To 30.04.2009 @ 13:57Harry Kuurio

Ajatko pikku pöllyssä?

0 kommenttia

Samaan aikaan kun uusia lakiehdotuksia pohtivat eipäs-juupas-työryhmät ähräävät siitä, pitäisikö rattijuopumuksen alarajaa laskea 0,2 promilleen vai ei, vievät EU-direktiivit meitä taas kuin pässiä narussa. Pahaa-aavistamattomat autoilijat rahtaavat marketeista alkoholia autoihinsa ranteet ruvella ja jurnuttavat sitten teillämme viinahuuruissa, koska se on koko Euroopassa sallittua. Mitä ihmettä?

Syyllinen on tietenkin tuulilasin pesuneste, jossa on usein metanolia. Sitähän kaadetaan pissapojan säiliöön kesät talvet. Nesteitä on markettien ja huoltoasemien hyllyillä kuitenkin kahdenlaisia. Haitallisia, joissa on oranssilla pohjalla paksu vinoristi sekä selkeästi myrkyllisiä, joissa komeilee musta pääkallo. Kysymys on siis valinnasta. Pissapoikaa käytettäessä metanoli höyrystyy tuulilasilla, jolta lämmityslaitteen puhallin edelleen tehokkaasti imee sen autoon sisälle. Pissapojan nesteen haju on varmasti joskus kulkeutunut autoosi, eikö vain?

Lyhyt kertaus: metanoli eli metyylialkoholi on myrkyllinen neste. Se hapettuu elimistössä myrkyiksi. Normaaliolosuhteissa se on olomuodoltaan väritön neste, jonka roiskeet ja höyry ärsyttävät silmiä ja ihoa. Metanoli imeytyy hyvin höyrynä keuhkoista. Tämä unohtuu helposti. Ja sitten: metanolihöyry aiheuttaa pieninä pitoisuuksina päänsärkyä, väsymystä, pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä. Tuntuuko tutulta? Takana pitkä matka lokakelillä jonka aikana jatkuvaa tuulilasinpesua? Perillä päätä särkee ja silmiä väsyttää.

Suomessakin metanolin käyttö tuulilasin pesunesteenä on siis sallittua, huolimatta väärinkäytön mahdollisuudesta ja myrkyllisten liuotinhöyryjen pääsystä auton sisätiloihin. Kuluttaja voi kuitenkin itse tehdä valinnan. Jätetään ne myrkkykannut sinne kauppojen hyllyille ja voidaan matkalla paremmin.

- Hei mussu, mehän ollaan jo melkein perillä. Tää matka meni jotenkin kivasti.
- Joo, ja tietsä mitä? Musta tuntuu että mun päätä ei tänä iltana särje…

 

Pe 17.04.2009 @ 19:11Harry Kuurio

Kierrätä, pyöritä mua

0 kommenttia

"Pinnoitettu rengas kuuluu 1970-luvulle ja vain sinne. Kun en enää aja ruosteisella Datsun 100A:lla, vaan kunnon autolla, en tietenkään pane alle mitään uusiokumeja. 2000-luvulla ne tuntuvat vähän samalta kuin ostaisi kirpputorilta käytetyt alushousut." Näin ajatus kulkee monen autoilijan päässä. Luullaan että uusiorenkaat ovat vanhanaikaisia, vaikka totuus on päinvastainen. Ympäristön kuormaa säästävät uusiokumit ovat nykyaikaa jos mitkä - niiden parjaaminen on vanhanaikaista!

Tunnustan hurahtaneeni uusiorenkaisiin, käyn niihin suorastaan kuumana. Syitä on useita. Ensimmäinen niistä on hinta: uusiorengas voi olla jopa 65 % edullisempi kuin vastaava uusi. Tämä tarkoittaa rengassarjaa kohden noin 300–600 euron säästöä. Toinen seikka on ekologisuus, onhan kierrätys päivän sana. Mikä voisi olla järkevämpää kuin uudelleenpinnoittaa muuten hyväkuntoinen, mutta kulunut rengas? Eihän autoakaan romuteta, jos vaatii vain uuden maalipinnan.

Turhamaiset kulutusjuhlijat ovat ehdottaneet renkaiden polttamista ja syntyvän energian talteenottoa kuten joissakin Keski-Euroopan maissa tehdäänkin. Se vaatii kuitenkin renkaiden siirtämistä erityiselle ongelmajätelaitokselle. Ja mikä tärkeintä: voihan renkaan polttaa myös sitten kun se on todella ajettu loppuun, kerran jo pinnoitettuna. Muistutan, että rengas pinnoitetaan aina vain yhden kerran.

Eikä unohdeta kotimaisen käsityön tukemista. Suomessa toimii tällä hetkellä kaksi uusiorengastehdasta. Parhaimmillaan toimijoita on ollut noin kymmenkertainen määrä. Epäilijöille muistutettakoon, että Suomessa valmistetulle uusiorenkaalle saa aina uuden renkaan takuun. Ja jos hygieniasyistä ei uskalla käytettyyn kumiin koskea, voi ne ikiomat kuluneet renkaat toimittaa tehtaalle uutta pintaa varten. Näin tietää varmasti mitä saa. Hyvälaatuisten renkaiden rungot kestävät leikiten uudelleenpinnoituksen tuomat lisäkilometrit.

Hinnakkaimmissa renkaissa saa toki luotettavat ajo-ominaisuudet ja ehkä myös uusinta materiaali- ja innovaatiotekniikkaa. Tämän kevään eräs mielenkiintoisimpia uutuuksia on kesärengas, jossa kulutuspinnan kuluttua sen alta paljastuu uusi kulutuspinta. Renkaan suorituskyky pysyy näin uuden veroisena kuluneenakin. Kaukoidän renkaiden suhteen on useita ongelmia, vaikka hinta tietysti houkuttelee. Laadusta ei aina ole takeita, renkaiden rahtaaminen kaukaa ei ole ekologista, tuotanto ei ehkä kestä ihmisoikeudellisia vertailuja ja takuun kanssa voi tulla ongelmia. En suosittele näiden riskien ottamista.

Sen sijaan uusiorenkaiden käyttö ja suomalaisen käsityön tukeminen on fiksu juttu. Ja taas säästyy sekä rahaa että luontoa.

Sulosiipeni, kiinnostaisko sua pitkä viikonloppu Pietarissa? Mentäis junalla.
- Häh, taasko sä ukko sekoilet?
- Käväisin pikaseltaan uusiorengastehtaalla ja tekivät siellä meille uudet pinnat kesärenkaisiin. Säästettiin yli 500.
- Mä en voi ymmärtää tätä… Juna, se on niin romanttinen, ah!
 

Pe 27.03.2009 @ 17:17Harry Kuurio

Kilpailuta vuosikatsastus

0 kommenttia

Auton vuosikatsastus oli vielä 90-luvulla kauhistus. Painajaisia epämääräisiä urahteluja päästelevistä ja pahalla silmällä mulkoilevista, hylkypapereita sylkevistä vihaisista katsastussedistä nähtiin viikkoja ennen tuota kohtalon päivää, jona oma liikutin piti viedä tuomiolle. Rahaakin paloi, keskimäärin 100 markkaa per kerta. Ei kuitenkaan aivan ylettömästi. Sitten koitti armon vuosi 1994. Myös yksityiset yrittäjät saivat harjoittaa katsastustoimintaa, tosin rajoitetusti. Pari vuotta myöhemmin eriytettiin myös Suomen Autokatsastus Oy omaksi toimintayksikökseen. Vapaa kilpailu oli vihdoin sallittu. Kaikki siis hyvin?

Tavallisessa, hyvin toimivassa markkinataloudessa näin ehkä olisikin, mutta Suomessa käytäntö on osoittanut muuta. Hintojen piti laskea, koska kilpailu astui kuvaan. Toisin kävi. Suomen Valtio myi Suomen Autokatsastus Oy:n osakkeet yksityisille. Sen seurauksena vuodesta 2003 alkaen katsastushinnat ovat kivunneet kuin tikka tolppaan. Alan pienyrittäjät on usein ostettu kylmästi pois markkinoilta. Käypä hinta henkilöauton vuosikatsastukselle maamme suurimman katsastusasemaketjun, A-Katsastuksen määrittelemänä on auton iästä riippuen suunnilleen 75-90 euroa. Tarjouksia ei tunneta, ja tinkaaminen on turhaa. Ison on helppo ohjailla. Hinnat ovat nousseet 15 vuodessa 2,5-kertaisiksi elinkustannusindeksillä korjattuna.

Voisivatko pienemmät yrittäjät kuitenkin tuoda helpotusta autoilijan kukkaroa raastavaan törkyrahastukseen? Kyllä vain. Suomen toiseksi suurin katsastustoimintaa harjoittava ketju, K1-Katsastajat, tuntee jo sanan hintajousto. Tarjouksiakin esitetään aika ajoin. Samaa periaatetta noudattavat monet vielä pienemmät alan yrittäjät. Esimerkiksi Joensuussa on käynnissä varsinainen katsastusten hintasota: tavallinen vuosikatsastus maksoi viime viikolla eräässä toimipaikassa vain ja ainoastaan 19 euroa, sisältäen pakokaasumittauksen. Asiakkaita riitti, pulla ja kahvi maistuivat odotushuoneissa ja homma toimi. Joku jopa hymyili odottaessa vuoroaan. Ihmeellinen on hyvän palvelun ja sopivan hinnan voima.

Näyttäisi siis siltä, että paras tapa saada katsastusten hinnat kilpailutetuiksi on välttää jähmeätä hinnoittelua soveltavia toimipaikkoja. Jos vuosikatsastuksen hinnassa voi säästää parhaimmillaan yli 60 euroa, kannattaa jo harkita tarkemmin mihin autonsa ajaa tuomittavaksi. Pidempikin matka katsastukseen alkaa kannattaa. Säästyneet rahat voi käyttää vaikka perhepiirissä, lasten viikkorahoihin tai siipan pakolliseen liehittelyyn:

- Armaani, ostin viikonlopun kunniaksi sinulle ison ruusukimpun ja manikyyrin.
- Et kai? Mitä ihmettä…
- Katsastin meidän ykkösauton eilen maakunnassa, säästettiin yli 5 kymppiä.
- Oi, mikä mies! Hierotko vielä vähän mun hartioita?

Pe 20.03.2009 @ 15:19Harry Kuurio

Hei, meitä vedätetään!

0 kommenttia

Käytetyn auton huoltoon ei kannata, tai edes voi kulua yhtä paljon rahaa kuin uuden ylläpitoon, eihän? Kuluvat osat voi korvata halutessaan halvemmilla ns. tarvikeosilla. Huollot voi teettää asiantuntevalla, mutta huokeammalla korjaamolla. Vanhemman auton ylläpito tulee siis edullisemmaksi, eikö vain?

Periaatteessa kyllä, mutta tarkkana kannattaa olla. Tilanne voi olla myös aivan toinen. Varaosamyyjät osaavat nimittäin tarpeen tullen röyhkeästi ottaa pahaa-aavistamattomalta asiakkaaltaan sen viimeisenkin euron. Annan pari esimerkkiä tosielämästä.

Elettiin vielä markka-aikaa, vuosi oli 2001. Erään työtoverin vanhempi Nissan Sunny vaati kevyttä keväthuoltoa ennen katsastusta. Lupasin tehdä työn iltapuhteina ja otin auton pariksi päiväksi alle. Yksi pikkuvioista oli valoissa: pitkät eivät pysyneet päällä. Jäljitin syyksi valoreleen. Uutta relettä ei kuitenkaan ollut saatavana tarvikeosana vaikka auto oli varsin yleinen, koska japanilaisilla valmistajilla oli releessä oma napajärjestyksensä – muutoin se oli aivan tavallinen. No, kurvasin merkkiliikkeen pihaan. Osa löytyi, mutta olin saada halvauksen kuultuani hinnan: 494 markkaa, kiitos. 10 grammaa painava, yksinkertainen sähköosa maksoi noin 100-kertaisesti tarvikeosaan verrattuna! Jätin merkkiosan odottamaan hyllylle äveriäämpää asiakasta ja ostin tarvikereleen pariksi myös uuden relepohjan, jonka avulla ongelma ratkesi pienellä lisänäpertelyllä. Kokanaiskustannus: 8,50 markkaa. Valot ovat sittemmin toimineet.

Toinen järkyttävä esimerkki tulee parin vuoden takaa. Harrasteautoni tarvitsi uudet heilahduksenvaimentimet taakse. Alkuperäinen valmistaja oli Boge, joka toimii markkinoilla edelleen. Kyselykierros tarvikeliikkeissä tuotti parin hinnaksi edullisimmillaan 690 euroa, ja se tuntui kalliilta. Kysyin suoraan suomalaisen maahantuojan kautta, ja hinta tehtaalta Saksasta oli yli 400 euroa kappale. Siirryin nettiin. Amerikan ihmemaasta löytyi tunnin etsiskelyn jälkeen alustaosiin erikoistunut liike, josta kyseiset myös Boget oli saatavana. Hinta Suomeen rahdattuna ja tullattuna: 355 euroa pari! Kun paketti saapui, sain hämmästyksekseni huomata että osat oli valmistettu kuukautta aiemmin Saksassa. Hinta oli siis puolittunut, kun osat kävivät kääntymässä Yhdysvalloissa. Voi nykylogistiikan ihmeitä.

Käytetyn auton ylläpidossa jos missä hintojen vertailu kannattaa. Internetin käyttö edullisten ja laadukkaiden osien etsinnässä ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, mutta maksaa nopeasti vaivan. Jos aikomuksena on pitää autoa pitkään, merkkikerhoon kannattaa ottaa yhteys, sillä sen jäsenien keskuudessa tieto varaosien saatavuudesta tiivistyy.

Käytetyn huoltaminen voi olla koukuttava harrastus, vaikka vain hankkisi tarvittavat osat itse ja kiikuttaisi ne sitten korjaamolle auton huoltoa varten. Kun on säästänyt satoja euroja netissä tehdyillä varaosakaupoilla voi käyttää samat varat vaikka viikonloppulomaan perheen parissa. Siippa voi hämmästyä mukavan yllätyksen alkuperästä:

- Hei rakas, lähdetäänkö perjantaina pikku lomalle kylpylään?
- No, mistäs nyt tuulee…! Mitä pahaa olet tehnyt?
- Tein tosi hyvät kansainväliset kaupat sun kauppakassin etuapurungosta, säästettiin parisen sataa.
- Oi, kultsi! Pääsenkö mä mutakylpyynkin?

Kuurio kuumana

Puskurin toimittaja-juontaja on automies henkeen ja vereen. CV:ssä on muun muassa autoalan perustutkinto ja valtava määrä tinkimättömästi toimitettuja juttuja, myös lehtipuolella. Blogissaan hän kertoo tositarinoita autoista ja autoilun epäkohdista maalipintaa syvemmältä. Keksimmekö auton uudelleen ennen kuin hautaamme sen?

Puskuri-ohjelman sivut

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2009

huhtikuu

maaliskuu