Tuuli ulisi korvissani, kun kävelin pitkin Pakkaajankatua kohti kotia. Vastaan ei paljon ihmisiä tullut, syy taisi siihen olla varsin kurja ja kamala sää. Vettä satoi vähän väliä, ja tuuli suhisi korvissa, taivaan täytti pilvet ja puiden lehdet tippuisivat aivan kohta pois. Osa puista kuitenkin rypi vielä väriloistossaan, mutta ei sitä punaisen, keltaisen, oranssin, ruskean ja hiukan vihreänkin väriloistoa enää kauan kestäisi. Syksy. Aivan niin, nyt oli syksy. Pimeähkö, sateinen ja kurja syksy kelasin itsekseni mielessäni.

Koulu oli alkanut muutamia viikkoja sitten. Jokainen maanantai tuntui käsittämättömältä. Hetki sitten juoksentelin vielä kesän niityillä vapaana kuin taivaan lintu ja nyt olen jo taas täällä, koulussa, opiskelemassa epämääräisiä kemian hiiliyhdisteitä, joista en juurikaan ymmärrä mitään. Niin, miten tätä laitosta taas kestäisi yhden kokonaisen vuoden? Se olisi viimeinen peruskoulun vuosi, jonka jälkeisestä elämästä en vielä tietäisi. Menisin ehkä kauppakouluun tai miksen lukioonkin. Kerkiäisin vielä tuota miettiä monet kerrat, ajattelin itsekseni.

Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta, en enää miettinytkään mihin menisin, en miettinyt enää omaa elämääni, itkin vain. Tuntui, että kaikki loppui sen syksyn kuralätäköihin ja puiden väriloisteeseen. Mitään ei enää ollut.

Ihmiset ovat jo monta vuotta toitottaneet minulle, että minun pitäisi jo päästä yli, lopettaa ainainen itkeminen, ja päästää irti. Mutta miten voi päästää irti ihmisestä, jota todella rakasti? Kuten äidistä. Minä todella rakastin häntä, hän oli minulle kaikkeni, hän oli ystävä, johon todella pystyin luottamaan. Entä nyt, kun häntä ei enää ole? Minulla ei ole ketään…
Minun kuulemma pitäisi olla vain onnellinen, että itse olen elossa, ja saan elää onnellista elämää.. Omasta mielestäni minun elämäni ei ole kovinkaan onnellista, tiedä sitten, mikä pitäisi määritellä onnelliseksi?
Elämä muuttuu sekunnissa, eikä sen sekunnin jälkeen enää pysty olemaan onnellinen. Minä en ole pystynyt, en ole unohtanut, enkä päästänyt irti. Pitäisikö?

-Salla-