Vertigo - punainen kyynel (12)

Alfred Hitchcockin ohjaamalla elokuvalla Vertigo – punainen kyynel on vankka asema yhtenä maailman parhaista elokuvista. Hitchcockin taito kehitellä kohtauksiaan, teemojaan ja tunnelmiaan onkin siinä kiistatta vaikuttavimmillaan. Se tekee Vertigosta elokuvan, josta joka katsomiskerralla löytää aina uusia yksityiskohtia, viitteitä ja laajennuksia.

Vertigo tuntuu näin ajan mittaan vain paranevan, mitä kuvastaa sen menestys arvostetun englantilaisen elokuvalehden Sight & Soundin kymmenen vuoden välein järjestettävässä kriitikkoäänestyksessä, jossa on vuodesta 1952 lähtien etsitty maailman kymmentä parasta elokuvaa. Vertigo nousi tuolle listalle vasta vuonna 1982, mutta sen jälkeen se on parantanut sijoitustaan joka kerta – kunnes se syksyllä 2012 nousi ykköseksi ja syrjäytti listaa monta vuosikymmentä hallinneen Citizen Kanen.

Vertigossa James Stewart esittää korkean paikan kammon vuoksi poliisivoimista eronnutta Scottie Fergusonia, joka saa tehtäväkseen varjostaa ystävänsä vaimoa Madeleinea. Scottie pelastaa itsemurhaan taipuvaisen Madeleinen hengen, rakastuu häneen ja sitten menettää hänet.

Vertigo – punainen kyynel on tarina yksinäisestä miehestä, joka menettää rakastettunsa ja alkaa sitten tehdä kohtaamastaan naisesta tämän kaksoisolentoa. Miehen romanttinen unelma kehittyy pakkomielteeksi, joka estää todellisen rakkauden ja vie Scottien mielen yhä syvemmän kuilun partaalle ja omaan haavemaailmaan, kauemmas todellisuudesta.

Pehmeän runolliset kuvat San Franciscosta ja Bernard Herrmannin vangitseva musiikki tukevat Hitchcockin tematiikkaa ja luovat osaltaan elokuvan surumielisen kaihoisaa ja unenomaista tunnelmaa. Stewart ja Kim Novak tekevät pääosissa loistavat suoritukset.

(Teksti: Vesa Nykänen)

Elokuva esitettiin Teemalla edellisen kerran osana Teeman elokuvafestivaalia 15.12.2012.