Vajaa kaksi viikkoa takana ankaraa mutta mielenkiintoista vaantoa. Epatoivoa, kauniita hetkia, hikea. En heti muista yhta rajua etappisumaa kuin Andalusian viikko.
Lähtövalmistelujen loppukiri on siirtymäaikaa eri todellisuuksien välissä. Mausteena on tällä kertaa kesäflunssan vihulainen. Reitti alkaa sentään hahmottua.
Äänikirjan luku on intensiivistä puuhaa, energioiden pitää olla kohdallaan. Kevään ensimmäinen luenta, Rengasrikkoja Saharassa meni sujuvasti. Se on jo Yle Areenassa, ja kesäkuussa se tulee Yle Puheen taajuuksille. Mutta Intia-kirjaan ryhtyminen heti perään oli vähän liian raju rasti.
Kirjan tuleminen painosta on juhlava hetki. Alkuhurmoksen jälkeen alkaa tunteiden vuoristorata. Kirjahan on aivan loistava, ja seuraavana päivänä se on vain onneton tekele. Onneksi Fillarimessut tasoittavat tuntemusten hallitsemattomia hyökyjä.
Olo on melko epätodellinen. Jäämeri-kirjan oikoluku päättyi vaaliviikonlopun jälkeiseen ylipitkään rutistukseen, jota seurasi parin päivän koomainen zombi-vaeltaminen Ylen käytävillä. Kirjan kirjoittaminen ei ole terveellistä puuhaa.
Tappajasepeli niittää kumeja, haastaisiko joku kaupungin oikeuteen? Pyöräilyn terapeuttisesta voimasta kertoo puolestaan Taivi Toikan dokumenttielokuva 482,1-Rikotun lapsen jäljillä. Kulttuuriuutisiin erikoistunut sivusto cult24.fi huomioi myös pyöräilykirjallisuuden.
Myönnän, että olin jo unohtanut, millaista se on, kun pyörä uppoaa neli-viisisenttisen sohjoon, josta ei saa kunnon pitoa. Nyt tarvitaan samaa asennetta kuin pehmeällä tuhkakentällä Islannissa.
Matkakirja Jäämerelle etenee, ja kylmät tuulet puhaltelevat jo unissanikin. Lämpimämmät maisemat ovat esillä Helsingin kirjamessuilla, jossa vaahtoan maaliskuisesta Thaimaa–Vietnam-polkaisukirjasta perjantaina ja lauantaina 29.-30.10.