Yhteiskunta, myös suomalainen, on itse syypää mielenteveysongelmiin. Nuoret istutetaan tietokoneiden ääreen, opiskelu tapahtuu useasti "etäopiskeluna". Tietokone kodissa internetyhteydellä on tänä päivänä välttämättömyys, oli siihen perheellä laitteineen ja operaattorimaksuineen varaa tai ei. Passivoivaa, reaalimaailmasta vieraannuttavaa virtuaalitodellisuutta, esimerkkinä Facebook, joka ei anna nuorelle minkäänlaisia virikkeitä.

Mielenterveysongelmat puolittuisivat, jos ihmiset ikäluokkaan katsomatta opetettaisiin vapaa-aikanaan liikkumaan, rasittamaan itseään fyysisesti, eikä vain istumaan sisätiloissa päätteen äärellä. Varsinkin, kun näytön tuijotus usein jatkuu koulu- tai työpäivän jälkeen.

IHMINEN ON PSYKOFYYSINEN KOKONAISUUS! Tuo kokonaisuus ei voi hyvin, jos sitä ei rasiteta myös fyysisesti!

Risikolle tiedoksi: Hankkeita ja projekteja te osaatte kyllä suunnitella, mutta ne yleensä jäävät vain tuolle "hanketasolle". Mitään konkreettista ei tapahdu.

Omasta asuinpaikastani Valkeakoskesta sen verran, että täällä kaavaillaan omalääkärijärjestelmän alasajoa, koska se ei toimi. Omalääkärille saa yleensä 20 minuutin ajan n. neljän viikon päähän. Jos ylipäätään saa lainkaan!

– Pentti (ei varmistettu)

Meillä on perheessä hyvin vaikeasti oireileva neuropsykiatrisista ongelmista kärsivä lapsi, pian 11-vuotias. Vuosien taistelun jälkeen vasta alkoivat diagnoosit selvitä - ensimmäinen 3 vuotta sitten...
Nyt vihdoin lapsen hoito lastenpsykiatrialla ja osin myös kuntoutus on järjestyksessä. Mutta me emme perheenä saa mitään apua. Olemme pyytäneet apua mm lastensuojelusta, mutta emme saa vieläkään mitään apua arken... Kerran on meinattu kyllä huostaanottaa kaikki lapset, myös terveet lapset... Ja vain siksi, että haimme tukea sairaan lapsen aiheuttamaan vanhempien uupumiseen...
Pian joudumme pois lastenpsykiatrialta, pelottaa jo nyt...

– uupunut äiti (ei varmistettu)

Hämeessäkään ei pääse edes aikuisena hoitoon. syö lääkkeitä pari-kolme kuukautta oli ohje, ei pääse kunnalliselle puolelle terapiaan. Lääkärit ylimielisiä eikä voi ottaa uusia potilaita kun ei ole väkeä. Menin yksityiselle. makso paljon mutta auttoi enemmän kuin yksikään lääke.

– Anonyymi (ei varmistettu)

olen ite syönyt masennuslääkkeitä vuodesta -95,siinä se. olen asunut turussa, helsingissä, keravalla, raumalla ja edelleen turussa. tänä aikana. keravalla sai terapiaa ja mutta kun muuttaa ei ole ollut sen jälkeen edes tuota omaa lääkeriä, itsemurha yritys raumalla, teholla porissa,tämän jälkeen ei mitään, muutin turkuun, ei pääse edes terveyskeskukseen.sanoivat että en ole turkulainen joo asunut vain 30 vuotta neljästäkymmenestä, sydän vika jäi tuosta ja astma aina ollut. jos omalla kohdalla näin niin entäs sitten lapset, vanhin poika 15 on saanut hoitoa ja nykyään kohtalaisen kunnossa mutta itse kun tarvitsee nykyään unta 12 h ja pitää herättää kolme poikaa aamulla kouluun, jos mä olen väsy, 5 ammattia mutta työkyvytön 200 euron työttömyyskorvauksella,niin miten sanon noille poijille että koulua kannattaa käydä, onneksi on vaimo tienaamassa edes, mutta entä sitten kun hän ei jaksa enää?

– jukka (ei varmistettu)