Fellinin Rooma (K15)

Fellinin Rooma on italialaisen mestariohjaajan Federico Fellinin kiehtova kunnianosoitus ikuiselle kaupungille. Se on Fellinin kaikista elokuvista selvimmin tajunnanvirtaa: se etenee perinteisen juonen sijasta ajatusketjujen, mielleyhtymien ja kuvien episodimaisena sarjana, jossa Rooman menneisyys ja nykyisyys sekä Fellinin kokemukset ja fantasiat sekoittuvat kiehtovasti toisiinsa.

Näitä episodeja yhdistävät vain Rooman kaupunki ja sen asukkaat, tai oikeastaan Fellinin omissa muistoissaan ja kuvitelmissaan luomat visiot niistä. On mahdoton sanoa, mikä elokuvassa on totta ja mikä kuvitelmaa - edes täysin dokumentaarisilta näyttävissä jaksoissa. Jopa Fellini itse esiintyy elokuvassa sekä omana itsenään että näyttelijän tulkitsemana, mutta näistäkin on mahdoton sanoa, kumpi Fellini on oikeasti todenmukaisempi.

Sinänsä tällä ei ole väliä, koska toden ja mielikuvituksen sekoittaminen oli Fellinin omin tapa tehdä elokuvaa. Fellinin Rooma tulvii mieleenpainuvia ja komeita jaksoja, kuten satiirinen kirkollinen muotinäytös, tai dokumentaarinen kohtaus, jossa metron rakennustöiden aikana löydetään ja samassa ikuisiksi ajoiksi menetetään joukko antiikkisia freskoja.

Elokuva vangitsee katsojan heti mukaansa eikä sitten enää päästä otteestaan. Mestariohjaajan ystäville ja muillekin on luvassa värikäs ja nautinnollinen elokuvailta.

(Elokuvan aiempi esitys Teemalla tammikuussa 2010 juhlisti sitä, että Federico Fellinin syntymästä oli 20.1.2010 kulunut 90 vuotta.)