|
|
 |
Kostamuksen murre
Paro Tihvanantyttö Remsu, s. 24.11.1904 Kostamuksessa, elänyt Vuokkiniemessä. Nauhoitettu 13.7.1968. SKNA 7558.
|
 |
|
Vienankarjala eli vienalaismurre
näyte 1, Kostamuksen murre
Kuulin kerran olovan šemmošen jutun, Kenttijärveššä oli, no jo oli hiän armeijašta šieltä šal- šaltattoalta tullum mieš, vain poikamieš oli vielä. Läkši metšällä, ta koiran keralla ta pyššyn keralla. Koira haukkuu hänen ta i haukkuu toini koira, vierekkäh haukutah. Ta ei kuulu mettšimieštä tä mäni hiän ampu šen šen otukšen, oravako lintuko, kumpani oli em muissa nyt enämpi, kun olen äpärehenä kuullun. Tuli mieš, oikein šuuri, šemmošešša ouvošša vuattiešša, napit kiiltäy. Šanou jotta mitä tulit, miun koira haukkuu. Ka kun ei näkyn ketänä ampujoa, šanou, nin mie tulin. Anna poiš še orava! Täšš on! Anto šen oravan. Šanou jotta elä konšana tule vierahan koiran haukkuu, šanou. No ta muissa, šanou, nyt jotta ei šiula hyvin käynyt, kun še šanou miun ko- koiran haukušta ammuit oravan. Ja še kum piäši kotih ta kerto šen tapahukšen, ni heti šeko piältäh. Še mieš mäni šiihi. Lienöyko tullun, lienöykö nim pöläštyn šiitä, ken hiän oli hänel käyjä. Šitä paistih että piru oli še, ei kenkänä muut. |
|
|
(nykysuomeksi muutettuna)
Kuulin kerran olevan semmoisen jutun, Kenttijärvessä oli, no jo oli hän armeijasta sieltä sotaväestä tullut mies, mutta poikamies oli vielä. Lähti metsälle, ja koiran kanssa ja pyssy mukanaan. Hänen koiransa haukkuu ja haukkuu myös toinen koira, vierekkäin haukkuvat. Ja ei kuulu metsämiestä ja meni hän ampui sen otuksen, oliko orava vai lintu, kumpi oli en muissa nyt enää, kun olen lapsena kuullut. Tuli mies, oikein suuri, semmoisissa oudoissa vaatteissa, napit kiiltää. Sanoo että mitä tulit, minun koirani haukkuu. Kas kun ei näkynyt ketään ampujaa, sanoo, niin minä tulin. Anna pois se orava! Tässä on! Antoi sen oravan. Sanoo että älä koskaan tule vieraan koiran haukulle, sanoo. No ja muista, sanoo, nyt että ei sinulle hyvin käynyt, kun se sanoo minun koirani haukunnasta ammuit oravan. Ja hän kun pääsi kotiin ja kertoi sen tapauksen, niin heti sekosi päästään. Se mies meni siihen. Lieneekö tullut, lieneekö niin pelästynyt siitä, kuka se oli hänelle kävijä. Sitä puhuttiin että piru oli se, ei kukaan muu. |
|
|
|
