Jälkituotanto, jälkituotanto ja jälkituotanto

Dokumenttielokuva tehdään monta kertaa ja viimeisen kerran jälkituotannossa, leikkausprosessissa.Moni IFP:n( New York) elokuvantekijä puhuu luonnollisena asiana 7-8 kuukauden leikkausajasta.

Muistan, kun nuorena opiskelijana tein ensimmäistä dokumenttiani Ylen luovan leikkaajan kanssa. Materiaali oli kääntöfilmiä ja kun kohtasimme ongelman, hän käveli tyynesti viereiseen huoneeseen ja otti roskakorista tukun kääntöfilmipoistoja ja leikkasi hienon assosatiivisen kohtauksen omaan juttuuni.

Hupert Saupert leikkasi, jos oikein muistan, Darwins Nightmare elokuvaansa puolisentoista vuotta.

Dokumettielokuvan tekee niin kiehtovaksi se, että kun fiktio on kuitenkin käsikirjoituksen ja kuvatun materiaalin vanki, voi dokumenttielokuva syntyä uudestaan kuvausprosessin jälkeen. Itse tarina, painopiste, näkökulma voi muuttua.

Materiaaliin voidaan sitoa arkistomateriaalia, tuodan ohjaajan henkilökohtaiset kokemukset jne.. jne..Joskus materiaalissa on toinen elokuva, mitä ohjaaja on ollut tekemässä ja vasta ulkopuolinen leikkaaja näkee sen.

Tapasin tänään Street Fightin tekijän Marshall Curryn, joka asuu Brooklynissa. Hän esitteli elokuvansa ” When The Tree Falls” kaksi vuotta sitten, silloin suurin osan elokuvan materiaalista oli kuvattu.Edelliset rough cutit olivat valmiina viime keväänä. Nyt elokuvasta on valmiina pitkän prosessin jälkeen ensimmäinen varsinainen oikea rough cut ja leffalla on ”kiire” aikaa on vain kolmisen kuukautta saada se lopullisesti valmiiksi.

Marshallin tuotanto on hyvä esimerkki siitä, miten paljon parhaat elokuvantekijät ( tämä koskee yhtä hyvin suomalaisia kuten Honkasalo, Webster, Halonen, Lehmuskallio) käyttävät elokuvan saattamiseen lopulliseen muotoonsa.

Tuotantotaloudellisti tuntuu ihmeelliseltä, miten jotkut leikkaavat elokuvn valmiiksi kahdessa kuukaudessa ja toiset kuluttavat kolme kertaa enemmän aikaa. Mutta, jos elokuvan toteutukseen ensimmäisestä ideasta viimeiseen kuvauspäivään on usein käytetty pari vuotta, miksi sitten uudelleensyntymän pitäisi tapahtua
parisssa kuukaudessa ?

Tietysti kysymys on myös rahasta.Onko varaa leikata pitkään. Jenkeissä monesti elokuvaa kuvataan pitkälle omalla tai naapurin rahoilla ja vasta sitten päästään neuvottelemaan rahoittajien kanssa. ( Useimmilla IFP:sä tapaamillani elokuvantekijöillä on ollut minimaalinen rahoitus vaikka he ovat kuvanneet jo 100 tuntia. IFP on paikka, jossa elokuvantekijät toivovat, että HBO,ITVS,PBS levittäjät, BBC jne.. ryhtyisi rahoittamaan elokuvaa).
Rahoituksen tullessa tässä vaiheessa, rahaa myös käytetään elokuvan loppuunsaattamiseen eli jälkityöhön.

PS. Miesten vuorolla on oikeasti hyvä maine new yorkilaisten dokkarintekijöiden keskuudessa.

PS. Jos joku haluaa päästä huomenna 22.9 klo 15 Elokuvasäätiöön katsomaan Armadilloa tai vapaalipun klo 21 00 näytökseen Bio Rexiin, niin ilmoittautuminen  nopsaan: minna.salmi@yle.fi, muutamalla löytyy tilaa.