Mitä heille kuuluu nyt?

Ensimmäisen tuotantokauden päähenkilöt aloittivat puolivuotisen urakkansa keväällä 2007. Kysyimme heidän kuulumisiaan uudelleen syksyllä 2008, vuosi sen jälkeen, kun elämäntaparemontti oli päättynyt.

Jani ”Wallu” Valpio

Rockfestivaalipromoottori Jani “Wallu” Valpio poltti useita askeja tupakkaa päivässä ja joi päivittäin. Ruoanlaitto ei luonnistunut, eikä ruoka maistunut. Kunto tuntui heikolta. Elämä pelissä -ohjelman alussa hänen eliniänodotteensa oli vain 60 vuotta. Puolen vuoden yritys elämäntapojen muuttamiseksi nosti odotteen 75 vuoteen.

Mitä kuuluu nyt?

”Turhan juomisen kanssa tein onnistuneet täsmäiskut pääni kanssa. Sellaiset aamuyhdeksältä alkavat päivätissuttelut olen pystynyt jättämään elämästäni ainakin noin 80-prosenttisesti pois. Joskus, kun on kaunis kesäpäivä, niin why not... Tupakointia olen tietoisesti vähentänyt, eli en ole hyökännyt suoraan myrskyn silmään ja lopettanut kuin seinään, mutta olen päässyt 3-5 tupakkaan päivässä."

"Liikuntaa on enemmän kuin ennen, sekä hyötyliikuntaa että perinteisiä kotona tehtäviä, kuten leuanvetoa. Leukoja muuten menee mukavat 13 kappaletta. Syömisen suhteen on tapahtunut edistystä, olen ihan aidosti ymmärtänyt, että on tärkeätä syödä. Olen oppinut laittamaan erilaisia ruokia. Tykkään perinteisistä ruuista, niin voin syödä ihan vaikka lihamakaronilaatikkoa. Ja laittaa sitä ihan itse.”

Jouko Ahonen

Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen pelkäsi, ettei näe eläkepäiviään. Hänen oma isänsä kuoli ennenaikaisesti sydäninfarktiin. Jouko kärsi huomattavasta ylipainosta ja liiallisesta työnteosta. Elämä pelissä -ohjelman alussa hänen eliniänodotteensa oli 67 vuotta. Puolen vuoden yritys elämäntapojen muuttamiseksi nosti odotteen 75 vuoteen.

Mitä kuuluu nyt?

”Olen tietoisesti muuttanut ajankäyttöäni. Pystyn rytmittämään työpäivän niin, että ennätän päivällä käydä lounastamassa. Pystyn priorisoimaan asioita; mitkä ovat tärkeitä ja mitkä ei. Osaan myös sanoa ”ei”, jos aika ei johonkin riitä."

"Kotona meillä on nykyään koira. Se on kyllä sellainen kumppani, joka velvoittaa lähtemään lenkille. Enhän minä lähellekään ihannepainoa ole vielä päässyt, mutta 25 kiloa alkuperäisestä painosta on jo sulanut pois. Verrattuna lähtötilanteeseen kehitys on ollut todella huimaa. En olisi uskonut, että näinkin hyviä tuloksia tässä ajassa tulee.”

Liisa Hyssälä

Ministeri Liisa Hyssälä huolehtii työkseen koko kansan terveydestä, mutta omat elintavat eivät kestäneet kriittistä tarkastelua. Liisa rakasti pikaruokaa ja kaikkea makeaa. Hän teki töitä kellon ympäri, liikkui vähän ja oli lähes rapakuntoinen. Elämä pelissä -ohjelman alussa hänen eliniänodotteensa oli 88 vuotta. Puolen vuoden yritys elämäntapojen muuttamiseksi nosti odotteen 90 vuoteen.

Mitä kuuluu nyt?

”Ajankäyttöni on parantunut, pyrin syömään lounaan päivittäin. Ihan aina se ei onnistu, ja kun se ei onnistu, elämä ei tunnu olevan niin hallinnassa. Olen löytänyt kunnollisen liikunnan, pyöräilystä uintiin ja jopa kuntosaliin. Ja kuinka ihanaa onkaan sellainen hikisen liikuntasuorituksen jälkeinen raukea olo! Ehkä juuri siksi liikuntaan tulee riippuvuus ja sitä haluaa tehdä monta kertaa viikossa."

"Olen saanut painoa tiputettua. Maali on vielä paljon alhaisempana, olen tällainen hitaasti kiiruhtaja. Elämä maistuu ja terveys on toista kuin ennen. En ole vuoteen ollut päivääkään sairauden takia poissa töistä.”

Pentti Matikainen

Pentti Matikainen oli stressaantunut HIFK:n toimitusjohtaja, jonka työpaikka oli koko ajan vaakalaudalla. Työpäivät venyivät yöhön ja yöunet kärsivät. Kaksi kännykkää oli aina päällä. Pentti sai Elämä pelissä -ohjelman alussa eliniänodotteekseen 86 vuotta. Tosin ennuste ei kuuden vuoden takaisen sydänkohtauksen vuoksi ollut yhtä tarkka kuin perusterveillä. Puolen vuoden yritys elämäntapojen muuttamiseksi nosti odotteen 87 vuoteen.

Mitä kuuluu nyt?

”Sain helmikuussa 2008 potkut HIFK:sta, mikä oli totta kai raskasta ja muutti elämää. Tilanteen kohtaaminen oli kuitenkin hieman helpompaa Elämä pelissä -valmennuksen ansiosta, kun tämän irtisanomismahdollisuuden oli jo etukäteen käynyt läpi."

"Elämänmuutos oli luonnollisesti valtava, ensi vaiheessa tein lähinnä kiekkoiluun liittyvää taustatyötä, mutten sitoutunut mihinkään. Näin jäi enemmän aikaa sekä läheisille että itselle. Mökkeilin paljon ja kuntoilin säännöllisesti ja monipuolisesti. Elämän intensiteetin vähennyttyä opin olemaan ajoittain ilman puhelinta, saatoin jopa unohtaa ottaa sen mukaan.”

”Nyt syksyllä olen toiminut Ässien pelaajakoordinaattorina, eli olen päässyt taas keskittymään urheilun ydinalueeseen. Tunteet ovat taas luonnollisesti pelissä, mutta HIFK-aikoja vastaavaa tunteiden vuoristorataa en ole joutunut kokemaan."

Raakel Lignell

Tuottaja Raakel Lignellin arki tuntui viime vuonna kulkevan kuin veitsi kurkulla. Kiireinen viiden lapsen äiti ja monessa mukana oleva suorittaja oli uupunut sekä ylipainoinen. Elämä pelissä -ohjelman alussa hänen eliniänodotteensa oli 83 vuotta. Puolen vuoden yritys elämäntapojen muuttamiseksi nosti odotteen 84 vuoteen.

Mitä kuuluu nyt?

”Elämä pelissä tuli kohdalleni vähän väärään aikaan. Elämässä tuli kovia kolauksia, mutta silti ohjelman antama valmennus onnistui kuitenkin vaikuttamaan ajatuksiin pitkällä tähtäimellä. Se käynnisti kuntoilun, joka on jatkunut. Vähintään joka toinen päivä teen itsekseni kävelylenkkejä metsässä. Niiden hyvä puoli on, että silloin pääsen myös olemaan itsekseni. Lenkkejä lukuun ottamatta aikaa itselle ei vauhdikkaassa arjessa muuten ole."

"Syömispuoli on tuntunut ihan vaivattomalta, ja paino on silti pudonnut 15 kiloa. Kuntoilu on tietysti sen taustalla. Ja kävelinpä muuten Naisten kympinkin ilman ongelmia. Kun kunto kasvanut, elämässä ylipäänsä kaikki asioihin ryhtyminen on helpompaa. En tunne itseäni enää väsyneeksi 70-vuotiaaksi, vaan ihan oman ikäisekseni.”

Marjo Leinonen

Rocklaulaja Marjo Leinonen vietti epäsäännöllistä taiteilijaelämää. Keikkatyön sivuvaikutukset verottivat myös perheenäidin arkea. Elämä pelissä -ohjelman alussa Marjon eliniänodote oli 87 vuotta. Puolen vuoden yritys elämäntapojen muuttamiseksi nosti odotteen 88 vuoteen.

Mitä kuuluu nyt?

”Kuntoni on nykyään rautaisa, ohjelman ansiosta liikunnasta tuli päivittäinen tapa, joka tarjoaa hienoa onnen tunnetta. Juoksua ja kuntosalia täydentää sulka- ja jalkapallo, joissa on mahdollisuus ylittää itsensä: kaikista meistä löytyy pieni ajokoira, kun pallon kanssa aletaan kisailemaan. Keikoilla olen päässyt hyvään balanssiin alkoholin kanssa, en ole absolutisti, mutta juon entistä vähemmän. Hyvän kunnon ansiosta jaksaa hyvin, ei tarvitse juomasta mitään lisäpontta."

"Kotona elämä pyritään pitämään esimerkiksi ruokailujen suhteen säännöllisenä, tyttären koulunkäynnin mukaan. Olen huomannut, että pienet asiat riittävät mielenrauhaan. Kun tietää tekevänsä parhaansa, elämä menee hyvin omalla painollaan, eikä tarvitse pitää hirveää kuria itselleen.”