dokumenttiprojekti

Dokumenttielokuva on päässyt ensimmäistä kertaa Ateneumiin. Esillä on kansatieteellisen elokuvan grand old maniksi aikanaan ristityn Eino Mäkisen (1908-1987) valokuva- ja elokuvanäyttely. Elokuvien myötä tapahtumaan liittyy myös aimo annos dokumenttielokuvan historiaa.

Viime viikolla kuuntelin, kun aivan vakavissaan sanottiin, että kolmatta maailmaa käsitteleviä ohjelmia on liikaa televisiossa. Well, well – mitä  ohjelmistosta löytyikään...      

Eri puolilla maailmaa on syntynyt tuotantoja, jotka perustuvat tarinankerronnan peruselementtiin: ihminen kertoo tarinan. Tänä päivänä kameralle. Tähän konseptiin perustuva Dokumenttiprojektin tuottama Tarinateltta uudistuu nyt sunnuntaista lähtien ja sanoisin: kannattaa katsoa.  

Kaksi suomalaisuuden kokemusta. Suomi-Ruotsi maaottelu ja Mikko Niskanen. Herättivät ajtuskia siitä, mitä oikein tapahtuu ja näemmekö sen, mitä tapahtuu. Perjantia-illalla valuin poikani kanssa Töölänlahden rannalle ja ei kolahtanut tällainen Taiteiden yö. Niinpä ihan kokeillen kohti stadionia ja Suomi-Ruotsi maaottelua. Ilta oli jo niin myöhäinen, että ystävällinen porttivahti päästi ilmaiseksi siään B-katsomoon.

Maailman parhaista elokuvista tehdään koko ajan listoja. Viimeisten vuosien aikana myös maailman parhaista dokumenttielokuvista. Ja tietysti jenkkilistoilla ei näy nimiä kuten Dvortskoy, Kossakovsky tai Meidän Honkasalomme. Documentary Blogin lista on silti lukemisen arvoinen. Here it goes: 1. Gates of Heaven (Morris, 1980) 2. Salesman (Maysles, 1968) 3. Vernon, Florida (Morris, 1982) 4. Paradise Lost 2: Revelations (Berlinger – Sinsofsky, 2000) 5. Land of Silence and Darkness (Herzog, 1971)