Skip navigation.
Home

Ajankohtainen Ykkönen

Sivut ovat muuttaneet

Ohjelman sivut ovat muuttaneet.

Uudet sivut löytyvät täältä.








Saiko Suomi prinsessan vai pääministerin ?

Keskusta suursiivosi puoluejohtonsa kuin hurmoksen vallassa. Saiko Suomi nyt ympäripyöreitä puhuvan prinsessan vai päämäärätietoisen pääministerin? Entä miten Matti Vanhanen arvioi itse omia pääministeri- ja puoluejohtajavuosiaan?

Studiossa viikonvaihteen vallanvaihdosta arvioimassa professori Heikki Paloheimo, emeritus-päätoimittaja Erkki Laatikainen ja Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen.

Arja Alho pohtii kolumnissaan naisjohtajan valintaa ja Ruben Stiller ruotii kokoomusta.

Lisäksi asiaa suomalaisen kulttuuriviennin ongelmista.

Ajankohtainen Ykkönen tiistaina klo 12.15-13.00, uusinta 17.20-18.05

Ruben Stiller:Madde, Vickan ja Mankellin sukat (kolumni)

Kirjailija Henning Mankellin sukat heittävät synkän varjonsa prinsessa Victorian häiden ylle.

Kuulitte aivan oikein: Henning Mankell, Gazan avustussaattueen sankari, syytti matkapäiväkirjassaan israelilaisia kommandoja sukkiensa varastamisesta.

Hiljennymme nyt näiden legendaaristen sukkien äärelle pohtimaan suhdettamme Ruotsiin ja ruotsalaisiin.

Suomalaiset nauravat mielleään ruotsalaisten kyvyttömyydelle tehdä nopeita päätöksiä. Ruotsissa keskustellaan liikaa, siellä istutaan loputtomissa yltiödemokraattisissa palavereissa ja äänestetään eurostakin kansanäänestyksissä. Täällä Suomessa tiedetään , miten hommat hoidetaan; täällä osataan vaieta kahdella kielellä ja jyrätä päätökset läpi ilman turhia kansanäänestyksiä.

Mutta mille me suomalaiset suomalaiset oikeastaan nauramme kun nauramme ruotsalaiselle demokratialle?

Me nauramme maalle jossa länsimaalaisen demokratian perinne on vahvempi ja vanhempi kuin Suomessa. Suomi on suomettumisen suosta noussut maa jossa opetellaan vapaata yhteiskunnallista debattia. Täällä rehennellään edelleen omilla myyttisillä sodilla , jotka ovat opettaneet reserviupseerit tekemään ikäviä päätöksiä nopeasti, ilman turhaa keskustelua.

Eläköön siis autoritäärinen suomalainen perinne, eläkään suomettuminen, eläköön sotien jatkuva märehtiminen! Näillä mennään, tällä perinteellä kannattaa todella ratsastaa!

Entä hovidraama?

Ruotsilla on avioliittoon lipuva Victoria ja sydänsurujaan poteva Madeleine. Mutta on meilläkin millä mällätä: myöhäispuberteettinen pääministeri, joka humaltui vallasta ja löysi libidonsa netistä.

Kumpaakin maata yhdistää median pyörittämä saippuaooppera, jossa kuninkaalliset ja tasavallan poliitikot ovat viihdeartistin roolissa. Heidän tehtävänään on tuottaa juoruja kansalaisten kahvipöytään. Poliitikot ja kuninkaallliset ovat menettäneet mediasirkuksessa salaperäisen, etäisen auransa --- he ovat julkkiksia , joiden ihmissuhdesekoilu edistää iltapäivälehtien myyntiä.

Ruotsissa tilanne on tosin terveempi kuin Suomessa. Kuningas ei saa puuttua politiikkaan, joten hänen tehtävänsä on puhtaasti symbolinen. Suomessa monet kaipaavat edelleen vahvaa johtajaa, presidenttiä, joka leijuu likaisen parlamentarismin yläpuolella valtaa käyttävänä pylväspyhimyksenä.

Tämäkin osoittaa, että demokraattinen mentaliteetti on Ruotsissa paremmin kehittynyt kuin Suomessa. Suomessa jopa teeskennellään että meillä on kuninkaallinen hovi --- kerran vuodessa katselemme presidentin hovidraamaa Linnan juhlilla. Emme saaneet Hessenin prinssiä kuninkaaksemme, mutta voimme silti katsella joulukuun alussa miten maan eliitti jonottaa päästäkseen syömään pullaa.

Onneksi Victoria menee naimisiin. Suomalaiset saavat jo ennen joulukuutta nauttia säihkyvästä ruotsalaisesta glamourista, johon Linnan juhlat eivät koskaan yllä. Ja hurraa ; pitkästä aikaa Ruotsi kiinnostaa suomalaisia.

Suomessahan hoidetaan nykyään vanhoja kansallisia komplekseja saarnaamalla ruotsin kielen oppimisen turhuudesta. Suomalaisen nousukasmaisen kansainvälisyys ilmenee ruotsin kielen vastustustamisena ja epätoivoisena yrityksenä unohtaa koko Skandinavia. Monet suomalaiset luulevat olevansa eurooppalaisia sillä perusteella etteivät osaa maan toista virallista kieltä.

Ehdotan, että he katsovat karttaa --- Skandinavia ei ole häipynyt minnekään.

Opetelkaa ruotsia. Se on kiinnostava kieli. Henning Mankeels strumpor är också intressanta. Grattis Victoria, grattis Henning on Hennings strumpor!

Ajankohtainen Ykkönen 8.6.2010

Prinsessa-spesiaali !

Ruotsi, Ruotsi,Ruotsi ! Ajankohtainen Ykkönen kuninkaanlinnan sinisessä salissa aistimassa morsiusparin onnea.

Tiistaina 8.6. Ajankohtainen ykkönen valmistautuu paitsi prisessahäihin myös Ruotsin syyskuisiin vaaleihin. Molemmissa tehdään historiaa. Ensi kertaa Ruotsin historiassa vallassaoleva valtionpäämies taluttaa alttarille seuraavan valtionpäämiehen. Vaaleissa Ruotsi puolestaan saa joko historiansa ensimmäisen naispääministerin tai ensimmäisen porvarihallituksen, joka on vallassa kaksi kautta. Lisäksi asiaa myös uudesta, nousevasta ruotsinsuomalaisten sukupolvesta.

Studiovieraina professori Henrik Meinander ja Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Hannu Olkinuora.

Suomalaisen johtajuuden kriisistä esimerkkinä Mänttä, missä sairaalan johto ja henkilökunta ovat joutuneet törmäyskurssille.

Keskustan puoluekokoukseen valmistaudumme syntymäkepulaisen, kempeläisen Ahti Tahkolan kanssa.

Viikon kolumnistimme on Ruben Stiller.

Ajankohtainen Ykkönen tiistaina 8.6.2010 klo 12.15-13.00 ja uusintana klo 17.20-18.05.

Esko Seppänen : Ei väkiluku-demokratiaa !

Siteeraan väsymättä taloustieteen Nobelilla palkittua Milton Friedmannia asiassa, jossa hän on poikkeuksellisen tarkkanäköinen ja harvinaisen oikeassa. Monissa muissa asioissa hän on väärässä, ja erityisen väärässä hän on ajaessaan markkinoiden diktatuuria samaan tapaan kuin Marx oli proletariaatin diktatuurin miehiä. Tässä asiassa Milton Friedmann on kapitalismin Lenin, suuri vallankumousteoreetikko:
”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään. Minä katson, että meidän tehtävämme on kehittää nykyiselle politiikalle vaihtoehtoja, pitää ne elossa ja tarjolla, kunnes poliittisesti mahdoton kääntyy poliittisesti väistämättömäksi.”

Kreikan kriisiä riensivät välittömästi käyttämään hyväkseen EU:n federalistit, tuo euronationalistinen liittovaltioliike, joka pitää väsymättömänä elossa ja tarjolla EU:n liittovaltioimista siinä Konjakissa syntyneen ja kuolemansa jälkeen EU:ssa pyhitetyn Jean Monnetin julki lausumassa friedmannilaisessa hengessä, että ”Euroopan kansoja pitäisi ohjata kohden supervaltiota niin, että niiden kansat eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Tämä voidaan saavuttaa toinen toistaan seuraavilla askelilla, joista jokainen on puettu taloudellisen päämäärän muotoon mutta jotka väistämättä ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon.”

Tämän opin mukaan Olli Rehn ja muut liittovaltiovoimat käyttävät euron, tuon epävakaan yhteisvaluutan, kriisiä savuverhona vaatiessaan lisää EU:ta ja enemmän liittovaltiota.

Siinä sivussa nämä liittovaltiovoimat ovat antautuivat eurooppalaisen kapitalismin vaatimusten edessä käynnistämällä velanantajien vaihtoviikot pankkien voittojen turvaamiseksi. Me otamme pankeilta kontollemme Kreikan lainoja, emmekä me tiedä, mitä se meille maksaa. Se on hinta euron käytöstä ja tulee maksuun, kun Kreikalle ruvetaan antamaan velkoja anteeksi. Pankkien riskit sosialisoidaan ja niiden omistajien hyväksi järjestetään eurooppalaisia yhteisvastuukeräyksiä.

Kuinka väärässä olikaan suomalaisen kapitalismin kummipoika Jyrki Katainen, tuo kvasityöväenpuolueen talouspoliittinen guru, joka sanoi, että ”kansanvalta selätti markkinavoimat” ja jolle EU:ssa sopii kaikki, mitä se meiltä vaatii, niin kuin nyt viimeksi se vaatii Kataista esittelemään Suomen valtion budjetin ensin EU:lle ja vasta sitten omalle kansalle.

Mitä on EU:n liittovaltioiminen?

Se on lisää ylikansallista päätöksentekoa. Ylikansallisuus on sitä, että päätöksenteossa vähemmistöön jäävien kansojen on pantava täytäntöön myös sellaiset yhteiset päätökset, joita niiden edustajat ovat yksimielisesti vastustaneet.

EU:n liittovaltioiminen merkitsee valtaa väkiluvun perusteella. Pienten maiden on tyydyttävä isojen maiden tahtoon.

EU:n liittovaltioiminen pakottaa kansallisia virkamiehiä toteuttamaan omassa maassaan vieraan vallan tahdon. Jos on ristiriidassa EU:n laki ja Suomen laki, suomalaisten valtion virkamiesten on pantava täytäntöön EU:n laki.

EU:n liittovaltioimista on se, että meitä hallinnoidaan entistä enemmän ylikansallisella lainsäädännöllä, että meidät pannaan noudattamaan muiden meille säätämiä lakeja, että Suomen oikeuslaitos pakotetaan säätämään meille EU:n määräämiä rangaistuksia.

EU:n liittovaltioimista ovat yhteiset symbolit: lippu, laulu, ylikansallispäivä ja raha. Meitä yritetään suostutella nousemaan seisomaan, kun soitetaan EU:n hymni. Suomalaisena minä en nouse, vaikka euronationalistit nousevat.

EU:n liittovaltioimista on yhteinen raha, euro, myös sisäisen devalvaation pakkokeinoina. Euro ei jousta. Sen sijaan palkkojen, eläkkeiden, sosiaaliturvan ja työllisyyden pitää joustaa.

Kun loppuviikolla nostetaan salkoon Suomen lippuja ja kun lauletaan lippuvalaa ”sinun puolestas elää ja kuolla, on halumme korkehin”, en laula. En halua suomalaisten kuolevan EU:n iskujoukkojen hyökkäysoperaatioissa kaukana Suomen rajojen ulkopuolella – mikä sekin on EU:n liittovaltioimista.

Esko Seppänen, Ajankohtainen Ykkönen 1.6.2010

Rakkautta ja vaalirahaa

Ilma on sakeanaan puoluekokouksia ja poliittisia intohimoja. Alkuperäinen työväenpuolue julistautui viikonloppuna Joensuussa Rakkausliikkeeksi.

Pääministeripuolueessa puolestaan pääministerinvaihdos on jäämässä puoluesihteeritaiston varjoon.

Gallupien ykköspuolueesta ei juuri nyt kukaan puhu mitään.

Missä ja mihin politiikassa oikein mennään? Studiossa arvioimassa Turun Sanomien ja Turun Päivälehden entinen pätoimittaja Aimo Massinen, politiikan tutkija, dosentti Ville Pernaa ja Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen.

Lisäksi asiaa internetistä ja yksityisyyden suojasta.

Viikon kolumnisti on Esko Seppänen.

Ajankohtainen Ykkönen tiistaina kello 12.15-13.00 ja uusintana 17.20-18.05.

Nukkuva ministeriö ja muotihuumeet

Niitä kutsutaan aakkos-, netti-tai design-huumeiksi. Kyse on kemiallisen kehittelyn tuotteista, joita käytetään huumeina, mutta joita laki ei huumeiksi tunnista. Talven aikana MDPV-jauhe on tappanut käyttäjiään joka puolella Suomea, mutta sosiaali- ja terveysministeriö heräsi ongelmaan vasta nyt. Miksi vasta nyt?
Studiovieraina rikostutkija Mika Raatikainen Helsingin rikospoliisin huumerikosyksiköstä ja yksikönjohtaja Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Pertti Rönkkö raportoi Saksan omista köyhistä ja vieraista kerjäläisistä.

Suvi-Anne Siimes valmistautuu kolumnissaan demareiden ja keskustan puoluekokouksiin.

Ajankohtainen Ykkönen tiistaina 25.5.2010 klo 12.15-13.00 ja uusintana klo 17.20-18.05.

Onko ihmiskauppaa muualla vaan ei meillä?

Ihmiskauppa on miljardibisnes, jonka uhreiksi joutuu maailmassa YK:n mukaan joka vuosi jopa 2 miljoonaa ihmistä. Suomi on yhtä altis ihmiskaupan näyttämöksi kuin mikä muu maa tahansa. Studiossa vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ja rikoskomisario Jouko Ikonen.

Kannabiksen käytön vapauttamista vaativat marssivat joka vuosi. Hallituksen mielestä nykyistä lainsäädäntöä ei ole syytä muuttaa.

Entä mikä on poliittisen kasvatuksen keskusvirasto. Sellainen löytyy - Saksasta.

Puhumme myös siitä, kuinka pääomasijoittajat ovat rantautuneet lastensuojeluun.

Ajankohtainen ykkönen tiistaina 18.5.2010 klo 12.15-13.00 ja uusintana klo 17.20-18.05 YLE Radio 1:ssä.

Pikapäätöksellä liittovaltioksi

Tukipaketoitu Kreikka on käytännössä menettänyt itsenäisyytensä ja muut EU-maat ottivat sunnuntaina aimoaskeleen kohti liittovaltiota. Tätäkö me eurooppalaiset olemme halunneet vai onko meiltä edes kysytty?

Kommentteja uudesta uljaasta Euroopasta rahamaailmasta, Iso-Britanniasta, Saksasta ja demokratiatutkijalta. Studiossa EU-konkarit Pertti Salolainen(Kok.) ja Esko Seppänen(Vas.).

Viikon kolumnisti on Nils Torvalds.

Arja Alho : Täystyöllistetyt portsarit (kolumni)

Politiikan ja talouden johtajat ovat istuneet ilmastoiduissa kokoussaleissaan kuulemassa gurujen luentoja globalisaatiosta. He kertovat meille kuinka globaalitalous edellyttää selviämistä taloudellisessa kilpailussa ja että se puolestaan edellyttää verokilpailua, tuottavuuskilpailua, hintakilpailua ja työvoimakilpailua. Pyörimme vuoteissamme levottomina miettiessämme mihin saamme tungetuksi Suomi-brändin? Kilpailussa mihin? Muruistako kilpailemme maailman nälkäisten, kodittomien ja työttömien kanssa kapitalismin pidoissa?

Galileo Galilei todisti maapallon pyöreäksi. Löytöretkeilijät saivat piirretyksi maapallolle kartan. Nautimme kahvista ja chilistä. Moderni aika toi sähkösanomat ja digitaaliaika jatkuvan on-line-uutisvirran. YK:n perustajat vuonna 1945 kokivat, että ihmiskuntaa uhkaavia maailmanlaajuisia sotia ja koettelemuksia on hillittävät ja hallittava. ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Yltiökapitalismi on piilottanut avoimen väkivallan talouden vallaksi muun yli. Kassakone on tässä järjestyksessä korvannut järjen, kilpailu omantunnon ja ahneus veljeyden. Ahneuden ja voitontavoittelun nimissä niin pääomat, investoinnit, tavarat kuin palvelutkin voivat liikkua vapaasti vailla pidäkkeitä.

Mutta ihmiset eivät voi. Silti luonnononnettomuudet, sodat ja vaino pakottavat liikkeelle. Auringonkaipuu tosin käy syyksi. Kapitalismin uusliberalistinen muoto on kiertänyt maanosasta toiseen jyräämällä ensin matalaksi olemassa olevan, jonka jälkeen yksityiset tulevat myymään entistä yhteistä. Irakissa on pula puhtaasta vedestä, vaan ei öljystä. Afganistanissa on tuhottu kerran kymmenessä vuodessa koululaitos ja toimiva hallinto. Somaliassa klaanit jatkavat sotimista koska asekauppiaita riittää. Tämä on globaalitaloutta.

Euroopan Unioni on länsimaisen sivistyksen kehto. Siihen kuuluu käsitys jokaisen jakamattomasta ihmisarvosta. Kuitenkin turvaa hakevien pakolaisten ja parempia olosuhteita etsivien siirtotyöläisten kohtelussa sivistys saa taipua. EU:n sisäasiainministerit pohtivat kokouksissaan millaiset keräily- ja säilytysleirit olisivat tehokkaimmat. Vaikka turvapaikanhakijat olisivat saaneet oleskeluluvan jo jossain EU-maassa, he liikkuvat eteenpäin. Osin siksi, etteivät muusta tiedä. Osin siksi, etteivät he pysty elämään oman onnensa nojassa maissa, jonka kieltä tai viranomaiskäytäntöjä he eivät tunne. Heidän keskuudessaan kulkee sana jostain paremmasta, Shangri-lasta, missä voi tehdä töitä, oppia kieltä, hankkia kodin ja kenties lähettää rahaa kotimaahan jääneille. He eivät vain tiedä, ettei parempaa ole ja että heidän kohtalonsa on elää satamissa, vastaanottokeskuksissa ja kaduilla ja että onnekas on se, joka on elossa ja syytettynä kaikista onnettomuuksista: rikoksista, työttömyydestä, asunnottomuudesta, epäsovusta, erilaisuudesta.

Nyt ei ole kyse siitä mihin kapitalismin suuressa ostoskeskuksessa pannaan rahattomat ja huonosti pukeutuvat. Kyse on siitä, että maailma ei ole ostoskeskus. Ellei ole kapitalismin vastaista politiikkaa, ei ole globaalipolitiikkaa, joka yrittäisi vähentää eriarvoisuutta maailmassa ja ratkoa liikkeelle lähteneitten ihmisten virran aiheuttamia ongelmia. Tämä puhe ei ole puolueettomien humanistien korulauseita ja leijonatkin saavat pitää makeiskorinsa. Tämä on puhetta kapitalismista, globaalista maailmastamme, demokratiasta, kehityksen mittareista ja ihmisarvosta. Tähän tarvitaan johtajuutta. Portsarit ovat jo täystyöllistettyjä.

Ajankohtainen Ykkönen 4.5.2010, YLE Radio 1

Syndicate content