Poliisi pamputtaa taas

Osa 3/6, Ohjaus: Markku Heikkinen

Katso jakson esittelyvideo

Nuoriso havahtui 70 ja 80 -lukujen taitteessa yhteiskunnallisesta apatiasta ja punkkarit aloittivat laulujensa teksteillä ja toiminnallaan kapinoinnin ”Kekkosslovakiaa” ja poliiseja vastaan.

- Kekkosen loppuaikana tämä oli hyvin itäeurooppalainen maa, missä mitään ei saanut tehdä mikä ei nimenomaan ollut sallittua, muistelee oikeustieteiden dosentti, ”Sally Flesh” eli Ari Hirvonen 80-luvun alun ilmapiiriä Suomessa.

Punk-musiikin kautta nuoret alkoivat haluamattaankin ottaa yhteiskuntapoliittista kantaa entistä aktiivisemmin. Suomen poliisi 70-80 –luvuilla oli punkkien mielestä hyvin ahdaskatseinen ja ajoittain mielivaltainenkin. Punkkarit, jotka viettivät paljon aikaa kadulla, joutuivat usein kahnauksiin poliisin kanssa. Anu Lounela tiivistää asian: ”Poliisit edustivat silloin pakkovaltaa ja me oltiin hyvin kriittisiä poliisia kohtaan.” Myös tavalliset kansalaiset paheksuivat punkkareiden poikkeavaa pukeutumista.

Kansalaistottelemattomuus oli nuorison tapa tuoda tyytymättömyyttään esille. He vastustivat eläinkokeita, ydinvoimaa, sotaa ja poliisia, mahdollisuuksiensa mukaan.

- Poliisin vastustaminen oli vähän vaikeempi juttu, kun meidän kylällä ei ikinä näkyny poliiseja, joita vastaan olisi kapinoinut, kertoo radiotoimittaja Virpi Kytöaho. Asepalveluksesta kieltäytyminen oli radikaali ja uusi tapa vastustaa vallitsevaa ahdistavaa aikaa. Punk-liike mahdollisti sen, että nuoriso aktivoitui, koska punkkarit toivat aktiivisesti mielipiteensä esille ja kertoivat yhteiskunnan epäkohdista.

Dekadentz -liike syntyi pukemaan punkkareita ja oli samalla Suomessa kansainvälisen punk-toiminnan keskus. Sen kautta jaettiin musiikkia, tietoa ja ideologiaa eri maiden kesken.

- Dekadentz oli tosi laajaa ja kansainvälistä toimintaa, loppujen lopuksi, kertoo Dekadentz -malli Riikka Söyring. Suuret epäkohdat olivat hyvin samankaltaisia eri maiden välillä, joten kansainvälinen toiminta oli punk-liikkeen sisällä olennaista. Punkkarit vierailivat paljon toistensa luona, osallistuivat aktiivitoimintaan muissa maissa ja ajoivat myös sellaisten maiden asioita Suomessa, joiden asioihin valtiovalta ei halunnut tuona aikana puuttua.

Anarkia sai toiminnallisempia puolia talonvaltauksien ja mielenosoitusten muodossa. - Lähes joka mielenosoituksessa, mikä järjestettiin oli valokuvaajia paikalla ja ne ei ollu lehdistön kuvaajia, vaan rakkaan virkavallan edustajia, muistelee Kai Laaksonen.

- Punk alkoi hyvin nopeasti 70-80 –lukujen taitteessa hajoamaan erityyppisiksi suuntauksiksi, selventää Ari Hirvonen. Eri motiivein perustettuja punk-bändejä ja klubeja syntyi. Ja vaikka yhteinen kapina ei hävinnyt, niin yhteinen ulkomuoto moninaistui.

Jaksossa menneitä herättelevät henkiin:
Anu Lounela, Ari Hirvonen, Nalle Rissanen, Kai Laaksonen, Riikka Söyring, Mikko Saarela, Virpi Kytöaho,

Katupoikien laulu-jakson ovat käsikirjoittaneet Markku Heikkinen ja Ari Matikainen. Ohjaus Markku Heikkinen, tuotanto Kino Kombinat Oy.