Kirjoittanut: Marija Skara

Kuningas Oidipus ei ollut harmillinen kaveri vain siksi, että hän sattui vahingossa menemään äitinsä kanssa naimisiin – se oli selvä homma jo alusta lähtien, sillä kohtalo oli määrännyt tästä liitosta.

Aristoteles määritteli runousopissaan traagisen sankarin ominaisuuksia ja luonteen piirteitä, traagisen Oidipuksesta tekikin hänen luonteensa. Onnettomaan loppuun ajoi niin kutsuttu "traaginen erehdys". Teko, joka vapaaehtoisuudesta huolimatta oli sidottu olosuhteisiin tai tietämättömyyteen.

Kirkko ei ole mielestään päässyt mukaan ihmisten arkeen, mutta laihdutus on.

Hoikkuuden ja terveellisyyden ihanne on elämässämme aina läsnä. Kohta ei kulu päivääkään ilman uudenmakuisia ravitsemusohjeita.

Opastus oikeaan syömiseen alkaa olla iso osa mediasisältöä. Ja vääriä profeettoja on liikkeellä.

Onko ruokakeskusteluissa enää mitään järkeä? Mitä mieltä Sinä olet?

"Ravintosuositukset muuttuvat koko ajan", väittää Jukka Arvassalon toimittama Ennakkoluuloja -ohjelma. "Eivät muutu", vastaa professori Leena Räsänen.

Kun polttomoottorilla varustettua menopeliä kiihdytetään kovempaan vauhtiin, silloin kaasutetaan. Kaasutettaessa polttonesteen ja ilman seos singahtaa moottoriin imukanavan ja uimurikammion välisen paine-eron avulla, jolloin männät heiluvat yhä vikkelämmin ja kiihdytys panee renkaat sutimaan.

Nisäkkäiden elimistössä ei uimurikammiota ole, vaikka Ylen teksti-tv:n
raviuutiset hiljan raportoivatkin näin:

Argon kaasutti voittoon Seinäjoella. Hannu Korpi sai tuuletella
loppumetreillä.

Viikon sitaatin lähettäjä, kuulijamme Liisi Rantaruikka Lapualta pohtii, että

Ammattilehdistö on valtava ja useimmille meistä tavallisista lehdenlukijoista enimmäkseen näkymätön lehdistön osa. Useimmiten lehdet eivät värikuvilla ja kiiltävällä paperilla ylpeile, mutta tekevät kuitenkin erinomaisesti työnsä alan sisäisinä tiedonvälittäjinä ja keskustelukanavina.

Kieli on paitsi kätevä tapa välittää tarpeellisia tiedonantoja, myös mainio väline kanssaihmisten pilkkaamiseen. Erityisen suosittua on aina ollut naapurikyläläisten ja muiden toiskuntalaisten pilkkaaminen. Me kaikki tunnemme Huittisten hullun miehen, mutta kuten Kirsti Mäkinen vastailmestyneessä perinpohjaisessa haukkumanimikirjassaan Lollot ja Kollot osoittaa, pilkkanimiä löytyy yllin kyllin kaikkialta maailmasta ja joka pitäjästä.

Usein vapailla ja riippumattomillakin tiedotusvälineillä on omat poliittiset pyrkimyksensä. Sanomalehti Tiedonantaja pyrkii saamaan Suomen eroon EU:sta. Sanomalehti Helsingin Sanomat koettaa saada Suomen puolustusliitto NATO:n jäseneksi. Sähköinen tiedotusväline YLE taas yrittää saada kaikki televisionkatsojat maksamaan televisiomaksunsa.

Kaikki me, jotka joskus olemme nähneet koiran nukkuvan, tiedämme, mitä on koiranuni. Otus saattaa olla aivan unessa, mutta pienikin rasahdus aiheuttaa sen, että hauvan toinen silmäluomi nousee tutkimaan äänen aiheuttajaa. Jos mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei näy, uni jatkuu. Myös monet meistä ihmisistä olemme joskus nukkuneet koiranunta ja uinuneet hyvin kevyessä unessa säpsähdellen helposti hereille.

Kulunut leuto talvi on aiheuttanut uniongelmia myös karhuille. Helsingin Sanomat siteerasi hiljan Sulo Karjalaista Kuusamon suurpetokeskuksesta. Hänen mukaansa:

Globalisoituva aikamme nostaa kansallistunteita myös kotoisessa Suomessa. Viime sotia muistellaan ihailevammin kuin koskaan ja omaa kansallista perinnettä vaalitaan innolla. Niinpä on rohkeaa ottaa ja tarttua yhteen kaikkein rakastetuimpaan suomalaisuuden symboliin, Maamme-lauluun.

Johan Ludvig Runebergin runoilemaa Maamme-laulua pidetään maamme henkisen olemassaolon peruskivenä. Se syntyi tarpeeseen vuonna 1848, samana vuonna, kun idean itsenäisestä Suomesta sanotaan syntyneen.

Anna Tulusto:

Eräs kirjailija sanoi minulle kerran tärkeän asian, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille: ”Vanhemmilleni oli tärkeintä, että olisin onnellinen.” Saman asian sanoivat elokuvaohjaaja, tutkija ja rock-muusikko.

Liisa Vihmanen:

Luulen, että lähestulkoon jokaisessa suomalaiskodissa tai ainakin sen vintillä lojuu kappale mitä-missä-milloin kirjaa, jossa kerrataan aina menneen vuoden tapahtumat. Vuosien saatossa kirjan ulkoasu on pysynyt ennallaan ja ainoastaan kuvat ovat muuttuneet värillisiksi. Yhä edelleen kirjassa noteerataan maailmanpolitiikan lisäksi kotimaiset ja ulkomaiset kauneuskilpailut, televisio-ohjelmat sekä esitellään vuorovuosin vaihtuvia kulttuurin aloja.