Elämänmenoa

Aikuisten unikoulu

Apua, uni ei tule silmään! Aamun lehti kopsahtaa kohta postiluukusta ja tuskan hiki nousee otsalle. Mitä jos uni ei tule tänä yönä ollenkaan? Miten ihmeessä sitä jaksaa seuraavan päivän? Taitaa olla tuttu tilanne lähes jokaiselle meistä joskus.

Toisilla univaikeuksia on silloin tällöin, osalla viikottain ja jopa päivittäin. Väsynein silmin maailma näyttää harmaalta, olo on samea ja ajatukset takkuavat. Miten ihmeessä unen päästä saisi helpommin kiinni? Miksi nukkumatti karttaa toisia, kun taas toiset valahtavat höyhensaarille heti, kun silmänsä sulkevat?

Erityisesti tänä talvena olen kuullut paljon tarinoita miten uni ei taaskaan tullut helposti silmään. Miksi sitä on nyt ilmassa? Onko syynä ainainen pimeys, huolet, kiire, stressi, yllättävät elämäntilanteet vai jokin, jolle ei löydy selitystä? Tätä pitää pöyhiä. Ehdotin tiimipalaverissa ohjelmamme aiheeksi aikuisten unikoulua ja se sai, yllätys yllätys, kannatusta. Mikä voisi olla huojentavampaa, kuin miettiä yhdessä helpotusta unensaantiin.

En tiedä lohduttaako, mutta et ole ongelmasi kanssa yksin. Tilastojen mukaan yli miljoona suomalaista kärsii unettomuudesta. Nappaa hyvät keinot takataskuun pahan päivän varalle. Varaa yöpöydällesi esimerkiksi Markku Partisen ja Maarit Huovisen "Unikoulu aikuisille - opi selättämään unettomuus" tai Susan Pihlin ja Anna-Mari Arosen teos "Unentaidot - voita unettomuus ja uniongelmat ilman lääkkeitä". Kullanarvoista tietoa saat myös muun muassa Uniliitosta.

PS.
Mikä on sinun unihiekkasi? Maitolasillinen, lukeminen, rentoutuminen vai oikea asenne? Ehkä tietty unirituaali, uniruoaka tai unimyssy? Jaa vinkkisi joko tässä tai Yle Radio Suomessa tiistaina 26.2. klo 19.06, jolloin Elämänmenoa -ohjelman vieraana on uniterapeutti Susan Pihl. Ohjelma tulee myös Yle Areenaan, josta sen voi kuunnella, kun uni ei tule silmään.

Asiasanat:

uniongelmat

unettomuus

Elämänmenoa

2 kommenttia

Varomattomuus internetissä kostautui

0 kommenttia

Joitakin viikkoja sitten seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa ja selailin erästä kansainvälistä eri ihmisten kuvista koostuvaa tyyliblogia.

Ja kappas, yhtäkkiä silmieni edessä on tuttu naama, minä itse. Hämmennyin kovasti, vaikka toki tunnistin kuvan ja tajusin saman tien mistä se on sinne päätynyt. Annoin kerran luvan ottaa itsestäni kuvan erääseen muotiblogiin.

Olen yleensä aika tarkka yksityisyydestäni mitä tulee internetiin ja erilaisiin sosiaalisen median sovelluksiin. En todellakaan avaudu Facebook-profiilissani tärkeistä asioistani, uusiin ”hömpötyksiin” (instagram, twitter, tumblr…) en ole lähtenyt mukaan ollenkaan ja jossain vaiheessa haaveilin kirppislöytöjäni esittelevästä blogista, mutta ei siitä mitään tullut. Tärkein syy suunnitelmien kaatumiseen oli nimenomaan ylitsepääsemätön pelkoni yksityisyyden menettämisestä.

Mutta palataan tuohon kuvaan, jonka löysin sattumalta ja lieväksi kauhukseni huomasin, että kuvaa oli uudelleen blogattu aika monenlaiselle sivulle.

Ei sillä, että nämä sivut olisivat olleet täyttä pornoa tai muuten täysin epäilyttävää ainesta, mutta olin ahdistunut ja hermostuin. Mutta kenelle tässä olisi pitänyt suuttua? Internetille? Itselleni? Kanssasurffaajille?

Joka tapauksessa naiivina en ollut voinut kuvitellakaan, että kuvani päätyisi ympäri maailmaa. Opin läksyni. Internet on arvaamaton. Vaikka omasta mielestäni kuvani oli hyvin tavallinen ja epäkiinnostava, kävi ilmi, että se oli nähty hyvin monella tavalla.

Jokainen, mukaan lukien itseni, on varmasti kuullut useita kertoja saman varoitusvirren: Mieti mitä tietoja luovutat sosiaaliseen mediaan, mieti mitä kuvia lataat nettiin, mieti kannattaako lasten kuvia laittaa…

Mutta ainakin minulle on jäänyt hieman epäselväksi mitä varoitukset tarkoittavat käytännössä? Kuka tietojani tai kuviani voisi väärinkäyttää ja miten? Kuinka varovainen on syytä olla?

PS: Onko jollekin muullekin käynyt yllättäen hieman hullusti internetin tai sosiaalisten median sovellusten kanssa pelatessa?

Elämänmenoa internetissä tiistaina 29.1. kello 19:06 Radio Suomessa. Internetin ja yksityisyyden yhtälöstä ovat keskustelemassa bloggaaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo ja Aalto-yliopiston teknologioikeuden opettaja ja tutkija Ville Oksanen. Osallistu lähetykseen kommentein ja kysymyksin.

Asiasanat:

0 kommenttia

Elämänmenoa: Mustaa huumoria

1 kommentti

Koirani kuoli. Yllättäen. Se oli vielä nuori ja tulossa parhaaseen ikään. Shokki oli suuri. Koiraystävä tuhkattiin ja nyt takan reunalla nököttää kaunis uurna, valokuva vieressään.

Meni hetki ennen kuin halusin puhua asiasta. Se tuli sitten puheeksi kaverin kanssa, jolla itsellään oli ollut koiria lemmikkeinä. Mainittuani uurnan kaverini totesi sen olevan hyvä tapa pitää rakas lemmikki lähellä. Tuhkaa voisi sirotella kaakaoon ja näin saada ystävä olemaan ikuisesti osa itseä. Hän oli tehnyt näin eikä tuhkan makua kuulemma edes huomaa.

Ällistyin ja myös järkytyin niin, etten saanut sanaa suustani. Eihän hän voinut olla tosissaan…?! Varmasti laski leikkiä. Vastaus oli ei, aivan tosissaan oli. Keskustelu päättyi siihen ja jäin äimistyneenä miettimään kuka tekisi moista. Lopulta tulin siihen tulokseen, että sen täytyi olla vain hänen huumoriaan. Mutta se ei todellakaan huvittanut minua, eikä huvita vieläkään.

Tämä sai minut pohtimaan onko aikoja ja paikkoja, jolloin ei kerta kaikkiaan sovi laskea leikkiä. Vai sopiiko huumori oikeaan asuun sovellettuna tilanteeseen kuin tilanteeseen? Musta huumori voi auttaa selviämään vaikeista paikoista, se voi olla jopa ainoa keino, mutta mistä saa vitsailla ja mistä ei?

Ada Pykäläniemi

Mustasta huumorista puhutaan Radio Suomessa tiistaina 22.1.2013 klo 19-20. Kuuntele jälkikäteen:

Ohjelmaan sähköpostilla tulleita kommentteja:
"Kahden autokolarin ja työtapaturman jälkeen vammauduin pysyvästi. Sairaalasta kotiutuessani lääkäri totesi: Katsos, se on niin että jos aamulla heräät ja tunnet kovia kipuja niin ...olet ainakin elossa! Se on auttanut joka aamu!"

"MIELESTÄNI ARTHUR SHOPENHAUERIN FILOSOFIAN KIRJA PESSIMISTIN ELÄMÄN VIISAUS,ON TÄYNNÄ MUSTAA HUUMORIA,LISÄKSI KORKEATASOISTÄ,SUOSITTELEN."

"Olin 80-luvulla naistentautien osastolla, eitä oli neljä naista pienessä huoneessa.
Toisilla oli kovia kipuja ja toiset odottivat leikkausta/olivat tulleet leikkauksesta. Mistäpä muusta me puhuimme kuin miehistä ja heidän tempauksistaan ja vioistaan! Ja hauskaa oli, niin että leikauspelko unohtui ja leikkauksen jälkeen meinasivat tikit auketa, kun nauratti niin kamalasti.
Ja olimme siis todella sairaita."

1 kommentti

Elämänmenoa työyhteisöissä

4 kommenttia

Miksi joillakin työpaikoilla ilmapiiri on kannustava ja tunnelma valoisa, kun toisaalla kyräillään tai kiusataan? Mitä kukin meistä voi itse tehdä parantaakseen yhteishenkeä? Kun kiire painaa päälle ja pinna kiristyy, ei ole ihme että tunnelma ei ole aina seesteinen. Mutta miten voisimme varmistua siitä, etteivät torat jää nurkkiin luuraamaan?

Kerronpa esimerkin elävästä elämästä. Tein töitä pienessä toimistossa, jossa jokaisella oli selkeä oma tehtävänsä. Sitten toiminnanjohtaja lähti muualle ja uusi saatiin tilalle vasta kuukausien jälkeen. Tuurasin esimiestä ja hoidin ohessa omat tehtäväni. Kun uusi viimein aloitti, hänen omanarvontunteensa ei kestänyt sitä, että hallitsin hänen tonttinsa. Eipä kulunut kauan, kun hän sai minut savustettua kilometritehtaalle. Olin nuori, enkä varmasti osannut reagoida oikein: mikä olisi saanut tilanteen laukeamaan ennen kuin mentiin liian pitkälle? Varmasti nyt toimisin toisin. Mutta pitääkö kaikki oppia kantapään kautta?

Elämänmenoa tarttuu vuoden ensimmäisessä lähetyksessään 15.1.2013 klo 19 työyhteisöjen hyvinvointiin - ja vähän pahoinvointiinkin. Etsimme yhdessä kuuntelijoiden kanssa niin pikalaastareita kuin pitkäkestoisempia apuja työilmapiirin parantamiseen. Ei kaikkien tarvitse olla parhaita kavereita keskenään, mutta toimeen pitäisi tulla, että työnilo säilyy ja homma sujuu.

Minna Korhosen ja Sanna Jussilan vieraana on kasvatustieteen maisteri, kouluttaja Timo Lampikoski, joka on ajankäytön ja työyhteisöjen vuorovaikutuksen asiantuntija.

Mikä on sinun tarinasi? Kommentoi, jaa kokemuksesi ja auta muita voimaan paremmin työpaikalla.

4 kommenttia

Yle Radion Suomen Elämänmenoa-sarjassa puhutaan kodin ja arjen asioista, työelämästä, ihmissuhteista, harrastuksista ja hyvinvoinnista. Arjen ja juhlan elämänmenoa ihmetellään yhdessä kuuntelijoiden kanssa, mukana on myös asiantuntija, jolle kuuntelijat voivat esittää kysymyksiä. Toimittajina Minna Korhonen, Jaana Selin, Ari Meriläinen ja Reetta Arvila. Tuottajana Elina Saksala.

Elämänmenoa joka toinen tiistai Yle Radio Suomessa klo 19-20.

Kuuntele Elämänmenoa Yle Areenassa