Niin mukavaa kuin onkin olla korkeamoraalinen ja parempi ihminen niin kannattaa ajatella myös oman edun kannalta: jos ihmisen ei kannata ottaa koskaan töitä vastaan niin hän on myös "korkeamoraalisten" elätettävä ellei sitten ajeta työttömyysturvaa, toimeentuloa ja julkisia palveluita alas.

On kaikkien edun mukaista koittaa nostaa ihmiset tilanteeseen jossa työnteko hyödyttää heitä.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Perintätoimistot ovat roistofirmoja kuten tuosta allamainitusta jutustakin ilmenee. Heidän koroillaan ei ole mitään tolkkua ja laissa on kielletty koronkiskonta!!!

Vahtera: Sivuliikkeellä verot sivuun

Perintäyhtiöiden voitot ovat satumaisen suuria. Lindorff-konserni teki Suomessa viime vuonna 27,5 miljoonan euron liikevoiton 95 miljoonan euron liikevaihdosta. Liikevoittoprosentti 29 % ylittää reippaasti Nokian hyvien vuosien liikevoiton, joka Nokian loiston vuosinakin jäi alle 20 %:in.

Suurten voittojen takana on ihmisten hätä. Mitä enemmän ihmisillä ja yrityksillä on maksuvaikeuksia, sitä paremmin perintäyhtiöillä menee. Mitalilla on toinenkin puoli: lähetettyjä laskuja odottavat maksetuiksi yhteiskunnan ja suuryritysten lisäksi myös pienet yritykset, jotka maksujen viivästyessä joutuvat itsekin vaikeuksiin.

Lindorff ei kuitenkaan maksa Suomessa juurikaan veroja. Konsernin viime vuodelta maksamat verot 1,8 miljoonaa euroa ovat vain 6,4 % liikevoitosta. Yhteisövero Suomessa oli viime vuonna 26 % tuloksesta ennen veroja. Verojen määrään ovat vaikuttaneet konserniavustukset ja Suomesta ulos maksettavat korkeat korot.

Suomen konserniavustuksia säätelevässä laissa on kummallinen porsaanreikä. Ruotsissa verovelvollisen Lindorff Group AB:n Suomen sivuliikkeelle annetut avustukset ovat Suomessa vähennyskelpoisia.

Lindorff Group Ab:n sivuliike Suomessa on vuonna 2008 ostanut itseltään Lindorff Finland Oy:n 162 miljoonalla eurolla. Kauppaa varten konserni on itseltään järjestänyt 174 miljoonan euron lainan. Näin Suomen sivuliike on voinut maksaa ulkomaille vuodesta toiseen 15 miljoonan euron korkoja, joilla konsernin tulosta siirretään pois Suomesta. Tilinpäätöksistä ei ilmene, mihin maahan korot maksetaan.

Voittoja siirrettiin eteenpäin myös korkojärjestelyillä. Suomessa toimiva Ruotsin Lindorffin sivuliike maksaa konsernivelalle 9,4 prosentin koron ja veloittaa 26 miljoonan euron konsernisaamisesta korkoja 889 euroa.

Tällä korkojärjestelyllä on vuonna 2010 vältetty veroja 4,1 miljoonaa euroa. Tällä järjestelyllä Suomessa maksuvaikeuksissa olevilta kansalaisilta ja yrityksiltä kerätyt voitot ja verot siirtyivät lahden yli Ruotsiin ja sieltä ties minne.

Verohallinnon pitäisi tutkia, onko kauppa ollut tarpeellinen ja onko kauppahinta ollut käypä, koska juuri sen avulla tulokset siirretään verottomina pois Suomesta. Lindorff ei tarvitse ulkopuolista rahoitusta, sillä konsernin korkokulut ulkopuolisille olivat vain 17 079 euroa viime vuonna.

Lindorff Invest Oy:lle on vuodelta 2009 määrätty 9,6 miljoonan euron jälkiverot. Jälkiverotuksen perusteena on ollut kulukirjausten vähentämistä ja tuottokirjausten ajoitusta koskeva näkemysero yhtiön ja verottajan välillä. Jos yhtiön oikaisuvaatimusta ei hyväksytä, yhtiö saa 3,7 miljoonaa euroa jälkiveroja vuosilta 2010-11.

Jos suomalaisen yhtiön omistaja järjestelee verojaan korkoeroilla, se katsotaan veronkierroksi. Nykyistä korkeampien korkojen aikana kuusi prosenttia ylittävä korko yhtiön omistajalle on katsottu peitellyksi osingonjaoksi.

Miksei samaa tulkintaa käytetä globaalien yritysten toiminnassa? Tämän vuodon korjaamiseen ei tarvita uutta lainsäädäntöä vaan samaa verotuskäytäntöä, mitä suomalaisomisteisille yrityksille tehdään.

Lindorff-konserni on monen suomalaisen kunnan, kaupungin ja kuntayhtymän maksamattomien laskujen perijä. Perintä edellyttää vähän ihmistyötä, koska tiedot siirtyvät automaattisesti kuntien kirjanpidosta perintäyhtiöön ja sieltä eteenpäin käräjäoikeuksiin.

Kaupungit ovat ajattelemattomuuttaan sopineet käytännöistä, joissa ensimmäinen perintäkirje lähtee muutaman päivän kuluttua eräpäivästä. Näin saadaan helposti ensimmäinen viiden euron perintämaksu postimerkin hinnalla. Ihmetellä sopii, miksei kaupunki lähetä kirjettään itse.

Perintäyhtiöt ovat toimissaan liian vahva osapuoli, koska kansalaiset aiheellisesti pelkäävät luottotietojensa menettämistä ja siksi yrittävät maksaa kohtuuttoman suuretkin perintämaksut laskun lisäksi.

lll

Julkisyhteisöjen innokkuutta tehdä perintä- ja laskutussopimuksia kansainvälisten veroparatiisiyhteyksiä omaavien yhtiöiden kanssa voi ihmetellä. Näin valtio ja kunnat antavat signaalin kaikille siitä, että veroparatiisit ovat hyväksyttävä tapa hoitaa omaa verotustaan. Politiikkojen puheet veroparatiisien suitsemisesta eivät ole kovinkaan uskottavia, koska puheiden ja tekojen välinen kuilu on niin suuri.

PAULI VAHTERA ON KHT-TILINTARKASTAJA, JOKA ON TEHNYT ILTALEHDELLE YRITYSANALYYSEJÄ.
IL-TYÖRYHMÄ
OLLI WARIS olli.waris@iltalehti.fi
PAULI VAHTERA
JUHA RISTAMÄKI juha.ristamaki@iltalehti.fi

– Anonyymi (ei varmistettu)

Hyvä huomio on se, että vangeilla elinkautinen on määräaikainen tuomio. Velkavankeus saattaa kestää niin pitkään kunnes ihminen kuolee. Oikeusoppineet ja kansanedustajat huomio: onko ylivelkaantunut todellakin vailla ihmisarvoa? Asialla pitäisi tehdä jotain, sillä veikkaan että näitä velkaantuneita tulee vastedes tooodella paljon.

– Takausvelat maksanut (ei varmistettu)

Nimimerkki "Pienipalkkainen" moittii kovasanaisesti Velkavangit-dokumentin henkilövalintoja. Hänen mielestään dokumenttiin olisi löytynyt "oikeitakin velkavankeja".

Mitähän "Pienipalkkainen" mahtaa tällä tarkoittaa? Sitäkö, että ohjelmassa esiintyneet eivät ole "oikeita" velallisia vaan pelkkiä "elvistelijöitä", jotka ovat terapian tarpeessa? Rumasti sanottu.

Se on hienoa, että jollakulla on pokkaa nimimerkin turvin arvottaa ihmisiä "oikeisiin" ja "vääränlaisiin" velallisiin. Jos ihminen on velkaantunut siksi, että hänellä on ostomania tai siksi, että hän ei osaa käyttää rahaa, tekeekö se hänestä vääränlaisen velallisen? Minusta ei.

Ketkä sitten ovat niitä "oikeita" velkavankeja? Ihmiset ylivelkaantuvat hyvin erilaisista syistä. Tähän ohjelmaan valikoitui kolme erityyppistä velallista. Tutkimustiedon perusteella heidän syynsä velkaantumiseen ovat nyky-Suomessa yleisiä: rahankäyttö ei ole syystä tai toisesta hallinnassa tai terveys pettää äkillisesti. Tutkimusten mukaan yhtä hyvin suuren asuntolainan ottanut perhe tai pikavippejä ottava vanhus voi olla ylivelkainen.

Raija Salinin eläke herätti "Pienipalkkaisessa" kateutta. Se on todellakin 3 800 euroa kuussa. Eläke on niin suuri, koska Raija teki välillä kolmea työtä, ja viimeiset työvuotensa hän teki kahta työvuoroa. Siksi hän uupui ja joutui keskivaikean masennuksen takia ennenaikaisesti eläkkeelle. En näe siinä hirveästi kateuden aihetta.

Simo Sipola
ohjaaja, toimittaja
YLE Dokumenttiohjelmat

– Simo Sipola (ei varmistettu)