ratkaistiin pyöreiden kattoikkunoiden ja niihin upotetun keinovalaistuksen yhdistelmänä.

	Viipurin kirjasto

Kirjastorakennus on sijoitettu keskelle Torkkelinpuistikkoa. Kirjastoon on kaksi sisäänkäyntiä, eikä varsinaista julkisivua vaan
”rakennus voidaan kokea samanarvoisena eri puolilta samaan tapaan kuin keskeisrakennus” kirjoitti Aalto.

Viipurin kirjasto on kokenut monia vaiheita valmistumisensa jälkeen. Alkuperäiset 1930-luvun detaljit ja piirteet ovat kadonneet korjauksissa. Esimerkiksi luentosalin aaltoileva puinen alakatto joka oli Aallon tunnettu kokeilu akustiikan saralla, on kadonnut kokonaan. Nykyään tehdään aktiivista työtä Aallon kirjastorakennuksen pelastamiseksi ja restauroimiseksi.

	Viipurin kirjasto sisältä

Lähteet

Hirn, Sven, Lankinen, Juha 2000. Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY, Porvoo.

Neuvonen, Petri 1994. Viipurin historiallinen keskusta. rakennusperinnön nykytila. SHS, Helsinki.