Prisma Studio: Vihaan liikuntaa!

Julkaistu perjantaina 25.04.2014 8 9

Prisma Studion koehenkilö Timo Varis joutuu testeihin.

TV1 tiistaina 29.4.2014 klo 20.00 - 20.30, uusinta keskiviikkona 30.4. klo 14.30

Yle Areenassa 30 päivää

Juoksuun ja erityisesti pitkän matkan juoksuun liitetään käsite runner´s high. Tällä tarkoitetaan aivoja hivelevää mielihyvää, endorfiinihumalaa, kun mielihyvähormonit erittyvät aivoissa. Tunne on tuttu ihan tavallisellekin kuntoliikkujalle, kun treenin jälkeen hiki valuu otsalta ja mieli hyrisee tyytyväisyydestä.

Entä, jos liikunta ei tuotakaan minkäänlaista mielihyvää? Urheilu tuntuu turhanpäiväiseltä, kertakaikkisen vastenmieliseltä touhulta. Prisma Studio selvittää, mikä aiheuttaa inhon, jopa suoranaisen vihan liikuntaa kohtaan.

 

Timo inhoaa liikuntaa

Testiin valittiin nuori, tavallinen suomalainen mies Timo, joka inhoaa liikuntaa.

Turun yliopistossa tutkitaan ensimmäistä kertaa maailmassa, voisiko syy liikunnanvihaamiseen löytyä aivoistamme. Tutkimuksella halutaan selvittää, miten aivojen mielihyväreseptorit aktivoituvat levon ja liikunnan jälkeen. Liikunnanrakastajilla tällaisia tutkimuksia on jo tehty ja heidän aivoissaan on havaittu eroja lepo- ja rasitustesteissä.

Liikunnanvihaaja Timo joutuu nyt haasteen eteen. Edessä on eri urheilulajeja, mittauksia ja kuntotestausta.

 

Ikäviä muistoja liikunnasta

Yllättävän usein liikuntaan liittyy paljon traumaattisia muistoja ja liian usein muistot liittyvät juuri kouluaikaan. Liian hidas tai kömpelö. Aina viimeinen, joka valitaan joukkueeseen. Veren maku suussa juostu Cooperin testi.

Liikunnan opetuksen ja harrastuksen yhteydessä puhutaan motivaatioilmastosta.

Tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto keskittyy tekemiseen ja omien taitojen vertailuun, kannustamiseen ja siihen, että virheet ovat oppimiskokemuksia.

Kilpailusuuntautunut motivaatioilmasto puolestaan korostaa kilpailua, tuloksia ja toisiin vertailua. Tällaisessa motivaatioilmastossa eläneitä koululaisia ja lapsia tuntuu ainakin puheiden perusteella olevan paljon.

 

Suomalaisten inhokkilaji?

Prisma Studio kysyi katsojilta, mikä on heidän vihaamansa liikuntalaji. Haussa oli juuri sellainen laji, joka inhottaa, puistattaa ja todellakin vastenmielinen. Vastauksia tuli satoja ja inhon kohteita ja inhokkien kärkikolmikko paljastuu lähetyksessä.

Lähetyksessä pohditaan myös sitä, miksi zombiet saavat ihmisen liikkumaan, mutta jumppaohjaaja ei.

Ohjelman juontaa Marjo Harju.

 

Suosittele9 Suosittelee

Kommentit

tiistaina 29.04.2014

No joo tuntu naisten tekemältä dokumentiltä, mikä on tylsempää kuin juoksu ja punttisali mitkä ovat naisten (kokokansan urheilulajeja) vein joskus aikanaan tyttöystävän kössiä pelaamaan ja hän innostui todella paljon, eli monesti pallojn perässä juokseminen ja seuraaminen palloa on paljon mielenkiintoisempaa kuin typerä juokseminen.(pallopelien pelaaja) jääkiekko,tennis,kössi,sulkapallo,jalkapallo,golf joitakin lajeja mitä tullut kilpailumielessä tehtyä

tiistaina 29.04.2014

Olipa järkyttävän huono Prisma Studio! Ohjelman aihetta käsiteltiin tosi typerästi, itse asiassa vain murto-osa ajasta. Tulokset mittauksista saadaan "myöhemmin syksyllä"!! Meitä, jotka emme saa endorfiinihumalaa liikunnasta, on tosi paljon. Itse en liikuntaa vihaa, mutta ei se tuo hyvää oloakaan. En saanut ohjelmasta mitään irti. Harmittaa. Toivottavasti seuraavat Prisma Studion jaksot palaavat normaalille tasolle.

keskiviikkona 30.04.2014

Itselle kehittyi kouluaikana jonkinlainen vastenmielisyys urheilua tai ainakin montaa lajia kohtaan. Syytän etupäässä liikunnopettajia traumoistani. Jälkeenpäin ajatellen liikunnaopettajat olivat täysiä idiootteja.

20 vuotta myöhemmin löysin liikunnan uudestaan.

Eipä silti, koulussa kerrottiin, että olen musikaalisesti lahjaton (6) ja niin vaan sävellän harrastuksekseni. Samoin äidinkielenopettajani kertoi, että tekstini on kovin huonoa, mutta veikkaan, että tekstejäni on julkaistu rutkasti enemmän kuin hänen.

Monilla opettajilla on jumalakompleksi. He luulevat tietävänsä, kun todellisuudessa vain luulevat.

keskiviikkona 30.04.2014

Liikunnan harrastaminen alkoi kyllä kiinnostaa jo lapsena, huolimatta koululiikunnasta. Näin on siis sanottava, vaikka koululiikunnan yksi tärkeä tehtävä - ellei se tärkein, olisi innnostaa lapsia liikkumaan ja auttaa heitä löytämään itselleen sopivat liikuntalajit. Liikuntatunnit koulussa olivat lähinnä helvettiä. Sisäliikuntatunneilla aina koripalloa (inhoan!) ja ulkoliikuntatunneilla jääkiekkoa (en osaa luistella) tai pesäpalloa (juuri kun alkoi osua palloon, joutuikin ulkokentälle!). Siis pettymyksiä, nöyryytyksiä, huonommuuden tunnetta... Kaikkihan kulminoitui tietenkin siinä joukkueiden valinnassa, kun ne "huipputyypit" otettiin joukkueiden kapteeneiksi, ja muu porukka oli huutolaiskarjaa, josta rusinat poimittiin pullasta. Ja tappelu syntyi siinä vaiheessa, kumman joukkueen piti ottaa ristikseen ne ongelmajätteet. Mutta kuten sanottua, tuo henkinen ja fyysinen väkivalta ei kyennyt tukahduttamaan sitä tarvetta ja iloa liikkua: lenkkeily, hiihtäminen, uinti, myöhemmin kuntosali, tennis... Pitäisiköhän kouluissakin pikkuhiljaa alkaa ihan oikeasti miettiä sitä, kuuluuko liikuntatunnille muutkin kuin ne aktiiviurheilijat, jotka pelaavat seuratasolla, ovat niin hyviä ja opettaja niistä tykkää.

keskiviikkona 30.04.2014

Minä lukeudun jos en nyt viihaajiin, niin juuri niihin, joille liikunta on pakkopullaa eikä olo liikkumisen jälkeen ole missään nimessä niin hyv, että se houkuttelisi uuteen pyrähdykseen... Olen kokeillut eri lajeja, mutta mikään ei ole vetänyt puoleensa, vähemmän vastenmielisiä harrastan puoliväkisin, jotta kunto pysyisi edes jollain tasolla.
Ainoa keino saada itseni liikkumaan on sosiaalinen elämä (kävelylle/liikkeelle jonkun tuttavan kanssa juttelemaan) tai hyöty/pakkoliikunta. Asun neljännessä kerroksessa ilman hissiä. Ja jos yksin pakottaudun liikkeelle, lähden kävelylle kauempana olevaan kauppaan tai kylään. En voi ymmärtää, että joku viitsii juosta pallon perässä tai ympyrän, joskin suotakoon se hänelle... Minulle siis tuskin mikään pelikään sopisi. Joku tavoite taas saattaisi käydä, esim. kiipeäminen tornin huipulle tai kulkeminen vaikka jonkun muurin päähän...

keskiviikkona 30.04.2014

Kirjoituksesi oli kuin minun ajatuksiani.
Edelleenkin ihmettelen, miksi aikuiset, joilla olisi varaa ostaa oma, viitsivätkin nahistella samasta pallosta tai kuminpalasta. Samoin en ikinä viitsisi istua kymmeniä minuutteja kuntopyörän satulassa polkemassa, mutta kotoa töihin ja takaisin voin polkea reilun tunnin suuntaansa. Talossamme on hissi, mutta silti käytän mieluummin portaita; se on kuulemma hyvää sydänliikuntaa, kun 6. kerrokseen nousee. Liikunta vain liikkumisen takia ei sovi minulle ja tämä pitäisi ottaa huomioon esim. koululiikuntaa suunniteltaessa, sillä tuskinpa kaltaisemme ovat vain pieni vähemmistö.

keskiviikkona 30.04.2014

Tyypillinen tilanne: Liikkumaan yrittää motivoida ihminen, joka itse nauttii (on aina nauttinut?) liikunnasta. Hänellä ei ole minkään tason kosketuspintaa liikunnan vihaajan kanssa. Sama tilanne, kun matematiikan tai kieltenopettaja eivät ymmärrä niitä, joilla matikka tai kielet ei luista... Ymmärtämättömyyttä kaikki tyyni.

keskiviikkona 30.04.2014

Totta, juuri näin. koko maan liikunnan"opetus" on ihan väärillä raiteilla, kun liikunnanopettajiksi päätyvät entiset urheilunharrastajat. Miten sellainen osaa opettaa, jonka ei itse koskaan ole tarvinut miettiä aineensa mielekkyyttä?
Kouluaikana ei kannustanut yhtään yrittää, kun saman seiskan sai aina, yrittipä kuinka paljon hyvänsä tai vaikka lintsasi vähintään kakskolmasosaa liikuntatunneista. Opettajamme (sama henkilö sekä yläasteella että lukiossa) mielestä liikuntaa olivat vain sellaiset lajit, joissa opettajan ei tarvinut itse liikkua. Siispä jääkiekkoa, jalkapalloa, sählyä ja pesistä kuin myös snookeria, keilailua ja uiskentelua liikuntatunneiksi. Sekä pari kertaa vuodessa liigatesti. Eli toimintaa, josta ei oikeasti ole iloa kuin muutamalle huipulle. Minä kyllä kävelin tasamaalla ja portaissa sekä pyöräilin paikasta toiseen, mutta nehän eivät olleet mitään liikunnaksi laskettavaa suoritetta.
Aikuisiällä onneksi tapasin toisenlaisen, opettajan roolin sisäistäneen liikunnanopettajan. Hänen otteensa oli kannustava ja jokaisen oppilaan kehittymisen huomioiva. Täydet pisteet Viktorille. Eikä muuten ollut nuuska huulessa kulkeva ihramaha, kuten meidän liikunnanopettajamme Esko.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä