Euroviisujen menestysreseptit ja miksi ne taas Suomelta hukassa???

Lordi oli meille onnekas sattuma: näyttävä, erilainen ja kaikessa karmeudessaan hillittömän huvittava...esitys naurattaa vieläkin ja uskonpa, niin nauratti niitä eurooppalaisia, jotka äänestivät Suomen voittoon. Joka uskoo Suomen voiton tulleen pelkästään hevifanien aktiivisen äänestyksen ansiosta, on kyllä väärässä. Lordi kolahti tavallisten eurooppalaisten sydämiin!

Mutta Lordin hirviöshow ei yksin nostanut Suomea voittoon. Väitti kuka mitä tahansa, niin kyllä Hard Rock Halleluja kuulostaa viimeisen päälle laskelmoiden euroviisuksi tehdyltä kappaleelta niin rakenteeltaan kuin melodialtaankin. Vaikka se on ns. heviä niin laulu tarttui heti päähän ja jäi mieleen soimaan. Onneksi muuten kansa viisaudessaan äänesti sen Suomen loppukarsintaan, eikä Bringing Back the Balls in Firea...veikkaan että sen biisin kanssa lopputulos olisi ollut Lordillekin toisenlainen.

Mutta tänä vuonna Suomen viisuilut eivät taas enää naurata ketään. Kaikki kunnia Hanna Pakariselle ja tämän faneille, mutta en todellakaan usko, että menestystä tulisi Hannan valittaessa kuin myrkkyä nielleen näköisenä "Leave me alone, I wanna go home" Carolalta kopioidun tuulikoneen pöllyttäessä tukkaa. Thunderstone ja Katra saattavat olla menestyneitä omissa piireissään, mutta heidän tyylisensä korvia repivä marginaalimusiikki ei eurooppalaisten sydämiä sulata. Puhumattakaan siitä, että pisteitä heruisi, jos kansa tulisi niin hulluksi, että äänestäisi vaikkapa Jani&the Jetsettersin hautajaislaulun Suomen edustajaksi! Tuntuu siltä kuin tähän mennessä koko karsinnat olisi ladattu täyteen vain negatiivista energiaa, kun menestyksen ja edes KOHTUULLISEN sellaisen taika olisi ihan jossain muualla.

Menestyksekäs euroviisu pystyy luomaan hyvää tunnelmaa, oli se sitten bailumeininkiä, iloisuutta, toiveikkuutta, rakkautta, ystävyyttä, maailman kauneutta, elämän ihanuutta, hyviä muistoja tai hyvää tulevaisuutta. Myös taiteellinen ja taidokas dramatiikka voi purra (esim. Turkki 2003). Elämän surkeutta voivottelevat valitusvirret voivat olla suomalaisen kansanluonteen ilmentymä, mutta euroviisuissa niille ei ole kysyntää, kuin korkeintaan häntäpään täytteenä. Menestyksekäs esiintyjä taas on karismaattinen ja hyvännäköinen, yleensä suhteellisen nuori ja hyvin stailattu, joka osaa myös hymyillä esiintyessään (esim. Venäjän Dima Bilan viime vuonna). Menestyvässä esityksessä on sellainen visuaalinen elementti, joka jää mieleen ja joka poikkeaa tyystin muista esityksistä (esim. Moldovan rumpua lyövä mummo 2005).

Voittajabiisissä sitten yhdistyvät nämä kaikki ominaisuudet.

Noloa, mutta surkeaa: Helsingin kotikisoissa Suomi taitaa laulaa itsensä taas suohon