Dokumenttiprojekti: Poron surma

Julkaistu keskiviikkona 19.09.2012 0 91

Ylikansalliset yhtiöt kerääntyvät hyödyntämään Kuolan niemimaan rikkauksia. Silti Kuolaa asuttavat saamelaiset ovat köyhempiä kuin koskaan, ihmettelee Aleksandr Paul.

TV1 maanantaina 24.9. klo 21.30 - 22.30

Yle Areenassa 7 päivää

Aleksandr Paul palaa kotiinsa Luujärvelle Venäjän Lappiin. Hän on vastavalmistunut toimittaja ja toivoo elämältä vapautta ja demokratiaa.

Vanha alistava neuvostoyhteiskunta saa maistaa totuutta!

”Totuus on mahtava tuli. Sen paljastaminen tekee kipeää. Pidemmän päälle totuus on kuitenkin ennen kaikkea yhteiskuntaa puhdistava ja rakentava voima”, hän sanoo.

Pian Aleksandr huomaa, etteivät kaikki ole yhtä iloisia siitä, että hän on tullut kotiin.

Vodka lääkitsee ikävää

Luujärvellä asuu noin 3000 ihmistä, joista puolet on saamelaisia. Kylä sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suurkaupunki Murmanskista.

1960-luvulla Luujärvestä kehittyi neuvostoajan malliyhteisö. Tundralle rakennettiin itäsaksalaismallisia betonikolosseja.

Viranomaiset pakkosiirsivät kylään asukkaita eri puolilta Kuolan niemimaata. Luujärvestä tuli sulatusuuni, jonka oli määrä synnyttää uusi neuvostoihminen.

Katujen nimet huokuvat vallankumouksellista ylpeyttä ja optimismia. Siitä huolimatta monet kylän asukkaat ikävöivät entisiä kotikyliään, joista useat muutettiin kielletyiksi sotilasalueiksi.

Moni luujärveläinen hakee lohtua kylän lukuisista vodkakioskeista.

Taistelu porotokista

Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa johti sekasortoon. Suurista, kollektiivisesti omistetuista porotokista huolimatta monet näkivät nälkää.

Perestroika johti sotaan siitä, kuka saisi valtion resurssit haltuunsa. Alkoi kaaoksen, sosiaalisen kurjuuden ja rikollisuuden aika.

Kaunisteltu totuus

Aleksandr Paul lukeutui lupaaviin saamelaisnuoriin, jotka pääsivät osallistumaan Suomen valtion rahoittamaan kehitysohjelmaan.

Tarkoituksena oli luoda Venäjälle vapaita joukkotiedotusvälineitä.

”Oli hienoa lähteä Venäjältä ja päästä opiskelemaan toimittajaksi lännessä. Opimme todella paljon yhteiskunnasta ja sananvapaudesta”, Aleksandr kertoo.

”Kun tapasimme Neuvostoliitossa valmistuneita toimittajia, he olivat kuin olentoja toiselta planeetalta. He olivat puolueen äänitorvia, ja heille oli järkytys, että uskalsimme kertoa totuuden. Venäjällä on pitkä perinne totuuden kaunistelussa.”

Suoraa puhetta

Suomen taloudellisella tuella Luujärvelle on noussut uusi saamelainen kulttuuritalo. Sieltä sai myös riippumaton saamelainen radioasema tilat.

Aleksandr Paul oli ensimmäisiä radioon palkattuja toimittajia. Suomi ja EU maksoivat toimittajien palkat.

Kun radioasema aloitti toimintansa kesällä 2005, innostus oli suurta. Kanava oli suosittu, mutta toimittajien rohkeus ja suorapuheisuus hätkäytti monia kuulijoita.

Paikallisia johtajia ja virkamiehiä pantiin seinää vasten suorissa lähetyksissä. Korruptoituneet poliitikot joutuivat vastaamaan teoistaan tavalla, jota ei Neuvostoliiton aikaan ollut nähty.

Toimittajat astuivat monille herkille varpaille ja kaivoivat esiin lukuisia luurankoja vallanpitäjien vaatekaapeista. Saamelainen radioasema sai vastaansa väkeviä voimia.

Ohjaus: Paul-Anders Simma.

Muualla netissä:

Dokumenttiprojekti