Islantilainen pyöräilykesä päättyy, ehkä
Ensimmäinen kunnon pakkasyö satulassa ja parin tunnin polkemisen jälkeen parta on tukevasti jäässä. Sisällä irrottelen pieniä, sulavia jääklimppejä lavuaariin. Kesä, siis islantilainen kesä on vihdoinkin päättymässä. Pahus.
Harva kesäreissu on valmentanut niin hyvin Suomen syksyyn kuin heinä-elokuinen matka Islannissa. Ei ole tullut keleistä pahemmin rutistua. Subjektiivisen tuntemukseni mukaan elokuun alun jälkeen ei ole tuullut juuri ollenkaan, eikä ole satanut liian usein eikä ole ollut kylmäkään. Kesäkelejähän nämä vielä -ajatus on ponnahtanut heti vaimentamaan päätään nostaneet narina-aihiot.
Ja kesäkeleihin kuuluvat avonaiset ajohanskat. Normisyksynä olen luopunut avohanskoista viimeistään +5 asteessa, mutta nyt olen onnistunut parina pikkupakkasaamunakin polkemaan puolen tunnin työmatkan ilman suurempaa haittaa. Mutta ranteiden suojaamisessa täytyy olla tarkkana, ne eivät kylmää siedä. Kuka tietää vaikka vielä joulukuussa selviäsi avohanskoilla, ainakin sen puolituntisen.
Seuraava iso syksyinen merkkipaalu on talvirenkaiden vaihto. Paikallisia säätiedotuksia tulee seurattua moneen kertaan päivän mittaan. Pitäisikö palata Keskuspuiston kautta vai ei? Siellä pääsisi hiekalla suurimman osan matkasta. Tämä on se aika vuodesta, kun siunailen Ilmatieteen laitoksen nettisivujen hienoa Testbed-projektia, joka kertoo poikkeuksellisen tarkasti mm. lämpötiloista ja sadealueiden liikkeistä Hanko–Hämeenlinna–Lahti–Loviisa-linjan eteläpuolella.
Viime vuonna sinnittelin renkaidenvaihdossa ensimmäiseen kaatumiseen saakka: hyvin pienialainen sadekuuro pyyhkäisi Pasilasta Käpylän yli koilliseen ja hiipui jo ennen Oulunkylää, sitten tuli kylmää pakkasilmaa päälle ja tie oli katettu mustalla jäällä parin kilometrin matkalta. Enkä onneton osannut illan valaistussa pimeydessä lukea merkkejä ajoissa, en edes sitä että vastaan saapui pyöräänsä taluttava mies. Kiihdytin ylämäkeen seisaaltaan ja keinuva liike peilikirkkaalla alustalla hupsautti nurin muutaman metrin nousun jälkeen. Tuntia myöhemmin vaihdoin kotona nastat alle. Osaisinko tänä vuonna ajoittaa talvirenkaiden vaihdon paremmin?
Ps. Kirjamessuilla sain jälleen innostavaa palautetta, sellaista, jonka avulla jaksaa puskea eteenpäin uutta kirjaa. Kolmen istunnon sauhuamiset olivat kaikki erilaisia, rönsyileviä vaelluksia ajassa ja tilanteesta toiseen. Vaativin oli viimeinen, jossa päädyin katutaiteilijan rooliin Rosebud-osaston nurkalle. Metrin korkean korokkeen ympärillä ei ollut edes tuoleja, eli piti laittaa kaikki peliin potentiaalisten kuulijoiden pysäyttämiseksi. Innostuin meuhkaamaan pienen apinan myönteisellä raivolla ja tunnustin mm. olevani koukussa kirjoittamiseen :)
--------------------------
< Edellinen blogipäivitys: Polkupyörällä Vietnamista Jäämerelle: tien päällä joka ainut päivä
< Kesän Islannin-polkaisun kuvasato neljän minuutin videona (sävellys ja toteutus: Taivi Toikka)
