Vuosi 1 jLr

Menin lupaamaan bloggaavani viisuista. Olenkin monella tavalla mukana Helsingin Eurovisionin laulukilpailujen järjestelyissä: Forum Virium toteuttaa kisoihin verkkomediaa yhdessä YLEn kanssa, kuulun Helsingin viisutyöryhmään, ja tulinpa nimitetyksi YLEn juhlavaltuuskuntaankin.

Mutta työnnän pääni ampiaispesään heti kättelyssä: en katsonut Eurovision -finaalia 2006. Ei sen puoleen, en katsonut myöskään 2005. Tai 2004. Tai 2003. Enkä 2002.

Joten mitä hemmettiä minä teen blogaamassa Euroviisuista, tai mikä pahinta, tekemässä niitä? Enhän ilmiselvästi ymmärrä koko asiasta yhtään mitään.

No, tapahtumien tuottamisesta ymmärrän yhtä ja toista. Mutta varsinainen syy on se että on v. 01 jLr, vuosi yksi jälkeen Lordin. Eivätkä Euroviisut ole entisensä.

Pilapiirroksessa euroviisuvoiton jälkeen uutistenlukija kertoi helvetin jäätyneen, lehmien lentäneen ja Suomen voittaneen euroviisut. Historiallinen voittohan se olikin, ja työvoitto, kun Suomi on ollut kisoissa mukana niin sitkeästi ja niin onnettomin tuloksin.

Mutta joka vuosi kisat voittaa joku maa, ja jokaiselle maalle tulee se ensimmäinen kerta. Suomalaiset ovat omineet huonon viisumenestyksen kansallisomaisuudekseen, vaikka vuosikymmeniä mukana olleista naapurimaistamme Norja voitti kisat vasta 1980 ja Tanska vuonna 2000.

Joten nyt ei ole vuosi 01 jLr siksi, että Suomi voitti kisat. Nyt on Uusi Vuosi siksi, että Lordi voitti ne. Lordin takia Euroviisut eivät ole entisensä.

Miksi muka, kysytte – joka vuosihan kisat voittaa joku esiintyjä. Ja outoja voittajia on nähty ennenkin, Israelin transseksuaalisesta Dana Internationalista Norjan ambient -maailmoissa leijailleeseen Secret Gardeniin.

Mutta Lordi on uudenlainen voittaja. Lordi voitti, koska bändi kokosi taakseen eurooppalaisen kannattajakunnan, joka ei välitä hepojakaan Eurovision laulukilpailuista. Mutta he välittävät Lordista.

Lordin voitto oli fanikulttuurin, yhteisömedian ja Internetin voitto. Ensimmäinen kerta, kun alakulttuuri - toisaalta metalliväki, toisaalta viisuprotestoijat - ajoi tahtonsa läpi Euroviisujen kaltaisessa massamediassa. Ja millä voimalla! Lordi keräsi kaikkien aikojen parhaan pistesaaliin.

Yhteisön voitto avaa ihan uudenlaisia näkymiä Euroviisuihin. Teoriassa saman ilmiön voi toistaa kuka esiintyjä tahansa. Kisat voittaakseen ei tarvitsekaan miellyttää kaikkia, riittää kun miellyttää tosi paljon kansainvälistä fanijoukkoa - noin 8% kannatus riittää. Jos Euroopan maat osaavat matematiikkansa, saatamme nähdä kisoissa ties minkälaisen kavalkadin alakulttuureita. Goottiviisu! Punk-viisu! Indie-viisu!

Punk-, indie- tai trashviisut toisivat Euroviisuihin monipuolisempaa musiikkia, toisivat kisoille aivan uudenlaista yleisöä ja tekisivät kisasta katu-uskottavamman tapahtuman Euroopan musiikkiteollisuudelle ja -medialle.

Mutta jääkö yhteisön selkävoitto massamediassa kertapössähdykseksi? Samaan aikaan toisaalla monet ”vanhan kaartin” fanit ovat järkytyksissään. Viisut menevät pilalle! Ei heviä! Tuokaa orkesteri takaisin! HIFK:n ja Jokereiden nyrkkitappelut ovat pientä verrattuna viisufanien välisiin jännitteisiin.

Mikä puolue voittaa? Kutkuttava tilanne. Tästä syystä minä bloggaan Euroviisuista. Ja varmasti ensi vuonna minäkin katson finaalin.