Ylen siisti kesäduuni

Puoliksi Yle Radio 1:llä, puoliksi Yle Kulttuurissa

Viimeinen viikko alkoi eilen ja jäljellä on enää kaksi kokonaista työpäivää. Kuukausi tuntuu kuluneen uskomattoman nopeasti, varsinkin kun minut on "jaettu kahtia" Yle radio1:selle ja Yle Kulttuurille. On ollut mielenkiintoista olla kahdella eri osastolla, sillä se on mahdollistanut minulle hyvin monipuolisen kesätyön. Huono puoli on se, että saan olla kummassakin paikassa vähemmän kuin mitä muut kesätyöntekijät omalla osastollaan. "Jakautumiseni" on kuitenkin ollut toimiva ratkaisu.

Yle:llä työskentely on ollut erittäin opettavaista ja mielekästä! Yle radio 1:n puolella olen saanut esimerkiksi seurata kuuluttajan työtä sekä radiokuunnelman tekoa. Kyseistä radiokanavaa olen kuullut lapsuudestani asti aina automatkoilla ja onkin ollut hurjaa nähdä tutut kuuluttajan äänet kasvoina. Kuunnelmaa, jota kävin seuraamassa, toteutettiin nuorten näyttelijöiden voimin, joten heidän äänensä eivät olleet ennestään tutut. Oli kuitenkin hienoa huomata kuinka pelkällä äänellä pystyy luomaan vahvoja mielikuvia. Myös näyttelemisen haastavuus tuli esille, kun näyttelijöiden täytyi pystyä välittämään sanoma ja tunnelmat pelkän äänen avulla.

Sama sanoman ja tunnelmien välittämisen haastavuus tuli esille, kun pääsin itse tekemään puffeja Yle radio 1:n teemaan "Karjalainen heinäkuu" liittyen. Hämmästyttävintä oli se kuinka yhdenkin sanan pystyi sanomaan niin monella eri tavalla. "Arkisto", "Arkisto", "Arkisto". Karjalaiseen heinäkuuhun liittyen olen myös tutustunut esimerkiksi siihen millaisia Karjalan kartta ja kunnat jotakuinkin olivat 1930-luvulla. Muutoin olen työkseni muun muassa digitoinut musiikkia, koonnut yhteystietoja sekä kuunnellut radio-ohjelmia ja kirjoittanut niistä palautetta. Jokaisen pienenkin tehtävän kohdalla olen kokenut oppivani jotain!

Yle Kulttuurin, eli Kulttuurin osaamiskeskuksen puolella, olen ollut mukana haastattelutilanteissa, aamukokouksissa, muokkaamassa kulttuuriuutista internetmuotoon, lukenut kirjanäytteen Kultakuumetta varten sekä seurannut Kulttuuriuutisten ja Kultakuumeen suoraa lähetystä. Kaiken muun tekemisen rauhoittuessa olen kuunnellut radio mafian 1990-luvulta peräisin olevia "Timanttein jäljillä"-ohjelmia ja kirjannut ylös jokaisesta ohjelmasta tärkeimmät tiedot arkistointia varten.

Tätä kaikkea on enää alle viikko jäljellä. En voi sanoa kuin, että työnteko on ollut erittäin monipuolista ja kiinnostavaa. Paras (ja tähän mennessä kylläkin ainoa) kesätyöpaikka missä olen ollut! Haikein mielin tulen jättämään työpaikkani, vaikka osa minusta iloitseekin päästessään nauttimaan hyvistä lomakeleistä!

Hyvää kesää kaikille!
Ruusu

Ruusu-Maaria Muta on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Radio1:ssä ja YLE Kulttuurissa.

0 kommenttia

Ylen Hyvä Säätiö

1 kommentti

Terveisiä toimitustalon viidennestä kerroksesta! Täällä perällä sijaitsee Ylen Hyvä Säätiö, jonka vastuulla on Nenäpäivän järjestäminen Suomessa. Nenäpäivä on rantautunut Suomeen alun perin Iso-Britanniasta, jossa se tunnetaan nimellä Red Nose Day. Siellä se on näkynyt katukuvassa jo 20 vuoden ajan.

Nenäpäivän perusperiaate on huumorin ja viihteen keinoin kerätä varoja maailman köyhimmissä oloissa asuvien lasten ja aikuisten auttamiseksi. Nenäpäivään voi osallistua mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kuten esimerkiksi järjestämällä punaiset bileet tai leipomalla hassuja leivoksia ja myymällä niitä, taikka sitten yksinkertaisesti lahjoittamalla. Seuraavaa Nenäpäivää vietetään perjantaina 5.11.2010, jolloin myös YLE TV2:n hieno ja hulvaton Nenäpäivä-show, nähdään klo 18–24. Älä missaa!

Yksinkertaisesti olen siis kesäapurina Ylen Hyvä Säätiöllä. Ensimmäinen päivä pyörähti käyntiin tutustumiskierroksella, jonka jälkeen minut perehdyttiin todella vastuulliseen tehtävään, kahvin keittoon. Ensimmäinen viikko menikin nopeasti varastolla lajittelemalla, laskemalla ja sovittelemalla Nenäpäivä-kaupan t-paitoja ja pipoja. Siinä samalla ehdin vielä tehdä taiteellisen varasto-kyltin, joten työ ei ole yksitoikkoiselta tuntunut. Seuraavalla viikolla oli vuorossa toimistotehtäviä, kuten tuotteiden postittamista, arkistointia, asiakkaille vastaamista, palavereja ja paljon kahvia. Erityismaininnan ansaitsevat paikalliset ravintolat. Yleläiselle jos ei työ, niin ainakin ruoka maistuu.
Aika täällä on mennyt todella nopeasti ja ensimmäinen viikko ehti loppua ennen kuin huomasinkaan. Kappas vain, nyt on menossa jo viimeinen viikko ja fiilikset ovat samanlaiset kuin Jarilla kuvassa!

Rennosti mutta varmasti
Dani

Daniel Rieder on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina Ylen Hyvässä.

1 kommentti

Koukussa

5 kommenttia

Kofeiini. Tauriini. Guaranauute. Niasiini. Pitäisi varmaan huolestua, jos pöydällä nököttää neljätoista mustakultaista tyhjää Battery-tölkkiä jokaiselle kuluneelle työpäivälle. Kannattaisi varmaan miettiä mitä kurkustaan alas laittaa ja samalla säästäisi sievoisen summan rahaa. Tähän mennessä 32 euroa on mennyt palkasta kyseisiin juomiin. Mielestäni se on kuitenkin sen arvoista, koska sillä pistetään päivä käyntiin ja vältetään päivällä kehittyvä päänsärky. Ja se maku on jotain käsittämätöntä, muutama minuutti täydellistä harmoniaa. En tiedä miten tähän tilanteeseen on ajauduttu. On näitä myrkkyjä muutama vuosi litkitty ja hampaat ovat ainakin hetkellisesti vielä hyvässä kunnossa. Kuitenkin jossain vaiheessa on otettava järki käteen ja lopetettava tai ainakin vähennettävä näiden käyttöä. Nykyisin kuluu tölkki päivässä ja motto on ”päivä alkaa batterylla”. Karua.

Nyt kun kerroin tarinan piristysmyrkyistä niin voisin kertoa tarinaa kuluneista päivistä Ylellä. On vaikea uskoa, että mennään jo kolmannella viikolla ja senkin viimeistä päivää. Aika kuluu kuin siivillä paitsi silloin, kun uutta juttuaihetta ei vain keksi. Silloin sitä sortuu vain selailemaan nettiä ja katselemaan kelloa. Ensimmäinen nettiin lisäämäni juttuni oli menestys. Juttu vaihteli kolmen luetuimman uutisen paikoilla ja sai paljon keskustelua aikaan. Olin siitä kovin iloinen ja varsin ylpeäkin!

Juttukeikoilla päivät kuluvat nopeinten. Eilen olimme ”Mitä Suomi juo?” kirjan tiedotustilaisuudessa, jossa kävi ilmi monta mielenkiintoista faktaa. Naisten alkoholin käyttö on kuusinkertaistunut ja oluen valta ei ole järkkynyt. Tiedotustilaisuuden loputtua otettiin haastattelut asiantuntijoilta ja suuntasimme hakemaan kuvituskuvaa, sekä mahdollisia haastatteluja Esplanadin puistoon. Mikäs sen parempaa, kun kävellä kesäisessä Helsingissä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta tietäen, että kaikesta tästä saa vielä rahaa. Kävellessämme kuvaajan, toimittajan ja Sofian kanssa Ylen kulkukortit kaulassa tein mielenkiintoisen havainnon. Esplanadi oli täynnä ihmisiä joiden kaikkien päät kääntyivät katsomaan meitä ja minua, eikä suinkaan vihaisesti vaan hymyillen osoittaen jopa lievää kunnioitusta. Täysin varma en kuitenkaan ole tulkintani oikeellisuudesta.

Tajusin myös kävelleeni useita satoja metrejä päivittäin turhaan tajutessani, että Ilmalasta pääsee oikopolkua pitkin huomattavasti nopeammin radiotalolle, kuin Pasilasta. Ensimmäisen kerran oikopolun kautta kävellessäni pääsin jopa televisioon! Kävelin lievässä aamukoomassa Ylen sisäpihalla kohti radiotaloa. Huomasin, että kolme kameraa kuvaa suoraan minuun, josta kauhistuneena loikin äkkiä alta pois. Mietin, että mitä ihmettä ne siinä kuvaavat. Radiotaloon sisään päästyäni katsahdin televisiota ja kas, Aamutv ja suora lähetys.

Käykää muuten lukemassa Tapio Suomisen blogia. Uskomaton kirjoittaja. Sen löydät täältä.

Ensi viikolla tutustaan vuorostaan radion tekoon ja yläkerran YleX:ään! Rentouttavaa juhannusta kaikille.

Adios

MJH

Miika Huttunen on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Uutisissa.

5 kommenttia

Siistiä olla Siisti!

3 kommenttia

Torstai 24. kesäkuuta (neljästoista työpäivä)

klo 10.32
Pasila, radiotalo

Kolme viikkoa on mennyt täällä Ylen Siistissä Kesäduunissa. On ollut… Siistiä!

Kun kuulin keväällä, että pääsisin tänne kesätöihin, olin aivan innoissani. Tosi mahtavaa!
Sain tietää, että tulen työskentelemään uutisissa, mutten oikein odottanut työltä mitään kummempaa. Ajattelin, että joutuisin varmaan digitoimaan nauhoja ja keittämään kahvia ja järjestelemään mappeja… Mutta eipä sittenkään! Olen päässyt tekemään ihan aitoa työtä. Minä ja Miika saamme tehdä uutisia Ylen uutisten nettisivuille. Miikaltahan on ilmestynyt kaksi uutista. Omat juttuni eivät vielä tällä viikolla voineet ilmestyä, sillä henkilö, joka ne meille laittaisi nettiin, oli lomalla. Ensi viikolla niiden kuitenkinpitäisi ilmestyä…

Ensimmäisen uutisjuttuni kirjoitusprosessi meni kutakuinkin näin:

1) Mietin juttuaihetta. Mietin ja mietin ja mietin. Sitten jotenkin se tulikin mieleen! Tein taustatyötä internetissä. Suomenkielistä tietoa oli tarjolla todella vähän, joten eikun suomentamaan englanninkielestä.

2) Samaan aikaan yritin keksiä haastateltavia. Se olikin yllättävän hankalaa, sillä koko homma oli niin uusi juttu suomessa, että melkein kaikki joille kerroin aiheesta olivat vain ” Siis teet mistä?” tai ”Mikä adföaökf?!” kukaan ei oikein tiennyt mistä oli kyse. Lähettelin paljon sähköposteja erinäisille henkilöille, jotka saattaisivat ehkä tietää uutisaiheestani jotain.

3) Kun olin saanut kaiken mahdollisen tiedon netistä mitä löytää saattoi, minun piti vain odottaa, jospa joku vastaisi sähköpostiviesteihin. Haastateltava sitten löytyi ja niinpä sovin hänen kanssaan puhelinhaastattelun.

4) Okei, pakko myöntää, minua jännitti puhelinhaastattelun teko. Olisin mieluummin tehnyt sen ihan ”livenä”, mutta haastateltava ei asunut ihan lähellä jotenka… Tarkoituksena oli nauhoittaa puhelu.

5) No, tekniikkaan ei voi koskaan luottaa. En saanut haastattelua tallennettua, ja siihen menikin sitten kokonainen päivä kun varmaan kymmenen eri työntekijää yritti saada sen jotenkin talteen ennen kuin se katoaisi kokonaan. Loppuen lopuksi se saatiin tallennettua. Kun sitten tulin seuraavana päivänä töihin en saanut sitä avattua. Ja siis kyseessä ei ollut mikään pikkujuttu ettenkö osaisi avata tai jotain, vaan se johtui jostain tunnusongelmista tai jotain…

6) Taas pyysin apua ja soittelin tekniikantietäjille, ja loppuen lopuksi menin radiouutisiin suoran lähetyksen aikaan kuuntelemaan sitä puhelinhaastattelua uutispäällikön tietokoneelle… (Kun kyllästyin tappelemaan oman koneeni kanssa, ja siellä oli apua tarjolla…) Oli kyllä ihan mielenkiintoista päästä seuraamaan radiouutislähetyksen kulua. Kauheasti kaikkia nappuloita siinä äänipöydässä!

7) Sitten siihen kirjoitusprosessiin mistä minun piti aluksi kirjoittaa… Pari päivää meni itse kirjoittamiseen ja muokkaamiseen. Meidän ihana tutorimme Ilona myös auttoi ja neuvoi. Siitä ”lopullisesta” versiosta poistettiin pari lausetta ja vaihdettiin hieman paikkoja ja sittenpä se valmistui! :) Vielä maanantaina jutun vielä katsoo nettiuutishenkilö ja sitten toivottavasti julkaistaan.

(Osasinpas taas selittää kovin selkeästi :D )

Mutta kuitenkin, on ollut tosi siistiä! Ollaan päästy juttukeikoille mukaan, vierailtu Summerissa (oli muuten tosi hauska reissu, aika rankkaa työntekoa oli kun päästiin vaan sumopainimaan :D ), ensi viikolla mennään katsomaan minkälaisia paikkoja on YleX ja X3M. Radiotornivierailu oli myös mahtava!

Täällä Ylen kesäduunissa on oikeasti ollut tosi kivaa, välillä on tietysti tullut tylsiä hetkiä (esim. kun odotin niitä vastauksia sähköpostiviesteihin…). Voisin kuitenkin viettää täällä pidempääkin! Enään yksi viikko jäljellä… Pitäisi vielä tehdä toinenkin uutisjuttu, mutta enköhän saa sitä valmiiksi.

Töissä on ollut myös tosi rentoa ja mukavaa, ruoka on hyvää (pakko mainita taas miljoonannen kerran tässä blogissa) joskin eihän se olekaan ilmaista, mutta saa ainakin rahoille hyvää vastinetta!

Loppuen lopuksi en osaa lopettaa blogikirjoitusta mitenkään järkevästi joten lopetankin jotenkin tähän.

Ainiin,
HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Sofia Huttunen on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Uutisissa.

3 kommenttia

Fanipostia ja suoria lähetyksiä

0 kommenttia

Tervehdys täältä YleX:stä! Parempaa kesätyötä ei kerta kaikkiaan olisi voinut toivoa. Tähän mennessä olen päässyt kirjoittamaan kutkuttelevia juttuja nettiin ja mikä parasta: lähetykseen hölisemään!

Hienointa tässä työssä on se, että olen päässyt tekemään samoja asioita kuin vakiotyöntekijät. Oikeita juttuja, jotka välittyvät oikeille kuulijoille tai lukijoille. Mitään kahvinkeittämistä työ ei ole missään vaiheessa ollut, sillä heti ensimmäisinä päivinä aloin soitella toimitusjohtajille ja tapahtumajärjestelijöille juttujen toivossa. Kolmantena päivänä minut passitettiin suoraan lähetykseen.

Ensimmäinen kerta lähetyksessä oli kokemisen arvoinen. Itse puhuminen meni suvereenisti, mutta pahempaa oli seurata kellosta kuinka paljon aikaa oli oman jutun alkamiseen. 2 tuntia… Puolitoista… 20 minuuttia… kunnes punainen rec-valo syttyy ja kaikki muu unohtuu.

Pääsin pian radiohommien makuun ja olen alkanut viihtyä studiossa harvinaisen hyvin! Suorassa lähetyksessä tosin sattuu ja tapahtuu. Esimerkiksi toissapäivänä olin lähetyksessä pitämässä tietovisaa, johon kuuntelijat saavat soittaa. Yksi osallistuja oli auton ratissa ja joutui yks kaks poliisiratsian kynsiin. Tapauksesta aiheutui hässäkkää, mutta pienen hämmästyksen jälkeen alkoi yleinen naurunremakka.

Yhtä lailla omien artikkelien näkeminen netissä on uskomattoman palkitsevaa. On jännittävää seurata, miten ihmiset kommentoivat kirjoituksiani ja kuinka paljon niitä on luettu.

YleX:läisten lisäksi myös muut siistit kesäduunarit ovat tulleet tutuiksi. Vierailut eri puolella Yleä ovat olleet tavattoman kiinnostavia ja opettavaisia. Niin moni asia ja ala tuntuu sellaiselta, josta haluaisi oppia lisää tai jolle voisi itse ryhtyä. Kunpa työrupeama olisi pidempi, sillä täältä ei malta lähteä!

Sitä paitsi, uskokaa tai älkää, eilen koitti kauan odotettu hetki. Sain ensimmäiset fanipostini!!!

terveisin radionainen Maria

Maria Tuomela on kesäkuun ajan YLEn Siistinä kesäduunarina YleX:ssä.

0 kommenttia

Viihdyn Viihteellä!

1 kommentti

Jos palaa ajassa taaksepäin muutamalla kuukaudella, saattaa sieltä löytää erään epätoivoisen 16-vuotiaan espoolaisen pojanklopin. Epätoivoa aiheuttavat kesätyöt, joita ei tahdo saada mistään; hakemuksia on kyllä lähetetty lähemmäs 20 kappaletta monenlaisiin paikkoihin aina jäätelökioskeista levy-yhtiöihin ja kaupungin virastoista lähikauppoihin. Vastausta ei kuulu yhdestäkään paikasta, kunnes eräästä niistä soitetaan ja ilmoitetaan siististä kesäduunista.

Ja jos joku ei vielä tajunnut, niin tässä tekstistä puhutaan minusta ja kesätyöstäni täällä Yleisradiolla. Tuntuu aika uskomattomalta istua omassa huoneessa Isossa Pajassa ja pohtia kuinka voisikaan kertoa, miten mahtavaa tässä työpaikassa on ollutkaan. Osastoni Ylellä on siis YLE Viihde, jossa vaikutan vielä reilun viikon verran pari päivää sitten bloggailleen Siljan kanssa. Kuten mainittua, ehkä isoin projekti etenkin osaston nuorten puolella on joka aamuinen Summeri, jonka suorissa lähetyksissä toimimme tuotantoassistentteina (kyllä, näin lukee ohjelman virallisissa papereissa!) monenlaisissa tehtävissä autellen. Esimerkiksi tänään pääsin puvustoon seikkailemaan, kun jouduin etsimään juontaja-Kallelle sopivia korkokenkiä (katsokaa ohjelmaa, niin tiedätte miksi…)

Lavasteiden liikuttaminen ja lähetyksissä nähtävissä aktiviteeteissa vapaaehtoisena toimiminen on johtanut siihen, että parilta sukulaiselta ja kaverilta on tullut tekstareita tyyliä ”Näin sut telkkarissa!!” Eräs innokas Summeri-fani pyysi minulta vielä nimmarinkin viime viikolla, joten varsinaisia TV-julkkiksiahan tässä jo ollaan…

Suora lähetys on juuri alkanut, bongaa blondi päälaki lavasteen takaa!

Toinen tärkeä projektimme on ollut Radio Millennium-sketsisarja, jonka kuvauksissa olemme parina päivänä viikossa autelleet sarjan tekijöitä. Siinä missä Silja on saanut suurroolin Cylon-robottina, ovat minun tehtäväni painottuneet järjestäjä-Riitan avustamiseen ja monenlaisiin juoksupojan hommiin. Syksyllä kätteni jäljen voi myös nähdä Kotikadussa, jonka lavastamisessa Riittaa yhtenä päivänä pääsin auttamaan!

Kuvaus käynnissä (huomaa robotti, jonka sisällä Silja on).

Kun vielä ensi viikolla työtehtävämme painottuvat uuteen tosi-TV-ohjelma Finnauttiin, jossa etsitään suomalaista astronauttia, on meillä taustallamme jo melko laaja tietämys televisiotyön tekemisestä. Isossa Pajassa tehty käännöstyö, kuvauspaikkojen etsiminen, julisteiden kopioiminen ja muut hommat ovat myös näyttäneet työn toisen puolen – kaiken sen laajan taustatyön, jota jokaista ohjelmaa varten tehdään.

Tämä kesäduuni on todella ollut siisti ja viimeisen päivän loppublogimerkinnässä tulettekin kuulemaan minulta sellaisen kiitosten listan, että alta pois. Seuraavaksi lähdemmekin nauttimaan maan parhaasta työpaikkaruoasta - loppuun voin vaan sanoa, että juuri nyt ylistän Yleä ja viihdyn Viihteellä!

Joonas Lehtonen on kesäkuun ajan YLEn Siistinä kesäduunarina YLE Viihteellä.

1 kommentti

Terveisiä tuotannosta

1 kommentti

Olin niin onnellinen kun en saanut ensimmäistä kirjoitusvuoroa blogiin, kirjoittaminen kun ei kyllä missään nimessä ole minua varten. Nyt on kuitenkin enää puolitoista tuntia aikaa kirjottaa ennen kuin lähden kotiin, joten nyt on vain pakko yrittää jotain saada ulos.

Tämä työpaikka oli kuin lottovoitto minulle, koska mihinkään ei oikein oteta ketään. Heti samalla viikolla, kun sain tiedon, että pääsin päätin että minäpä pyöräilen sitten sen matkan sukulaisilta Ylelle ja takaisin satoi tai paistoi. Matkaahan kertyy joka päivä vain 30 kilometriä, eli noin puolitoista tuntia kuluu matkoihin. Melkein pääsee kotoa Hämeenlinnasta ja takaisin nopeammin, mutta eipähän kulu rahaa matkoihin. Ja en edes saa bussimatkapahaoloa, kun pyöräilen ja kuntokin kasvaa kivasti.

Olen siis töissä puvustamossa ja naamioinnissa ja nyt on jo kolmas viikko pyörähtänyt käyntiin, joka tarkoittaa että meillä on kohta enää yksi viikko jäljellä. Silti tänään oli ensimmäinen kerta kun avasin sähköpostin, joten olin pienessä paniikissa että mistä sen nyt löytää. Enpä ole sitä kyllä tarvinnutkaan yhtään, kun en tee mitään töitä koneella.

Tällä viikolla olen päässyt ompelemaan rekkipusseja ( jes ensimmäinen isompi ompelutyö), joilla voi helposti kuljettaa matkarekkejä kuvauspaikoille. Kivaa on joka päivä ollut siivoushommista huolimatta. Jo toisena päivänä löysin naamioinnin peruukkivaraston missä oli varmaan kaikki mahdolliset hiusmallit. En kuitenkaan ymmärrä miksi siellä ei ollut peiliä minulle järjestettynä , olisin nimittäin voinut sovittaa itselleni uusia hiusmalleja.

Olen myös huomannut että on todella hauskaa "unohtua" pukuvaraston ihanien vaatevarastojen sekaan, esimerkiksi viime viikolla löysin korunurkkauksen, joka oli kuin jokin koruliike, missä aina miettii, että oilisipa ihanaa jos omistaisi kaikki korut.

Terveiset puvustamosta ja hyvää loppuviikkoa kaikille!!!!

Kohta on juhannus :)

Liisa

Liisa Saali on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Tuotannon puvustossa.

1 kommentti

Duunissa Ylellä

0 kommenttia

Puolessa välissä mennään. Kaksi viikkoa takaperin en tiennyt yhtään mitä odottaa. Siitä se kuitenkin pikku hiljaa lähti opettelun (ja kärsivällisen opetuksen) jälkeen ja ensimmäisenä päivänä kävikin tulevaisuuden kannalta merkittävä hetki, kun tein ensimmäisen palkallisen graafisen työni, joka vielä julkaistiinkin: pitsireunuksen Ylen Etusivulle prinsessa Victoria -juttuun. Puolisentoista viikkoa kuluikin ensin Ylen Etusivulla ja viime viikolla siirryin Elävän Arkiston puolelle eli muutaman askeleen päähän. Yleisesti ottaen olen siis osastolla Uudet palvelut. Virallisiinkin koulutuksiin on täytynyt mennä ohjelmistojen oppimiseksi ja tunnusten saamiseksi. Perjantaina vietinkin mukavat seitsemän tuntia Interplay-opetuksen merkeissä.

Työstä voisi sanoa, että on melko rentoa sisätyötä. Pääsee hyvin tutustumaan mediatyön – ja varsinkin nettipuolen – arkeen ja siihen mitä tulevaisuudessa itse haluaisi tehdä. Pitää kanssa mainita, että Etusivun puolen laajakuva dual screenit työpisteissä ovat melko hurjat siihen verrattuna mitä on kotona tottunut käyttämään. Ylessä on kanssa se hieno puoli, että se on iso. Lounaspaikan voi esimerkiksi valita monesta vaihtoehdosta. Yksin täällä varmaankin eksyisi helposti.

Tänä aamuna me ”siistit” kävimme katsomassa Ylen uutispuolta. Oli mielenkiintoista olla paikalla TV:stä tutusta studiossa kameran toisella puolella. Eri keskusteluohjelmien tiloja oli vierekkäin samassa huoneessa, joka tuntui jonkintasoiselta huijaukselta. Lähetystilat (tai mikä onkaan nimenä) olivat kanssa melko vaikuttavat. Harmikseni en kameraa ottanut mukaan.

Edellisissä blogeissa mainitaan viime torstain linkkitornissa käynti, mutta itsellä jäi se väliin. Suunnitelmissa oli ottaa kameralla 360 asteen panoraamakuva ja liittää se tähän loppuun, mutta unohdin sinä aamuna kameran kotiin ja töissä sitten unohdin koko jutun Metro-koulutuksen takia ja kännykästäkin oli akku loppu, koska kissa oli mennyt puremaan laturin johdon poikki. Piristyksenä pääsin kuitenkin Uusien Palvelujen kesäjuhliin.

On ihan hieno työpaikka kyllä. Toinen työpaikkavaihtoehto olisi ollut ruohonleikkuu Vantaalle (tosin en sinne päässyt), joten ihan hyvin kävi. Sanotaan nyt näin, että melko hyvä ensimmäiseksi työpaikaksi ja tästä on hyvä tulevaisuudessa jatkaa.

Santeri Hänninen on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Uusissa Palveluissa.

0 kommenttia

Terveisiä levystöstä

4 kommenttia

Terveisiä äänilevystöstä, radiotalon neljännestä kerroksesta! Äänilevystö on Suomen suurin musiikkiarkisto. Koti- ja ulkomaista musiikkia löytyy vuosisadan alusta aina tähän päivään saakka. Sanomattakin lienee selvää, että äänilevystön äänitevarasto on jokaisen musiikin harrastajan unelma. Jos joku pyytää minua hyllyttämään muutamia levyjä varastoon, voi hän varautua siihen etten ihan heti malta työni tehtyä tulla takaisin. Suuren musiikkivalikoiman lumoava vaikutus on väistämätön!

Kaksi viikkoa työskentelyä on siis takana päin ja kaksi viikkoa vielä edessä. Viihtyisässä työympäristössä ja mukavien ihmisten seurassa aika on kulunut todella nopeasti. Ja vaikka aamuherätykset ovatkin raastavia, lähden joka aamu mielelläni pyöräilemään Pasilaan tietäen, että päivästä on tulossa mukava! Olemme työskentelyn lomassa päässeet tutustumaan muiden kesäduunarien kanssa esimerkiksi Summeri-ohjelman tekoon. Eilen kävimme Pasilan tornissa ihailemassa upeita maisemia. Torni ei kaatunut ja kaikki palasivat ehjin nahoin maan pinnalle, vaikka kauhukuvia onnettomuuksista innokkaasti maalailtiinkin. Tämän jälkeen pääsimme vierailemaan muun muassa lavastamossa. Ihmisiä kiinnostivat etenkin Kotikadun lavasteet, rekvisiittavarasto ja suuri puvusto. Saimme myös pikaisesti nähdä jalkapallon MM-kisastudion, jossa valmistauduttiin jo seuraavaan lähetykseen.

Tällä hetkellä istuskelen työpisteelläni kortistoprojektin merkeissä. Tarkoituksena olisi listata tietokoneelle tällä hetkellä vain pienillä korteilla olevia tietoja noin 60-70-luvulla levystöön hankituista äänitteistä. Projekti on suuri, ja sen valmistuminen kestää monia vuosia. Nyt naputtelen vuoden 1971 Italialaisia singlejä koneelle. Peppino Gagliardi ja kumppanit ovat näköjään olleet ahkeraa väkeä. Mutta niin olen minäkin! Pian on 200 korttia käsitelty ja sitten voin sanoa kantaneeni korteni, ja korttini, kekoon. Pääsen nimittäin ensi viikosta lähtien työskentelemään lainaamon puolelle. Tiedossa on ainakin asiakaspalvelua ja levyjen käsittelyä. Jes!

Nyt taidan pitää hieman taukoa tästä naputtelusta. Haen varastosta jonkun hyvän levyn ja istahdan kuuntelemaan sitä! Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Seuraavana työpäivänä, ensi viikon maanantaina, onkin vuorossa varmasti mielenkiintoinen tutustuminen YLEn uutistoimintaan!

Aku Isotalo on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina Ylen levystössä.

4 kommenttia

Torniin!

0 kommenttia

Tänään Siistien kanssa kiipesimme (oikeasti ajoimme hissillä) Pasilan linkkitorniin.Maisemat olivat upeat, ja sadepilvetkin ponkaisivat esiin vasta lähtömme jälkeen. Arvatkaa vaan jalkojen tärinä-aste, kun olimme kävelleet tornin portaat alas maanpinnalle.

Saimme muutenkin aikalailla kaikenkattavan Yle-kierroksen - meidät kierrätettiin niin puvustossa, lavastamossa kuin rekvisiittavarastossakin. Materialistin unelma!

Ensi maanantaina vuorossa YLE Uutiset!

- Sonja

0 kommenttia