Inhimillinen tekijä: Oikeus hiljaisuuteen

Julkaistu maanantaina 07.10.2013 2 39

Anne Flinkkilä (takana vas.), Ulla Lumijärvi, Kaari Martin (edessä vas.) ja Outi Ampuja keskustelevat oikeudesta hiljaisuuteen.

TV1 perjantaina 11.10.2013 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 13.10. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan

Liikenne pauhaa, musiikki raikaa, hälytyspillit soivat. Miten jatkuvassa melussa eläminen vaikuttaa meihin? Millä tavalla melusta voi sairastua? Pitäisikö jokaisella olla oikeus hiljaisuuteen?

Inhimillisen tekijän vieraina ovat tanssija-koreografi Kaari Martin, tutkija Outi Ampuja ja hiljaisuuden retriittejä vetävä Ulla Lumijärvi.

 

Kaari tanssi metelin keskellä

Kaari Martin on tunnettu ja palkittu flamencotanssija. Hän tuottaa työkseen paitsi taidetta, myös meteliä, sillä flamencoon kuuluu olennaisesti kova koputus ja rummutus. Flamencoesitys voi hurjimmillaan vastata rock-konsertin desibelejä.

Kaari opetti paljon, oppilaita saattoi olla 50 päivässä. Yhtenä päivänä korvat alkoivat soida. Kaarille kuvailee korkeita ääniä, jotka eivät kuuluneet normaaliin ääniympäristöön: hänelle oli tullut tinnitus.

Se oli shokki, ja mielessä alkoi pyöriä monenlaisia kysymyksiä siitä, voiko tämä pahentua, onko tämä pysyvää, miten käy tanssin ja uran?

 

Outi tutkii melua

Outi Ampuja on tutkinut melua ympäristön ja ihmisen kannalta. Hän asui opiskeluaikana pienessä asunnossa, jonka alta meni metro ja vierestä kolisi raitiovaunu. Jatkuva meteli alkoi piinata ja sitä kautta Outi kiinnostui aiheesta.

Hän sanoo, että suurin yksittäinen melun aiheuttaja on liikenne. Riskirajan ylittävä melu vaikuttaa terveyteen monella tavalla: verenpaine nousee, unettomuus kasvaa ja stressi ylipäänsä lisääntyy.

Melu aiheuttaa ihmiselle taistele tai pakene -reaktion ja jatkuvan melun keskellä ihminen on koko ajan hälytystilassa. Outin mukaan ympäristömelu on vakava ympäristöongelma, sillä Suomessakin lähes miljoona ihmistä altistuu liialliselle melulle.

 

Ulla löysi hiljaisuuden

Ulla Lumijärvelle puolestaan hiljaisuus on sydämen asia. Hän löysi hiljaisuuden elämänmuutoksen ja Lapin erämaan kautta.

Retriitissä hiljaisuus on nimenomaan puhumattomuutta, jokainen on omissa oloissaan. Kun yksi aisti sulkeutuu, muut aistit herkistyvät tuoksuille, kauneudelle, luonnolle. Hiljaisuus ei ole suorittamista.

 

Kaari tanssii paljain jaloin

Kaari kertoo, että tinnitukseen oli reilu kymmenen vuotta sitten vaikea saada apua. Hänen ongelmansa psykologisoitiin ja lopulta Kaari vauhdikkaaseen tyyliinsä päätti yrittää selviytyä eteenpäin omin voimin.

Vaikka ääniherkkyys oli pahimmillaan sitä luokkaa, että hän pomppasi ilmaan kun haarukka tippui lattialle, hän alkoi sinnikkäästi siedättää itseään erilaisin ääniin.

Flamencosta hän ei halunnut luopua, niinpä hän alkoi tanssia paljain jaloin ja käytti tarpeen vaatiessa korvatulppia.

 

Lapset herkkiä melulle

Outin mukaan tärkeätä olisi suojella erityisesti lapsia liialliselta melulta ja hälinältä. Lapset ovat herkkiä melulle, koska aivot vielä kehittyvät. Päiväkodin tai koululuokan melutaso voi olla korkea, ja melun on osoitettu aiheuttavan oppimis- ja keskittymisvaikeuksia.

"Moni nuori kuuntelee musiikkia päivittäin niin kovalla ja kauan, että nelikymppisenä kuulovaurio voi olla tosiasia", Outi sanoo.

Melun kokeminen voi olla yksilöllistä tai kulttuurisidonnaista, mutta Outi muistuttaa silti, että esimerkiksi unenlaatu kärsii kaupungin metelistä, vaikka kuinka ajattelisi, että rakastaa urbaania sykettä.

 

Ei taustahälyä, oikea kuuntelua

Ulla on saanut hiljaisuudessa työskentelemisestä sisäistä rauhaa, jonne ulkopuoliset äänet eivät sinne pääse. Ruuhkabussissakin pystyy löytämään oman hiljaisen tilan, niin että muiden äänet eivät haittaa.

Kotona hän ei käytä televisiota tai radiota taustahälynä, vaan vain silloin kun kuuntelee oikeasti. Äänten valinnoista on tullut tietoisempia.

Kaari sanoo, että tänä päivänä hän pärjää kovien äänten kanssa. Hyvät muusikot osaavat soittaa myös hiljaa. Ja silloin ei tarvitse luopua mistään, ei tanssista eikä myös omasta hiljaisuudesta.

Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä.

 

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä

 

Suosittele39 Suosittelee

Kommentit

keskiviikkona 09.10.2013

Melu tuntuu tosiaan olevan tärkeä väline, joskus ainoa, kun pyritään tekemään viihdettä. Aikuinen studioyleisökin lietsotaan "päiväkotimaiseen" melskaamiseen, kun joku onnistuu "tehtävässä". Kuulovammaisten kiusaksi monessa tilanteessa selväsanaisen puheen päälle ympätään kaikenkuuloista älämölöä! Jos ässät ja muut suhuäänteet ovat hukassa, menee paljon arvailun puolelle.

sunnuntaina 13.10.2013

Liian lähelle asutusta ja loma-asutusta rakennettava tuulivoimateollisuus on todellinen uhka ihmisten hiljaisuuden kokemiselle. Sitä pidetään jopa itsekkyytenä, jos kehtaa vaatia, että näitä tasaista ääntä tuottavia hökötyksiä ei rakenneta ihmisten elinpiiriin. Tuulen ja luonnon ääniä pidetään metelinä ja rakennuttavat tahot vertaavat niitä voimaloiden tuottamaan ääneen. Ikäänkuin niitä voisi toisiinsa verrata. Korva ja mieli erottavat luonnon äänet mekaanisesta melusta. Väitetään, että tuulivoimaloiden äänistä häiriintyvillä on negatiivinen asenne.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä