Takaisin televisioon
Dokumenttiprojekti on satsannut aika paljon aikaa ja energiaa edetäkseen elokuvateattereihin ( DPGC.fi) ja nettiin ( Tarinateltta.fi ja Kolmasulottuvuus.fi). Myös pääalustana television puolella pitäisi päästä eteenpäin. Mitä se edellyttää Yleltä ja mitä tekijöiltä.
Nuorin poikani, 7-vuotias Tuomas, totesi katseltuaan osan von Baghin Mikko Niskasen ensimmäisestä osasta Bio Rexissä, että ” toi Niskanen on niin hyvä, etä se pitäisi esittää oikein televisiossa.”
Lasten ja imeväisten....
Eli kyllä televisio on nyt ja edelleen se kaikista tärkein levitysalusta dokumenteille. DPGC luotiin, jotta televisioon tulevia elokuvia voidaan esittää ensin teattereissa ja jotta voimme tukea dokumenttielokuvaa brandinä. Kolmasulottovuus.fi luotiin, koska mikään Ylen kanava ei ole kiinnostunut kolmannen maailman
dokumenttielokuvista.
TV2 on uskolliasesti ja sinnikkäästi pitänyt kiinni Dokumenttiprojektista tukien ja arvostaen sitä. Mutta ensiesityspaikka on valahtanut myöhään,myöhään keskiviikko-iltaan. Hyvin toimivana korvauksena tästä tosin su-ip uusinta ja Areena.
Mutta näyttää siltä, että on olemassa painetta Dokumenttiprojektin elokuvien esittämsiestä prime-time aikaan. Niin monia hienoja dokumentteja on viime aikoina Suomessa tehty ja niin hienoja on tulossa. Ja niin moni rutisee myöhäisestä esitysajasa.
Miten se olisi mahdollista ? Silloin, kun dokumenttielokuvien kestot vaihtelevat rajustikin 52 minuutista pariin tuntiin? Ja silloin, kun osa elokuvista on sellaisia, että niitä ei sisältönsä puolesta voi esittää kuin myöhäisillassa ( Reindeerspotting, Armadillo).?
Ensimmäinen askel kohti prime-timea on hyväksyä sekä tekijödien että rahoittajien keskuudessa tosiasia, että festivaalit, elokuvatetaterit ja televisio ovat eri julkaisualustoja, joissa toimivat erilaiset muodot.
Toisin sanoen. jo tuotantovaiheessa on orientoiduttava siihen, että elokvuasta tulalan tekemään kaksi versiota: toinen elokuvateatterihin ja festivaaleille ( mikä kesto tahansa) toinen televisioon ( max 58 minuuttia).
Tällöin kaikkien dokumenttien ollessa 58 minuuttisia, niistä voitaisiin rakentaa prime-time aikaan ohjelmisto. Ja sitten myöhöisillan paikassa esittää saman elokuvan pitkä versio ja ne elokuvat, joita muista syistä ei prime-time aikaan voi tai kannata sijoittaa.
Muutama vuosi sitten ajatus versioinnista herätti välittömiä vastareaktioita tekijödien keskuudessa.
Nyt maailma on opettanut: moni suomalainen on kiltisti tehnyt 52 minuuttisen version elokuvansa myymiseksi kansainvälisille tv-markkinoille.
Ja : hyvin tehtynä monesti lyhyempi versio on ollut jopa parempi kuin se liian pitkä ja väsyttävä versio.
