Tulisielu perustuu Winifred Holtbyn kirjaan South Riding, joka oli oman aikansa iso bestseller ja omassa lajissaan klassikko, vaikka on ollut unohduksissa viime vuosikymmeninä.

Kävin Skotlannissa viime vuoden alkupuolella, jolloin sarja oli tulossa siellä televisioon. Kirja oli luonnollisesti nostettu uudestaan esille ja sitä myytiin kirjakaupoissa edullisena taskukirjana. Ostin osin senkin takia, että aihe oli mielenkiintoinen ja osaksi siksi, että arvelin, että sarja varmaan ostetaan Suomeenkin.

Kirja ja tarina ovat hyviä. Jokainen kirjan lukiessaan tai sarjan katsoessaan varmaan huomaa, että sitä on eri kirjoissa (nais- ja tyttöromaanit), sekä televisiosarjojen jaksoissa varioitu lukemattomia kertoja. Suomessa pikkuisen samankaltaisista lähtöasemista läpimurtoromaaninsa Nuoren opettajatteren varaventtiili punoi Hilja Valtonen. Valtosen tyylilaji toki on täysin erilainen ja kirja ilmestyi muutaman vuoden ennen Holtbyn teosta.

South Ridingin ilmestymisajankohta on juuri se, joilloin tullaisen tarinan saattoi odottaa ilmestyvän. Naiset olivat saaneet edellisinä vuosikymmeninä äänioikeuden ja ensimmäisen maailman sodan loputtua ja osin sodan seurauksena he alkoivat luoda työelämässä omia urijaan. Enää naisten ei kirjallisuudessa tarvinnut olla vain aviomiestä etsiviä kapinallisia tai huonoon elämään / köyhyyteen taipuvia sorrettuja. Jos Holtby ei olisi klassikkoaan kirjoittanut, sen olisi tehnyt joku muu.

Winifred Holtbyn oma elämä on sekin oman tarinansa veroinen ja traaginen. Hän esiintyy ystävättärensä Vera Brittanin kirjottamassa omaelämäkerrassa Testament of Youth keskeisenä henkilönä. Testament of Youth on yksi tunnetuimpia 1920-luvun nuorison ja itsenäistyvien naisten kuvauksia. Klassikko sekin: hyvin harva kirjailija on pystynyt sekä luomaan klassikon, että esiintymään sellaisessa. Ei varmasti ole sattuma, että myös Brittainin kirja oli näkyvästi Britannian kirjakaupoissa esillä viime keväänä.

Itse TV-sarja sai (valitettavasti) hieman epäröivän vastaanoton arvosteluissa. Mielenkiintoista nähdä se nyt itse.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Hyvin sarja alkoi (kirjoitin aikaisemmin yllä toisena olevan kommentin). Paremmin kuin odotin epäilevien brittiarvoiden jälkeen.

Nuo epäilyt keskittyvät lähinnä tavanomaisuuteen ja ennalta arvattavuuteen, mutta minkäs teet, kun kirja on vanha ja ilmestyessään oli kaikkea muuta kuin tavanomainen.

Ensimmäinen jakso seurasi yllättävän uskollisesti kirjaa. Toki tarinaa on supistettu ja veikkaisin, että jatkossakin pääparin suhde nousee keskeisempään osaan kuin itse kirjassa. Kirjan pääteemoja ovat paikallishallinnon toiminta ja "huono-osaisten" olojen parantaminen sekä sen rinnalla naisten itsenäistyminen. Kirja sai ilmestyttyään joiltakin arvostelijoilta kiitosta juuri tuon paikallishallinnon ja sen toiminnan vaikutusten kuvaamisesta.

Naivia. Totta. Toisaalta sama naivius tai sentimentaalisuus tulee esille kirjassakin. Nykyihmisen mielestä kaikenkaikkiaan -20 - -30 luvun feminismi ja sosialismi oli (herttaisen?) naivia. Britanniassa varsinkin sosialismi oli aika paljon älykköjen puuhastelua.

Holtby itse osallistui aktiivisesti mm. vaalikamppanjoihin. Kirjassa poliittinen ideologia ei tule suoraan esille - ei tarvitse olla sosialisti parantaakseen köyhien asemaa - mutta tuskin lienee sattumaa, että tarinan sympaattisin mieshenkilö on sosialisti Ansell (oikeinkirjoitus?).

TV-sarjasta on ainakin toistaiseksi puuttunut pubia pitänyt pariskunta, johon uuden asumisalueen suunnittelut kohdistuvat pahasti. Poiston ymmärtää. Kaikki muut päähenkilöt mukana ovat olleet.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kiitos! Todella hienosta sarjasta.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Hyvä sarja, mutta en oikein jaksa enää näitä uusintoja. Pettymys on kova, kun näkee, että Areenassa on uusi englantilainen sarja, ja sitten tajuaakin, että tämä on se, jonka näin viime vuonna jo vaikka miten monennen kerran. Eikös Yle saanut aimo annoksen lisää rahaa veronmaksajilta?

– Anonyymi (ei varmistettu)