Ensimmäiset Stadibike-fillarimessut Helsingissä johdattelivat mainiosti kohti alkukesän pyöräilykautta. Tapahtuma keräsi yhteen hyvinkin erilaisia alan harrastelijoita (vaikkei sää ollutkaan ihan paras mahdollinen).
Liikennesuunnittelua tehdään yhä melko surutta autojen ehdoilla. Ja pyörällä oikea risteysajo vaatisi liian usein pidempiä lainopintoja, jotta tietäisi kenellä oikeastaan onkaan etuajo-oikeus. Jokakesäiset leppoisat tunnin kokoontumisajot Helsingin keskustassa ovat hyvä tilaisuus ottaa kantaa planeetan parhaan kulkuvälineen puolesta. 7.5. alkoi myös valtakunnallinen Pyöräilyviikko.
Uuden kirjaprojektin aloittaminen on vielä lykkääntynyt. Aikaa kuluu yhä hukkaan tv:n turruttamana. Yksi viikonloppu hurahti terapeuttiseen jalkapalloretkeen Napoliin. Napoli taistelee ensimmäisen kerran 20 vuoteen Italian mestaruudesta. Ja kaupunki tulvii joukkueen värejä toistavaa taivaansinistä krääsää.
Viimeiset mäet Kaakkois-Aasian-kirjan vääntämisessä menivät pahasti maitohapoille. Mutta silti uudelle matkalle pitää päästä, myös kirjoittaen. Tiedossa on arktisia tuulia.
Kun lämpötila sahaa päivin öin nollan kummallakin puolella, on varhain aamulla ja myöhään illalla jäätä asfaltilla. Tämän sai tuntea tuttu, kokenut polkija, joka ilmestyi fillarimessulauantaina naapuritiskille käsi paketissa jatkamaan messu-urakkaa.
Talvipyöräilysesongin lopussa on kaksi kohokohtaa, jotka valmistavat kevään siirtymään. Helmi-maaliskuussa pääsee polkemaan merenjäälle ja sitten ovat fillarimessut.
Pakkaskelien pyöräily on mukavaa puuhaa, kunhan vaan selviytyy pukeutumisrumbasta. Hätätapauksessa kerrospukeutumisen lisäturvana voi käyttää vaikka paperia. Vuosittain pyöräilypukeutumiseeni ja -riisuutumiseeni vierähtää pari viikkoa.
Aamuyöstä alkanut pyry ehtii kerätä sakeutta ja työmatkan alkaessa kosteaa lunta tupruttaa tiheänä parvena. Jonain aamuina perille pääseminen herättää poikkeuksellisen syviä tunnekouhuja.