Pulan kokemus on keskeinen suomalaista arkkitehtuuria ja muotoilua määrittänyt tekijä sodan jälkeen. Pula ja niukkuus väritti tietenkin kaikkien sodasta toipuvien kansalaisten elämää. Loputon kekseliäisyys ja säästäväisyys olivat keinoja selvitä. Muotoilussa ja arkkitehtuurissa tilanne sodan jälkeen ei herättänyt epätoivoa vaan pikemminkin voimallisen kauneuden kaipuun ja halun luoda esteettistä ympäristöä.

	»		Ilmari Tapiovaaran taitelijaesittely

”Meillä oli ainoana tietona oma fantasia-aineistomme ja oma halumme tehdä…kaikki oli silloin spontaania, boheemia ja virtuoosista”, on Vuokko Nurmesniemi kuvannut tilannetta sodan jälkeen. On hyvä muistaa sodanjälkeisen Suomen sulkeutuneisuus. Taideopiskelijoilla, taiteilijoilla, arkkitehdeillä ja muotoilijoilla oli hyvin vähän kanavia ”ulos maailmaan”.

Jälleenrakennuskauden henki oli kuitenkin hyvin optimistinen. ”Uskoimme ylellisyyteen” on Severi Parko sanonut. Ylellisyys ei suinkaan merkinnyt loistoa ja runsautta, vaan yksittäisen esineen kunnioitusta ja laatua. Taiteilijat pyrkivät luomaan puutteellisistakin materiaaleista kauneutta arkeen. Tekstiilitaiteilijoiden kekseliäisyyden ja taidon näytteitä ovat esimerkiksi Greta Skogster-Lehtisen seinävaatteet tuohesta ja lastuista ja Dora Jungin paperinarusta tekemät kuvakudokset. Jungin kudos ”Lasten kuljetus” vuodelta 1943 on lunastettu Ruotsin Kansallismuseoon. Kaj Franck ja Eva Taimi suunnittelivat pulavuosina Helsingin taidevärjäämölle painokankaita jotka heleine kukka-aiheineen ja romanttisine kuvastoineen pehmensivät pula-ajan kovaa todellisuutta.

Keraamikko Dorrit von Fieandt on sanonut että paluuta taaksepäin ei sodan jälkeen ollut. ”Jätin sodan, sotamuistot, sodan tuottamat kärsimykset taakseni; kun rauha tuli, mikään ei ollut esteenä ja minä halusin eteenpäin, halusin rakentaa jotain kaunista. –Meillä oli pohjaton kauneuden kaipuu. Meidän maailmassamme kaikki oli köyhää ja kulunutta, Helsinki oli niin kuluneen ja köyhän näköinen ja me olimme nuoria ihmisiä. Siitä maaperästä syntyi kaipuu tehdä jotain kaunista.”

	Suomalainen koti 1945

Sodan rujous ja rumuus näkyi vielä pitkään katukuvassa. Rintamalta palanneet, sodassa loukkaantuneet ja läheisiään menettäneet ihmiset eivät välttämättä sopeutuneet helposti rauhan oloihin. Monilta sota oli katkaissut opiskelut. Koteja oli tuhoutunut, ja jälleenrakennus merkitsi konkreettista uuden kodin ja perheen perustamista. ”Kauniimpaa arkitavaraa” suunnittelivat niin keraamikot, tekstiilitaiteilijat kuin muotoilijatkin. Maire Gullicshen arvosteli ankarasti 1940-luvun muotoilua ja valitteli sitä, että hyvä maku oli harvojen herkkua. Gullicshen toivoi, että pula-aikaa käytettäisiin hyödyksi suunnittelemalla yksinkertaista ja halpaa käyttötavaraa. Romanttinen tuulahdus oli kuitenkin muotoilussakin tarpeen sodan ankaruuden vastapainona.

	»		Artek ja Nykytaideyhdistys -pikkutarina

Sodanjälkeisessä kulttuurissa korostettiin kotia, perhettä ja kotoisia arvoja. Arki ja tavallinen elämä koettiin tärkeiksi. Uusi, moderni elämänmuoto oli kuitenkin murtautumassa kaupungistumisen myötä esiin.

Lähteet

Ars Suomen Taide. Toim. Salme Sarajas-Korte. 1990, Otava. Helsinki

Ateneum Maskerad. Taideteollisuuden muotoja ja murroksia. Toim. Yrjö Sotamaa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B 62. Taik, Helsinki. 1999.

Suomen kulttuurihistoria 4. Koti, kylä, kaupunki. Toim. Kirsi Saarikangas et. al. 2004. Tammi, Helsinki.