Nyt Pekka Puskaa on puolustettava,meillä on pehmeitä voileipämargariinejä käytetty 45 vuotta siis siitä asti kun ensimmäiset tulivat markkinoille kuuskymmenluvun puolivälissä siis reilusti ennen pohjoiskarjalaprojektia,eikä senkäytössä ole edes pihistelty.Nyt olemme yli seitsenkymppisiä eikä ole minkäänlaista lääkitystä kummallakaan, verenpaineet on ihannelukemissa,punaista lihaa on syöty eikä sitä käsittääkseni koskaan ole kiellettykään samoin ruisleipää on syöty paljon.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Pekka Puskan silloiset kommentit ovat puolustettavia, ja varmasti hän oli (halusi olla) omalla tavallaan oikeassa tuohon maailman aikaan. Kuitenkin valtava määrä erilaisia ja -maalaisia tutkimustuloksia puhuvat rasvojen puolesta. Perintötekijät, muut epäterveelliset elintavat kuten alkoholi, tupakka ja ennenkaikkea lihavuus ovat suuria riskejä tässä yhtälössä. Pari ylimääräistä kiloa vyötäröllä, kohtuullinen alkoholinkäyttö ja ehkä jopa kohtuullinen tupakointi eivät kuitenkaan vie ennenaikaisesti hautaan.

Erityisesti tahtoisin painottaa yhtä (kaupallista) seikkaa, joka globalisoituneessa maailmassa määrää miltei joka asiassa- ihmisten tiedostamatta: Business. Ajatelkaapa olisiko mikään elintarviketehdas tuottava jos se valmistaisi markkinoille pelkkää voita. Voitot tehdää kehittämällä tuotteita, luomalla brändejä ja toinen toistaan uljaampia margariinikampanjoita. Maidosta on tätä nykyä saatavilla jos jonkinlaisia eri jalosteita ja laatuja- eihän "punaisen" maidon kaupalla rahaa tehdä...

Toinen asia joka itseäni kiukustuttaa on ihmisten sokeus ja usko mainontaan ja markkinointiin- kriittinen ajattelu tuntuu olevan massoilta hukassa! Kohtuus, normaalit elintavat eli ihan perusterveellinen ruokavalio ja liikunta ovat avaintekijöitä vaikka näistäkin seikoista on onnistuttu vääntämään miltei taikuutta.

Toki tavallista maallikkoa ei tästä kaikesta voida soimata- kuten artikkelissakin todettiin, lääkärien sanaan uskotaan, oli se miten vääränlaista tietoa tahansa. On toki hyvä muistaa että lääketehtaat manipuloivat lääkäreitä ja näin objektiivinen ajattelu haalistuu myös ko ammattikunnalta. Onneksi uskaliaita ja kyseenalaistavia yksilöitää löytyy!

Tässäpä siis muutama ajatus...

Ja vielä maitittakoon, että olin muutaman päivän flunssassa, jolloin söin D-vitamiinia 8000 kertaisia päiväannoksia (THL:n saantisuosituksia katsoen) eli päivässä noin (vain) 200-300µg. Tämän kun sanoin paikalliselle farmaseutille, minut suunnilleen saateltiin ulos apteekista...

Nimim. Eläköön D-vitamiini, eläköön elämä ja terve järki!

– Anonyymi (ei varmistettu)