Laitoin hiuksia vaivalloisesti nutturalle pään päälle. Olin virittänyt toisen peilin roikkumaan katosta teipin avulla, jotta se tuli pääni taakse. Suihkutin lakkaa ja ajattelin, että nyt riitti. Pari hiusta jäi hapsottamaan, mutta käsiä särki valtavasti. Siinä se nyt sai olla. Ulkona oli kylmä, ei niin kylmä kuin viime vuonna, mutta 17 astetta pakkasta kuitenkin. Join loput siideristä ja lähdin alakertaan. Kello oli siinä 8 paikkeilla. Kaisa leipoi tähtitorttuja joulun jäämistöistä. Otin takkini ja ajattelin olla niin lähtövalmis kuin mahdollista ja huikata vain hei. Muuten menisi liikaa aikaa.
- Lähetsie nyt jo?
- Juu, juu, bussimatka kestää kuitenki puolisen tuntia...
- Olisit nyt odottanu näitä torttuja, ehithän sie seuraavaan bussiin, Kaisa sanoi ja katsoi kelloa:"ei mene kuin pari minuuttia kun ne on valmiit..."
Pari minuuttia. Jopa valmistortut paistuu 5 minuttia, vähintään, pakkohan niiden on.
- Ei mulla nyt ole tosiaankaan nälkä, sanoin nopeasti ja hymyilin herttaisesti, hei sitten. Kylmä ulkoilma pisti nenään, mutta siihen tottui äkkiä. Nostin kaulahuiviani vähän ylemmäs ja menin puolijuoksua tien viereen.

Bussi tuli noin minuutin päästä ja nousin kyytiin. Autossa oli jos jonkinlaista porukkaa. Istuin kahden teinitytön eteen, turvallisin paikka mitä näkyi. Ne puhuivat siitä, kuinka monta pulloa kaljaa he olivat saaneet napattua isän kellarista. Ja nyt sitten oltiin menossa sammumaan jonnekin lumikinokseen. Hyvää uuttavuotta vain heillekin. Edessä joku vanhempi mies nukkui. Kenties hän oli jo ohittanut päämääränsä, tai ehkä hän matkusti Joensuuhun asti. Bussissa oli kuuma ja otin takin pois päältä. Kyllä jotain sentään oli jäänyt 15 vuodesta mieleen: Ota takki pois autossa, kun on lämmintä, muuten siulle tulee kylmä ulkona. Bussi pysähtyi toisen kerran puolimatkassa ja joku mukava mies pienessä tujakassa istui viereeni.

Mukava siinä mielessä, että hän hiljensi tytöt takana yhdellä pienellä ärjähdyksellä. Sitten hän alkoi selittää jotain omasta baaristaan ja hänen etummaiseen penkkiin nukkujan, tai entisen nukkujan, viereen istunut ystävänsä työnsi päänsä penkkien väliin ja alkoi myötäillä baarijuttuja. 10 minuutin päästä herrat olivat sellaisessa vauhdissa, että ajattelin kävellä sen 500 metriä mäkkäriin. Pyytelin herroilta anteeksi ja sanoin meneväni puuteroimaan nenääni. Matkalla vessaan vain jotenkin horjahdin ovesta ulos. Mutta ei se mitään, ei siinä bussissa vessaa ollutkaan.

Kävelin niin nopeasti kuin pystyin, jotta pysyisin lämpimänä. Viima kävi jalkoihin, mutta ei auttanut valittaa. Kuka käski käyttää hametta? Minä. Kaivoin nenäliinan taskusta ja niistin. Kadulla käveli paljon ihmisiä vastaan, kaikilla oli yhtä kiire kuin minullakin. Mäkkärin edessä olevalla aukiolla oli paljon väkeä, puoletkaan halukkaista tuskin mahtuivat mäkkäriin lämmittelemään. Jesse ja Antti olivat ulkona tupakalla. Ne heiluivat ja huiskuttivat käsillään minulle niin, että lähempänä olevat siirtyivät hieman kauemmas. He olivat löytäneet jostain tyhjästä pöydästä paketin papatteja ja suunnittelivat innoissaan, minne niitä voisi työntää. Halasin molempia ja toivottelin uuttavuotta, niinkuin asiaan kuuluu. Sitten aloin valittaa että kun on niin pirun kylmä ja menin sisälle.
- On ne Jossu ja Inka siellä, sano niille että me mennään... 3 minuutin päästä.

Kuuma ilma ja rasvasta käryävä ilma tulvahti ovesta sisään. Paikka oli täynnä ihmisiä. Joidenkin pöytien ympärille oli kasvanut kunnon porukka ja kerätty kaikkien muiden pöytien penkit. Jossu ja Inka istuivat pienellä yhden hengen pöydällä, sellaisella pyöreällä, jossa on pitkä jalka. Joeliina lopetti puhelimeen puhumisen. Vähän halailua ja toivottelua, jonka jälkeen tulikin jo kiire Jessen ja Antin perään. Oltiin menossa Mikin luokse. Se oli mennyt kihloihin tytön kanssa, jolla oli itsellään melkein yhtä iso talo kuin Kaisalla ja Jormalla. Ja nyt se oli myös Mikin asunto, mikä oli tietysti suuri helpotus. Saavuttiin kerrostalon oven eteen ja pysähdyttiin siihen.
- Mikä mättää, kysyin. Polvet olivat jo melkein tunnottomat, hetken lämpö mäkkärissä tuntui vain pahentaneen niitten tilaa.
- Tämä idiootti tässä, Jossu aloitti turhautuneena ja osoitti Anttia:"Tuskin tietäisi mitä nappia painaa, vaikka siinä lukisi Mikki tikkukirjaimilla. Oletko sä, Marina, tutustunut siellä yliopistossa tälläiseen näppärään jutskaan, joita yleiskielessä asuntojen numeroiksi kutsutaan?

Sisällä oli lämmintä. Polvet sulivat pikku hiljaa. Asunnossa vallitsi mukava puheensorina ja ihmiset olivat ryhmittyneet kahden viiva kolmen ihmisen ryhmiin. Kaikilla oli päällään jotain värikästä ja sellaista mitä kutsutaan tyylikkääksi MeNaisissa. Ne olivat kaikki Sannan tuttuja. Kaikki paitsi Mikki, joka näytti pieneltä nurkkaan ajetulta eläimeltä sohvalla. Sanna tuli muutaman ystävänsä kanssa toivottamaan uuttavuotta kestohymy päällä. Jossun naama parkui apua, kun keskimmäinen kolmesta ystävästä kertoi innostuneena soittavansa myöskin akustista kitaraa.
- No mutta sehän on mukavaa, hän mutisi, hymyili ja käveli ovesta ulos. Kaikki katsoivat toisiinsa, mutta kukaan ei sanonut mitään. Inka sen sitten keksi. Kaikkihan me oltiin kateellisia, mutta kun ei leikkaa niin ei leikkaa. Hän kääntyi Sannan puoleen ymmärtäväisellä ilmeellä ja sanoi mekein voitonriemuisena:
- Mä taidan mennä katsomaan mikä sillä oikein on, Joeliina ei oikein ole ollut itsensä viime aikoina. Sitten hän virnisti Jesselle ja lähti ulos. Sille tielle ne jäikin. Ja minä toivoin, että ne ainakin kerran kaatuisivat lumihankeen. Mutta koska meissä kaikissa kuitenkin asuu pieni herrasmies, Jesse tarjosi mulle kättään, kumarsi ja kysyi josko neitiä mahtaisi kenties kiinnostaa jonkin asteinen alkoholin nautinta keittokomerossa. Ja kyllähän neitiä mahtaisi kiinnostaa.
- ...mutta siitä keittokomerosta mä en kyllä tiedä.

Taustalla soi hiljaa jotain taustamusiikkia, jota en tunnistanut. Hiivimme Jessen ja Antin kanssa keittiöön ja avasimme jääkaapin oven hyvin hiljaa. Eihän jääkaapin ovesta tietenkään mitään ääntä tule, mutta kukaan ei muistanut sitä juuri sillä hetkellä. Ja mitä sieltä löytyikään. Kokonainen pullo kuohuviiniä. Riemumme oli suunnaton.

Ajantaju keittokomerossa ilmeisestikin oli heittänyt vähän. Niinkuin myöskin sen arvointi kuinka paljon yksi huikka käsitti juomaa. Ensimmäinen ajatus heillä oli se, ettei kukaan varmaankaan kauheasti suutu, jos juomasta on otettu pari lasillista etukäteen. Ja pois piti tulla ennenkuin uusivuosi alkaa. Mutta kun Sanna sitten yhdeltä yöllä löysi Jessen ja Antin siitä komerosta tyhjän pullon kanssa oli kyyti aikamoista. Katsoin parhaimmaksi häipyä poikien kanssa. Mikinkin se heitti ulos.
- Kun sulla nyt kerran on niin helvetin hauskoja kavereita, ni vietä nyt herranjumala uusivuosi niitten kanssa!
Siinä me sitten istuttiin ja ihmeteltiin. Mulla oli taas polvet jäässä, eikä minnekään oikein ollut asiaa, kun Jesse ja Antti oli siinä kunnossa, missä oli. Kun sitten päätettiin lähteä kotiin, oli hyvä kun saatiin taksikuski ottamaan ne autoonsa. Onneksi kukaan ei tehnyt mitään elämää kauheampaa.

Varsinainen ideahan lähti vähän pakosta. Taksikuski ilmoitti, että tähän asti riitti teitin rahat, nyt ulos. Jäätiin muutaman sadan metrin päähän Kaisan ja Jorman talosta. Eihän siinä sitten oikein muu auttanut, kun ei kenelläkään muulla ollut yöpaikkaa lähelläkään. Minä vannotin oven takana poikia moneen kertaan olemaan kunnolla. Se, joka poikkeaa ruodusta, on väkivaltainen hullu, joka on seurannut meitä kaupungista asti. Sitten avasin oven. Pojat riisuivat takit päältään ja Jesse toivotti kohteliaasti hyvää joulua Kaisalle. Muuten kaikki meni ihan hyvin.

Talon yläkerta oli käytännössa minun. Siellä olikin vain neljä huonetta, vessa, makuuhuone, työhuone ja romuvarasto plus parveke. Aina kun Teppo tuli käymään kotona, makuuhuoneeni toimi vierashuoneena. Kaikki henkilökohtaiset tavarani pidin pienissä laatikoissa, jotka saattoi koota isompaan laatikkoon, jonka saattoi laittaa huomaamattomasti romukomeroon. Itseni piilotin useimmiten Jessen luo. Olin useasti miettinyt Jessen luokse muuttamista, mutta en oikein tahtonut ehdottaa sitä Kaisalle, joka oli niin hyväsydämmisesti majoittanut minut tänne, vielä senkin jälkeen, kun en lähtenyt Tepon mukana Ruotsiin. Pojat istuivat kuka minnekin ja kävivät katsomaan televisiosta tulevaa elokuvaa. Kävin vielä alakerrassa vähän rauhoittelemassa Kaisaa, että ihan kunnon ihmisiä nuo tuolla ylhäällä ovat, ja lähtevät heti aamulla. Yö sujui hyvin mallikkaasti. Jesse ja Antti sammuivat lattialle kuvan puolivälissä. Itse kömmin Mikin viereen sänkyyn vasta elokuvan jälkeen ja sammutettuani kaikki valot.

Aamulla heräsin möykkään jota kuului alakerrasta. Ajattelin jo pahinta, mutta Antti nukkui yhä lattialla. Kaikki muutkin olivat paikallaan. Menin portaiden päähän ja kuuntelin kuka alakerrassa mesosi. Tähän aikaan aamulla. Sitten se iski niinkuin kylmä rätti: Teppo läväytti oven auki ja loi minuun mielipuolisen katseen. Sitten se alkoi jokaista sanaa painottaen paasata, kuinka hänet on ensin verisesti petetty minun toimestani ja sitten vielä vanhempien. Ja nyt kun hän päättää viimein tulla asumaan takaisin vanhempiensa luokse, niin mitä, mitä.
- ..minä löydän entisen morsiameni nukkumassa kolmen miehen kanssa omassa kodissani!

Ei tarvinnut sitten kauempaa tuskailla sen Jessen luokse muuttamisen kanssa. Positiivinen ajattelu kannattaa aina.

-Wishie-