Ykkösdokumentti: ADHD, äidiltä pojalle?

Julkaistu maanantaina 30.08.2010 0 152

Karen tunnistaa poikansa ADHD-oireita myös itsessään.

Karen O´Donnel teki vuonna 2002 dokumentin Odd Kid Out, jossa hän seurasi kolmea lasta, joilla oli todettu ADHD. Seitsemän vuotta myöhemmin Karen kääntää kameran takaisin kahteen näistä lapsista, tosin nyt jo aikuistuneisiin miehiin, poikaansa Kailiin, 19, sekä 22-vuotiaaseen Danieliin. Molemmilla on suuria tulevaisuudensuunnitelmia, joihin keskittymishäiriö kuitenkin tuo ylimääräisiä mutkia matkaan.

Kail on järkkymätön tavoitteessaan päästä yliopistoon, ja hän on valmis tekemään töitä asian eteen. Kail pähkäilee samojen ongelmien kanssa kuin muut hänen ikäisensä: itsenäistyminen, alavalinta ja kilpailu tiukassa olevista opiskelupaikoista. Lisäksi hänen täytyy kuitenkin ottaa huomioon sairautensa ja miettiä, mitkä alat ovat hänelle sopivia, ja tarvitseeko hän esimerkiksi lääkitystä.

Daniel on kokenut elämässään kovia. Hänen molemmat vanhempansa ovat kuolleet hänen käsivarsilleen. Nuori mies on nyt opiskelija, ja hän yrittää kaikin voimin pysyä muiden mukana opinnoissa ja aikanaan valmistua. Impulsiivinen Daniel on kuitenkin epätasapainoinen, yksinäinen eikä tunne kuuluvansa joukkoon. Vaikea elämä yhdistettynä keskittymishäiriöön tekee Danielin työn todella vaikeaksi.

Dokumentti saa yllättävän käänteen, kun Karen tunnistaa poikansa oireita myös itsessään. Harkinnan jälkeen hän päättää mennä testeihin, ja myös Karenilla todetaan keskittymishäiriö. Periytyvä sairaus asettaa Karenin erikoiseen asemaan: jos tauti olisi diagnosoitu aikaisemmin, olisi hän voinut olla poikansa tukena eri tavalla kuin miten on ollut, mutta toisaalta yliopistosta valmistunut nainen on oiva esimerkki siitä, että kovalla tahdonvoimalla asiat kyllä onnistuvat.

O: Karen O´Donnel