|
|
 |
Nykytiedot Karjalan eläimistöstä puutteellisia
Kannas ja Laatokan itäpuoli ovat kasvillisuuden leviämisen tapaan olleet alueita, joiden kautta on tapahtunut eläinlajien levittäytymistä Suomeen. Jotkut niistä ovat saapuneet meille vasta 1800-1900-luvuilla, kuten rusakko, villisika, metsäkauris ja viime vuosikymmeninä riesaksi asti runsastunut hirvikärpänen. Odotettavissa voi olla myös ilmaston lämmetessä metsiä kurittavan hallamittarin ja perunatuholainen koloradokuoriaisen leviäminen Suomeen rajan takaa.
|
 |
|
Suomen kaakkoisosissa ovat tuttuja hyönteislajeja Karjalasta levinneet äänekäs idänhepokatti ja ampiaisten suvun isokokoisin edustaja herhiläinen. Perhosmaailma lienee aika tavalla samanlainen kuin Kaakkois-Suomessa.
Harvinaisia lajeja edustavat tammihiiri sekä Kannaksella että Sortavalan seudulla ja Laatokan itärannikolla hietasisilisko. Ne ovat Karjalassa levinneisyytensä pohjoisrajoilla.
Suurpetokannat lienevät Karjalassa vaihtelevasti kohtalaiset, sillä kaakkoisrajaa kunnioittamatta karhuja, susia ja ilveksiä liikkuu ravintotilanteen ja häirinnän mukaan sen yli. Rajavyöhyke Venäjän puolella, varsinkin Laatokasta itään on laajalti asumatonta ja tarjonnee siten niille hyviä saalistusmaita ja melko rauhallisia asuinseutuja.
|
Karjalan parhaat lintujärvet ovat Kannaksella
Kuuluisa Äyräpäänjärvi Muolaassa on edelleen lintuparatiisi hiljalleen etenevästä umpeenkasvusta huolimatta. Muuttoaikoina se on hanhien, joutsenten ja arktisille alueille muuttavien vesilintujen varma ”bongauspaikka”. Vuoksenrannan alueella sijaitseva Virkinselkä on linnustoltaan ainakin yhtä merkittävä järvi, vaikeasti saavutettava ja siten linnuille rauhallinen elinympäristö.
Lintuharvinaisuuksista mainittakoon meri- ja kiljukotka, mustatiira, rastas- ja rytikerttunen sekä pensaikkomaiden kultakurkut yölaulajat viita- ja luhtakerttunen. Peltomailla sirisevät yleisesti viita- ja pensassirkkalintu. Meillä harvinaistuneiden lajien, ruisrääkän raksutusta pelloilla ja kehrääjän hyrinää männiköissä kuulee laulukaudella Karjalassa yhtenään lahopuisten rantametsien koputtelijaa valkoselkätikkaa unohtamatta. Petolintukannat Kannaksella lienevät kohtuullisen hyvät.
Meillekin levinnyt laulutapa on antanut epävirallisen nimen eräälle lajille: ”Karjalan” peippo ei liverrä tavalliseen tapaan vaan ”ryystää” sukulaisensa järripeipon tyyliin.
|
Kannaksella on luonnonsuojelualueita yli kolme prosenttia pinta-alasta
Pääosa Kannaksen luonnonsuojelualueista on perustettu 1970-luvulla. Tunnetuin niistä on Äyräpääjärvi, jonka vaatelias kasvillisuus on toinen suojeluperuste. Pinta-ala ympäröivine metsämaineen on 9 700 hehtaaria.
Muista suojelualueista mainittakoon Virkinselän lintujärvi Vuoksenrannassa (3 900 ha rantametsineen), Koiviston saaret (maa-ala 9 200 ha), Väärämäenselkä Valkjärvellä (harjujen suojelu, lähes 7 300 ha) ja Lintulan lehto = Raivolan lehtikuusimetsä (355 ha). Ainoana suojelukohteena Kannaksella siellä on opastekartta ja pienet ”tietoiskutaulut” alueesta sekä selkeitä polkuja siperianlehtikuusimetsän ydinalueella.
Oma lukunsa on Valkjärven Punnusjärven suojelualue (1650 ha): Järven suojellun rantametsän halki raivattiin uuden laskettelukeskuksen rinne 1990-luvulla ilman mitään rakennus- tai ympäristölupia!
Puutteena Kannaksen suojelualueissa pidetään metsien suojelun vähäisyyttä. Tärkeimmät suunnitellut suojelualueet, Karjalan metsä Ensosta itään (noin 9200 ha), Vuohensalo-Riisko Laatokan rannalla (17 125 ha) ja Tungelmanjoen laakso Raudusta länteen (6 000 ha) korjaisivat metsien suojelutilannetta merkittävästi. Suunnitelmat eivät ole edenneet, syynä on Venäjän johdon välinpitämättömyys ympäristöasioita kohtaan, käytännössä olematon ympäristöhallinto ja valtion rahapula, mitkä tekijät ovat halvaannuttaneet ympäristönsuojelun edistämisen maassa.
|
|
|
|
