Naisen asema on noussut meillä maailman huipulle.

Suomessa istuu Tarja Halonen valtiokoneiston ja Pauliine Koskelo korkeimman oikeuden johdossa. Ylin toimeenpano ja tuomiovalta ovat siis naisten hallussa. Myös rahamaailma on kauniisti hansikkaassa, koska Suomen Pankissa toimii Sinikka Salo isona pomona. Ja kouluelämästä vastaa Kirsi Lindroos Opetushallituksen pääjohtajana - bisneksen naisjohtajista puhumattakaan. Mutta. Entä jos kaikki on kuitenkin muotoharhaa - väärä visio sittenkin lopulta miehiseen maailmaan?

Ota kantaa ja keskustele!

Sametin pehmeys puvussa, silkkiliinan hienostunut liehunta, kultaiset korut, komeat korkeapohjaiset kengät, parfyymin huumaava tuoksu, keimaileva olemus ja asenne, joka viestii ikuisesta nuoruudesta, ovat jokaisen kelpo rokkarin ominaispiirteitä ja varsin tavoiteltuja hyveitä niillekin, joihin kuvaus ei aivan täsmällisesti sovikaan.

Rock-kukko elelee tuhlailevasti, kauhistuu kiirettä, eikä voi kuvitella elämää ilman brandyn tuoksua, vauhdikkaita juhlia ja itsensä kaltaista seuraa.

On hienoa, kun tieteelliseen tutkimukseen annetaan varoja, ja rahoilla
saadaan meitä kaikkia hyödyntäviä tutkimustuloksia. Tosin monille meistä
tieteen saavutuksista nauttivalle monet tieteen tutkimuskohteet ja –aiheet
jäävät usein hämärän peittoon. Näin taisi päästä jälleen käymään, kun
Luonnonvarain tutkimussäätiö myönsi Oulun yliopiston tutkimusryhmälle
apurahan projektiin, jonka aiheena on

"Suomen mafisten-ultramafisten intruusioiden kontakti-tyyppisten
PGE-esiintymien etsintästrategioiden kehittäminen".

Aristoteleen kantapää kiittää tämän Viikon sitaatin lähettänyttä Jynkkaa ja on

Luovuus on ihmeellinen asia! Viime vuosikymmenen aikana kärsivällisinkin sananmaistelija on kyllästynyt luovuuskieleen ja luovuustermien usein valitettavan tyhjäsisältöiseen ympäripyörittelyyn, mutta onneksi luovuusala osaa uusiutuakin.

Tällä kertaa sitaattivinkkimme on todella käyttökelpoinen, koska se saa luovuuden lentämään ympärillämme kuin ampiainen. Sana löytyy oululaisen Rajalla-tietokirjakustantamon viime vuonna julkaisemasta kirjasta Minne matka luova talous, jonka on toimittanut monessa liemessä keitetty näkijä ja kokija Sam Inkinen. Inkisen aloitusluvussa selvitellään käsitteitä ja heti aloitussivulla Aristoteleen kantapää tarttuu muistikirjaansa uuden sanan vuoksi. Inkinen mainitsee muutamia luovuusalan ydinkäsitteitä ja mainitsee, että nämä ”surinasanat ovat vakiintuneet avainkäsitteiksi ja ydinmantroiksi”! Surinasana on tietenkin suomennos maailmankieli englannin epämuodollisesta sanasta buzzword, joka tarkoittaa suosittua sanaa tai slogania.

Matkustelu on avartavaa hommaa, mutta joskus vieraat vaikutteet saavat unohtamaan oman äidinkielen hienoudet. Näin on käynyt Savon Sanomien toimittaja Timo Niemiselle, joka kävi Dublinissa Irlannissa keräämässä vaikutelmia matkakertomusta varten. Ystävämme Kimmo Vesannosta kertoo, että Nieminen raportoi tammikuun alussa sateiden saaren vaikutelmista seuraavasti:

Lämpötila roikkuu sentään yhden suhmuran plussan puolella, mutta sataa kuin haavista kaataen ja röyhkeä tuuli yrittää näpistää huivinkin kaulasta.

Kyllä, kuulitte aivan oikein: haavista kaataen! Tuo irlantilaissateen valumistapa muistuttaa etäisesti suomalaista sanontaa kuin saavista kaataen.

Työ ei ole enää entisensä. Kun ennen teimme tehtaassa kumisaappaita Neuvostoliittoon, nyt olemme palveluammatissa ja myymme tai muuten vaan palvelemme kanssaihmisiämme eli asiakkaita. Tämä muutos on tuppisuina pidetyille suomalaisille raju, koska suurin osa palveluammattien palvelusta tapahtuu puheen avulla.

Suomalainen asiakaspalvelu on tuttu aihe lehtien yleisönosastoilla. Milloin kaupungin liikennelaitoksen bussinkuljettaja on murahtanut töykeästi kun on kysytty oikeaa pysäkkiä, milloin ravintolaketjun tarjoilija ei ole ollut huomaavinaan, kun asiakas on halunnut valittaa tupakannatsasta pizzassaan.

Elämä kuluu tavaroiden hallinnointiin.

Pari viikkoa sitten olin flunssassa. Koska olo oli hontelo, päätin mitata kuumeen. Elektroninen kuumemittari käynnistyi jähmeästi ja välkytti ruudussa hetken edellisen, jonkin vuosien takaisen mittauksen lukemaa – ja pimeni. Patteri oli lopussa.

Aukaistuani mittarin pään löysin pariston. Se oli puolikkaan pikkurillinkynnen kokoinen ja kiinnitetty mittariin ruuvilla. Ruuvi oli käsittämättömän pieni, barbien kokoluokkaa. En omistanut riittävän pientä meisseliä ruuvin aukaisemiseen. En myöskään uskonut, että lähikaupasta löytyisi mittarin vaatimaa paristokokoa. Naapuri toi lainaan vanhan elohopeamittarinsa. Se toimi.

Oopperassa lemahtaa hajuveden lisäksi raha ja valta. Sinfoniamusiikki ei ole tavallista kansaa varten.

Klassinen musiikki on monen mielestä harvojen huvia, jota tavallisen kaduntallaajan on vaikea ymmärtää.

Mistä sitä edes tietää missä kohdassa konserttia saa taputtaa?

Toimittaja Erkki Toivasen mielestä suomalaisesta taidemusiikkikulttuurista on kuitenkin elitismi kaukana. "Täällä kalliimpaa on mennä jääkiekko-otteluun kuin konserttiin".

Silti jääkiekko vetää enemmän yleisöä kuin klassinen musiikki.

Jos väite klassisen musiikin elitistisyydestä ei perustu konserttilippujen hintaan, niin mistä ennakkoluulossa on oikein kyse? Ja miksi taidemusiikki ei saisi olla elitististä?

Aristoteleen kantapään viikon sitaatti löytyy tällä kertaa Uusimaa-lehdestä, jossa kerrotaan näin:

Kilpisjärvellä lähes joka ilta hiukkasen paremmat tanssit

Tarkempi perehtyminen jutun sisältöön selvittää, että nyt emme puhu hotelli Kilpiksen hurjista monotansseista. Juttu kertoo kirjaimellisesti hiukkasten tansseista, nimittäin revontulista. Mika Remeksen kirjoittamassa jutussa nimittäin kerrotaan, että Kilpisjärven korkeudella auringon sinkoamien hiukkasten törmäilyä ilmakehän happi- ja typpimolekyyleihin voi seurata kolmena yönä neljästä, kun taas poloiset helsinkiläiset saavat katsella tulirevon hännän kipunointia tilastollisesti vain kerran kuussa, jos sää on selkeä.

Yhdysvalloissa asuu 71 vuotta vanha mies nimeltään Jerry Lee Lewis. Pianistinakin tunnettu Jerry tuli nuorena miehenä kuuluisaksi laulamalla suurista tulisista palloista, soittamalla painoa jalallaan ja menemällä naimisiin alaikäisen serkkunsa kanssa.

Viiime vuonna Lewis julkaisi uuden väkevän levyn Last Man Standing, jonka kappaleissa on monta kantrihenkistä makupalaa. Yksi näistä on Kris Kristoffersonin kynäilemä The Pilgrim eli pyhiinvaeltaja. Kunnon kantrikappaleen tapaan Pilgriminkin sanoitus on retorisesti kadehdittavaa tasoa. Sieltä löytyy rivi, joka tuntuu heti siteeraamisen arvoiselta: