Suomi-Ruotsi ja Niskanen

Kaksi suomalaisuuden kokemusta. Suomi-Ruotsi maaottelu ja Mikko Niskanen. Herättivät ajtuskia siitä, mitä oikein tapahtuu ja näemmekö sen, mitä tapahtuu.

Perjantia-illalla valuin poikani kanssa Töölänlahden rannalle ja ei kolahtanut tällainen Taiteiden yö. Niinpä ihan kokeillen kohti stadionia ja Suomi-Ruotsi maaottelua. Ilta oli jo niin myöhäinen, että ystävällinen porttivahti päästi ilmaiseksi siään B-katsomoon.

Ja kokemus oli erinomainen. Joo, kylmää oli ja stadionilla ehkä 10 000 ihmistä. Mutta tunnelma: hieno.Ei humalaisia, innostuneita pikkupoikia kannustamassa niin suomalaisia kuin ruotsalaisiakin. Räsäsen voitto 5000 metrillä hieno, korkeushyppy samoin. Pituus kolahti myös.

Eikä humalaisia, ei Suomi-hihhuloimista. Paljon perheitä. Minusta tuli heti Suomi-Ruotsi- maaottelu fani.

( Joka kyllä osittain karisi seuraavana päivänä. Kun innostuin viemään muitakin kanssani katsomaan. Ja nyt olikin D-katsomossa ja yleisöä varmaan 25.000. Mutta: liikaa Suomen lippuja, mitä jännitystä on hehkuttaa keihäänheittoa, jossa suomalaiset puolilyönnilläkin ovat aivan ylivoimaisia ja jos innostusta etsitään ylipitkillä aalloilla....No silti.....)

Suomalaisuus oli syvälle sisuksiin asti läsnä Petterin Mikko Niskas -esityksessä. Elokuva ( erityisesti sen kaksi ensimmäistä osaa- kolmannen kanssa voisi vielä työskennellä...) kolahti omaa vaimoon niin kovasti, että sekä myöhään lauantai-yönä että sunnuntai-aamuna puhuimme dokumentista , elokuvantekijöistä tänään ja siitä, näemmekö mitä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu?

Missä yhteiskunnassa elokuvantekijämme tänään elävät ? Markkinoiden ja katsojalukujen tavoittelemisessa, keskiluokkaisuuden ongelmissa, omassa itsekkyydessä ? Jos Niskaseen vaikuttivat niin vahvasti sodan jälkitunnelmat, oman perheen armoton työnteko, taistelu elinehdoista maaseudulla j ne.. jne.. niin mitkä ovat tämän päivän tekijöiden kipupisteet?

Suhde omaan isään ? Uusioperheiden välillä seilaaminen, irrallisuus? Rakkauden kaipuu ? Syntyykö niistä suuria, kansallisia tarinoita tai dokumentteja? Joo, Miesten vuoro ?

Vai olemmeko kaikki niin suuressa keskiluokan turvallisuudessa, että emme koe emmekä näe marginaalissa tapahtuvia suuria muutoksia ? ( Reindeerspotting tapahtuu marginaalissa) Vai onko niin, että sellaisia ei ole olemassa?

Missä on sellaista intohimoa, joka kuljetti traagisestikin Niskasta eteenpäin ? Onko Lauri Kivisen Yleisradio organisaatio, joka sallisi Kahdeksan surmanluodin luomisen? Vai olemmeko Kotikadun , urheilukisojen ja usein kummallisen uutisvirran vankeja ?