Poisheitettävää musiikkia
Terveisiä Midemistä, maailman suurimmilta musiikkialan messuilta Cannesista. Kaikki oli mahtavaa. Musiikkibisneksen lamasta ei ollut tietoakaan. Suomalaiset järjestivät avajaisillan, ja törsäsivät ministeriörahaa niin tanakasti että ruokaa kannettiin pippaloitten jälkeen pois tarjotinkaupalla, kuulemma ensimmäistä kertaa ikinä. Juomat sentään saatiin kulutettua viimeiseen pisaraan. Valoa, ääntä ja videoscreenia piisasi. Lopputuloksen uskon olevan positiivinen; kansainvälinen musiikkimogulikin on ihminen, joka hyvin ravittuna ja juotettuna muistelee dagen efterinä suomalaisorkestereita erityisellä lämmöllä.
Midemissa puhuttiin musiikin digitaalisesta jakelusta, mistäs muustakaan. Presentaatioissa oli hienoja kalvoja jotka kertoivat että musiikin digijakelu kasvaa reipasta 25% vuosivauhtia, ja on jo 6% koko musiikkikaupasta. Vähemmälle huomiolle jäi se fakta, että käyttäjäverkoissa jaettavien ilmaisten musiikkikappaleiden määrä on suurin piirtein 100 kertaa suurempi kuin verkossa myytyjen.
Joka tapauksessa usko digitaaliseen jakeluun liiketoimintana on vahva. Ja tottahan mahdollisuudet ovat huimat; siellä täällä olevien levykauppojen rajallisten hyllyjen sijaan meillä onkin liki loputtomasti musiikkia koko ajan saatavilla ja ostettavissa. Lisäksi omistamisen – niin kuin CD-levyt – ja käyttämisen – niin kuin radio – väliin voidaan rakentaa kokonainen palveluarsenaali: yksilölliset nettiradiot – ”juuri sinun makusi mukainen”, väliaikaiset käyttöoikeudet ”kuuntele viikko, heitä pois”, jukeboksipalvelut, kokonaisvaltaiset krääsäpaketit ”video, biisi, soittoääni, ruudunsäästäjä ja haastattelu”, ja niin edelleen. Kotiin, autoon, puhelimiin, työpaikoille, mihin aikaan vain. Ja voi että aamulla kaduttavat ne jatkoilla ostetut Boney M –klassikot.
Digijakelu siis hymyilyttää musiikkibisnestä, vaikka vielä vähän väkinäisesti. Erityisen kireitä hymyt ovat kun puhutaan iPodista ja iTunesista. Apple hallitsee yksinvaltiaan tavoin musiikin verkkomyyntiä neljän viidesosan markkinaosuudella. Että se jurppii levy-yhtiöitä, muista verkkokaupoista puhumattakaan. Yhtiö on kirjoittanut omat säännöt. Apple määrää musiikin hinnat, eikä iTunes –musiikki soi muissa laitteissa kuin iPodeissa. Toisaalta, iPod on niin suvereeni vehje, että mitäs siitä?
Mutta mitä ostat kun ostat 99 sentin biisin iTunesista? Hinta on sama kuin CD-levyissä. Mitä rahalla saa? Saat digitaalisen failin, joka on kopiosuojattu. Ostaja pitää huolen tuotteen saapumisesta kotiin: maksaa verkkoyhteyden, biisin, tallennustilan. Levyttämisen ja digitalisoinnin jälkeen julkaisijan kulut ovat CD-levyyn verrattuna olemattomat – ei cd-tehdasta, raaka-ainekuluja, koteloita, kirjapainoja, rahteja. Lisäksi biisi on kompressoitu. Se tarkoittaa, että raita on kooltaan noin kahdeskymmenesosa alkuperäisestä CD-raidasta. Siitä on häivytetty valtaosa alkuperäisestä informaatiosta. Hinta on silti sama.
Applen monopoli pitää huolen myös siitä, että biisi kuin biisi on saman hintainen. Niinpä Pink Floydin 20-minuuttinen Atom Heart Mother maksaa saman kuin Right Said Fredin kolmeminuuttinen Too Sexy, ottamatta sen enempää kantaa biisien paremmuusjärjestykseen.
Niin paljon kuin iPodistani pidänkin, monopolimaailma on tylsä maailma. Taidan ostaa Creative MuVon vaikka se onkin huonompi soitin. Jotta olisi vaihtoehtoja. Enkä edelleenkään osta iTunes Music Shopista mitään.
2 kommenttia
To 02.02.2006 @ 22:05
"Mutta mitä ostat kun ostat 99 sentin biisin iTunesista? Hinta on sama kuin CD-levyissä."
iTunes Music Storesta levy kuin levy maksaa 9,99€, mutta mitä tuohon hintaan saa tavallisesta levykaupasta? Ehkä Loimaan pelimannien haitariklassikot, mutta halutummat levyt pyörivät yleensä n. parissa kympissä.
"Applen monopoli pitää huolen myös siitä, että biisi kuin biisi on saman hintainen. Niinpä Pink Floydin 20-minuuttinen Atom Heart Mother maksaa saman kuin Right Said Fredin kolmeminuuttinen Too Sexy, ottamatta sen enempää kantaa biisien paremmuusjärjestykseen."
Toimittaja taisi unohtaa tarkistaa asian, ja välitti väin hänelle kerrotun "totuuden" eteenpäin. Applen hinnoittelussa tosiaan on olemassa vain yksi hinta kappaleelle, mutta se ei tarkoita sitä että jokaisen kappaleen voisi ostaa samaan hintaan. Tämän Atom Heart Motherin tyyppiset, tavallista kappaletta merkittävämmät teokset myydään vain koko albumin oston yhteydessä. Kyseisen "kappaleen" hinta ei siis ole 0.99€ vaan 9,99€, mutta mukana tulee myös neljä muuta kappaletta. Tämän voi helposti käydä itse tarkistamassa.
En tarkoita, että Applen monopoliasema olisi hyvä asia. Olen itsekin lopettanut musiikin ostamisen iTunes Music Storesta, koska kannettava musiikkisoittimeni on nykyään Sony Ericsson W800i, joka ei noita FairPlay-suojattuja biisejä soita. Parempaakaan palvelua ei vain ole tällä hetkellä tarjolla. Suurin syy tähän on levy-yhtiöt ja ÄKT:n tapaiset edunvalvontajärjestöt, jotka yrittävät tehdä musiikin digitaalisen jakelun mahdollisimman hankalaksi.
En väitä, etteikö artistien kuuluisi saada korvausta työstään. Tämä on tietysti taattava. Kuitenkin kaikkien eniten DRM:n perään itkevät juuri levy-yhtiöt ja "edunvalvonta"järjestöt, jotka pelkäävät putoavansa kokonaan pois pelistä musiikin siirtyessä levy-yhtiöiden kontrolloimasta CD-kaupasta nettiin, jossa niitä ei enää samassa mielessä tarvita.
To 02.02.2006 @ 22:16
...faktaosastolla, olen tarkempi jatkossa.
Itse asiasta taidamme olla koko lailla sama mieltä.iTunes on palveluista paras, ja tavallaan ansainnut monopoliasemansa. Olisi mukavaa uskoa (niin kuin minä suurena design- ja käyttöliittymäsuunnittelu-uskovaisena haluaisin) että syynä tähän on briljantti toteutus, ja osaltaan varmasti juuri näin on. Toinen syy lienee se että levy-yhtiöiden omat yritykset toteuttaa digijakelu olivat niin syvältä,että toimiva palvelu jossa oli musiikkia yli yhtiöiden rajojen oli heti hitti.
Luulen edelleen, että Apple sai aikoinaan oikeudet nin suureen määrän musiikkia vain siksi että kukaan ei uskonut firman kolmen prosentin markkinaosuudella homman onnistuvan... jolloin levy-yhtiöt olisivat päässeet sanomaan että eihän tuo juttu toimi.
