Elämänmenoa: Mustaa huumoria
Koirani kuoli. Yllättäen. Se oli vielä nuori ja tulossa parhaaseen ikään. Shokki oli suuri. Koiraystävä tuhkattiin ja nyt takan reunalla nököttää kaunis uurna, valokuva vieressään.
Meni hetki ennen kuin halusin puhua asiasta. Se tuli sitten puheeksi kaverin kanssa, jolla itsellään oli ollut koiria lemmikkeinä. Mainittuani uurnan kaverini totesi sen olevan hyvä tapa pitää rakas lemmikki lähellä. Tuhkaa voisi sirotella kaakaoon ja näin saada ystävä olemaan ikuisesti osa itseä. Hän oli tehnyt näin eikä tuhkan makua kuulemma edes huomaa.
Ällistyin ja myös järkytyin niin, etten saanut sanaa suustani. Eihän hän voinut olla tosissaan…?! Varmasti laski leikkiä. Vastaus oli ei, aivan tosissaan oli. Keskustelu päättyi siihen ja jäin äimistyneenä miettimään kuka tekisi moista. Lopulta tulin siihen tulokseen, että sen täytyi olla vain hänen huumoriaan. Mutta se ei todellakaan huvittanut minua, eikä huvita vieläkään.
Tämä sai minut pohtimaan onko aikoja ja paikkoja, jolloin ei kerta kaikkiaan sovi laskea leikkiä. Vai sopiiko huumori oikeaan asuun sovellettuna tilanteeseen kuin tilanteeseen? Musta huumori voi auttaa selviämään vaikeista paikoista, se voi olla jopa ainoa keino, mutta mistä saa vitsailla ja mistä ei?
Ada Pykäläniemi
Mustasta huumorista puhutaan Radio Suomessa tiistaina 22.1.2013 klo 19-20. Kuuntele jälkikäteen:
Ohjelmaan sähköpostilla tulleita kommentteja:
"Kahden autokolarin ja työtapaturman jälkeen vammauduin pysyvästi. Sairaalasta kotiutuessani lääkäri totesi: Katsos, se on niin että jos aamulla heräät ja tunnet kovia kipuja niin ...olet ainakin elossa! Se on auttanut joka aamu!"
"MIELESTÄNI ARTHUR SHOPENHAUERIN FILOSOFIAN KIRJA PESSIMISTIN ELÄMÄN VIISAUS,ON TÄYNNÄ MUSTAA HUUMORIA,LISÄKSI KORKEATASOISTÄ,SUOSITTELEN."
"Olin 80-luvulla naistentautien osastolla, eitä oli neljä naista pienessä huoneessa.
Toisilla oli kovia kipuja ja toiset odottivat leikkausta/olivat tulleet leikkauksesta. Mistäpä muusta me puhuimme kuin miehistä ja heidän tempauksistaan ja vioistaan! Ja hauskaa oli, niin että leikauspelko unohtui ja leikkauksen jälkeen meinasivat tikit auketa, kun nauratti niin kamalasti.
Ja olimme siis todella sairaita."
1 kommentti
Ti 22.01.2013 @ 19:28
Olen perinnyt isältäni tilannekomiikan taidon. Hän menehtyi kolmanteen infarktiinsa vuosikymmeniä sitten. Kuolinvuoteellaan letkuissa ja heikkona isä sanoi: 'on tää elämä yhtä kärsimystä, milloin ei ole nälkä, niin paskattaa...'
Nyt olen laittanut itse mustaa valkoiselle omien peijaisteni juhlakulun: ensin saa tietenkin itkeä tihruttaa ja ylistää ihanuuttani, mutta sen jälkeen pitää naurun raikua ja rokin soida. Että silleen...