Etusivu TV-ohjelmat Aikajana Äänigalleria Videot Artikkelit Murrenäytteet Kirjallisuus Linkit Yhteystiedot Tekijät

Talvi- ja jatkosota 1939-1944 Euroopan poliittisen tilanteen kiristyessä Neuvostoliitto käynnisti epäviralliset tunnustelut rajajärjestelyistä Suomen hallituksen kanssa jo alkuvuodesta 1938. Suursodan uhka Euroopan poliittisen tilanteen kiristyessä Neuvostoliitto käynnisti epäviralliset tunnustelut rajajärjestelyistä Suomen hallituksen kanssa jo alkuvuodesta 1938. Virallisemmiksi nämä neuvottelut muuttuivat elokuussa 1938, jolloin Neuvostoliitto vaati Leningradin turvallisuuteen vedoten oikeutta rakentaa Suursaaren meri- ja ilmapuolustustukikohdan sekä halusi vuokrata 30 vuodeksi eräät Suomenlahden saaret. Suomalaiset puolestaan katsoivat oman puolueettomuuspolitiikkansa takaavan sen, ettei maamme aluetta käytetä ponnistuslautana Neuvostoliittoa vastaan tehtävässä hyökkäyksessä. Neuvotteluihin tuli tämän jälkeen tauko. Euroopan sotilaspoliittinen tilanne muuttui suomalaisten kannalta huomattavasti vakavammaksi elokuussa 1939. Saksa ja Neuvostoliitto solmivat silloin yllättäen keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja jakoivat salaisessa lisäpöytäkirjassa Euroopan etupiireihin. Itäinen osa Puolaa, Baltian maat ja Suomi kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Kun Saksa hyökkäsi 1.9.1939 Puolaan ja Neuvostoliitto miehitti sen itäisen osan pari viikkoa myöhemmin, eurooppalaisen suursodan uhka levisi todellisena myös Suomen ylle. Suomi kohotti puolustusvalmiuttaan kesällä 1939, jolloin Karjalan Kannaksella tehtiin vapaaehtoisvoimin linnoitustöitä. Sodan uhka syveni syyskuun alkupäivinä, kun Neuvostoliitto esitti Suomen hallitukselle kutsun lähettää valtuuskunta Moskovaan neuvottelemaan "konkreettisista alueellisista kysymyksistä". Juho Kusti Paasikiven johtama valtuuskunta lähti ensimmäiselle neuvottelumatkalleen Moskovaan 9.10.1939. Neuvottelujen alkaessa Suomi aloitti kenttäarmeijansa liikekannallepanon, joka naamioitiin nimellä ylimääräiset kertausharjoitukset eli YH. Neuvotteluja käytiin Moskovassa kolmeen otteeseen. Suomalaiset tekivät niissä joitakin myönnytyksiä, mutta he torjuivat mm. vaatimuksen Hangon alueen vuokraamisesta Neuvostoliitolle. Kannaksen hiekkarannoilla ja kylpylöissä Toimittaja Viki Raaska Kannaksen hiekkarannoilla ja kylpylöissä viimeisenä rauhan kesänä vuonna 1939. (Kannasta kiertämässä 02, otteita. Toim. Viki Raaska. Ohjelma vuodelta 1939) Vierailu Kannaksen linnoittajien luona (1939) (Karjalan kannasta kiertämässä 03, otteita. Toim. Yrjö Vasama.) Talvisota Kun Neuvostoliitto ei saanut tavoitteitaan läpi neuvotteluilla, se aloitti sotatoimet Suomea vastaan pommittamalla ilma-aseella mm. Helsinkiä 30.11.1939. Talvisodan alkupäivät maarintamilla kuluivat tunnustelutaistelujen merkeissä ja suomalaiset vetäytyivät hiljalleen taaempiin puolustusasemiin. Suomalaisten vastarinta kuitenkin tiivistyi joulukuun puolivälin jälkeen ja armeijamme saavutti loistavia torjuntavoittoja Taipaleessa, Summassa, Tolvajärvellä, Suomussalmella, Kollaalla ja Raatteessa. Näiden torjuntavoittojen jälkeen rintamalinjat jähmettyivät muutamaksi viikoksi paikoilleen. Kun maailmasodan muilla rintamilla oli tuolloin varsin hiljaista, Suomen taistelu sai osakseen suurta kansainvälisesti huomiota ja ihailua. Tässä tilanteessa Neuvostoliiton oli jo oman arvovaltansa vuoksi päästävä nopeaan sotilaalliseen ratkaisuun, varsinkin, kun länsivallat ryhtyivät puuhaamaan sotilasavun lähettämistä Suomeen. Neuvostoliitto keskitti helmikuun puolivälissä ylivoimaiset hyökkäysjoukot Karjalan Kannakselle. Puna-armeija pääsikin siellä läpimurtoon Summan lohkolla, jolloin suomalaiset joutuivat vähitellen vetäytymään aivan Viipurin reunamille saakka. Venäläiset pääsivät pureutumaan myös Viipurin lahden rannoille. Sotilaallista tilanne pahensi se, että kolme kuukautta yhtä mittaa jatkuneet taistelut olivat kuluttaneet joukkomme jo aivan lähelle katkeamispistettä. Venäläisten suurhyökkäyksen alkaessa Suomen hallitus käynnisti rauhanneuvottelut neuvostohallituksen kanssa. Rauhanedellytyksiä paransi se, että Neuvostoliitto luopui tukemasta O.V. Kuusisen hallitusta, joka oli muodostettu suomalaisista emigrantti-kommunisteista. Tasavallan presidentin Kyösti Kallion itsenäisyyspäivän puhe 6.12.1939 Tasavallan presidentin Kyösti Kallion itsenäisyyspäivän puhe talvisodan sytyttyä 6.12.1939. (ote) Välirauha Sota päättyi 13.3.1940. Moskovassa tehdyn rauhansopimuksen mukaan Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan sekä vuokraamaan Hankoniemen alueen. Luovutetun alueen väestö, noin 400.000 henkilöä, siirtyi kokonaisuudessaan Kanta-Suomeen. Tämän siirtoväen pääosan muodostivat karjalaiset. Talvisodan jälkeinen aika sai pian nimen välirauha. Sen alkaessa Suomen taloudellinen ja sotilaallinen tilanne oli tukala. Sodan vaurioiden korjaaminen ja siirtoväen asuttaminen nielivät lähes kokonaan maan vähäiset taloudelliset voimavarat. Neuvostoliitto jatkoi talvisodan jälkeen myös poliittista painostusta Suomea kohtaan. Kansainvälinen poliittinen tilanne muuttui kuitenkin Suomen kannalta 30.7.1940, kun Adolf Hitler päätti lopettaa maihinnousun valmistelun Englantia vastaan. Saksan uudeksi hyökkäyssodan kohteeksi tuli nyt Neuvostoliitto. Saksan politiikan muutos näkyi pian myös Suomessa. Saksalaiset tarjosivat elokuussa 1940 Suomen armeijalle ostettavaksi edullisesti suuren erän aseita. Vastapalvelukseksi saksalaiset halusivat saada joukoilleen kauttakulkuoikeuden Suomen kautta Norjaan, jonka he olivat valloittaneet keväällä 1940. Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto alkoivat nyt lähestyä Saksaa, joka oli siinä tilanteessa nähtiin ainoaksi todelliseksi tueksi Neuvostoliittoa vastaan. Yhteistyö tiivistyi toukokuussa 1941, jolloin saksalaiset antoivat ensimmäisen kerran konkreettisia tietoja Neuvostoliittoa vastaa tehtävästä hyökkäyksestä. Tiukasti salassa pidettyjä sotilaallisia neuvotteluja jatkettiin 3. ja 4. päivä kesäkuuta Helsingissä. Näissä neuvotteluissa sovittiin melko tarkasti yhteistyöstä tulevan sodan alkuvaiheessa. Ulkoministeri Väinö Tannerin puhe 13.3.1940 Ote puheesta 13.3.1940 Jatkosota Saksa aloitti hyökkäyksensä Neuvostoliittoa vastaan 22.6.1941. Suomen hallitus joutui tuolloin kiusalliseen tilanteeseen, sillä se ei halunnut esiintyä hyökkäävänä osapuolena. Suomi saattoi luopua horjuvasta puolueettomuusroolistaan 25. 6.1941, jolloin Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat useita suomalaisia paikkakuntia. Presidentti Risto Ryti piti 26.6.1941 radiopuheen, missä hän ilmoitti Suomen kansalle maan olevan jälleen sotatilassa Neuvostoliiton kanssa. Edellisen päivän pommituksiin viitaten Ryti totesi Suomen aloittaneen toisen puolustustaistelun "idän jättiläistä vastaan", mutta kansan suussa se sai pian nimen jatkosota. Suomen armeija aloitti aktiivisen hyökkäystoiminnan heinäkuun alkupäivinä. Suomalaiset saavuttivatkin pian menestystä sekä Laatokan Karjalassa että Karjalan Kannaksella. Viipuri vallattiin 30.8.1941 ja eteneminen jatkui pian sen jälkeen kaikilla rintamalohkoilla. Ylipäällikkö Mannerheim keskeytti etenemisen Karjalan Kannaksella vanhalle rajalle, mutta Laatokan Karjalassa ja Itä-Karjalassa se jatkui Syvärin-Äänisen tasalle saakka. Hyökkäystoiminta päättyi joulukuun alussa 1941, jolloin alkoi ns. asemasotavaihe. Rintamalinjojen vakiinnuttua, karjalaiset alkoivat myös palata entisille asuinsijoilleen. Suhteellisen rauhallisen asemasotavaiheen aikana he korjasivat talojaan ja kunnostivat peltojaan. Asemasodan aikana Suomen viranomaiset pyrkivät kohottamaan sekä Suomen-Karjalan että Itä-Karjalan oloja monella tavalla. Käynnistettiin kansakouluja ja armeija perusti alueen väestöä ja sotilaita varten jopa viisi radioasemaa. Näistä ns. rintamaradioista oli tunnetuin Pekka Tiilikaisen johtama Aunuksen Radio. Se toimi lähes kolme vuotta Petroskoissa, jolle suomalaiset antoivat uuden nimen - Äänislinna. Viipurin paraati (1941) Tauno Majurin ja E. Salovuoren selostus Torkkeli Knuutinpojan torilta Viipurista vuonna 1941. (Toim. Tauno Majuri ja E. Salovuori, otteita. Ohjelma vuodelta 1941) Neuvostoliiton suurhyökkäys ja sodan loppuminen Jatkosodan käännekohta tapahtui 9.6.1944, jolloin Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella. Suomalaisten pääasema murtui parin päivän kuluttua ja karjalaiset joutuivat jälleen evakkoon. Puna-armeija valtasi 20.6.1944 Viipurin. Samaan aikaan neuvostojoukot aloittivat suurhyökkäyksen myös Laatokan Karjalassa, mistä suomalaiset alkoivat vetäytyä taistellen kohti vanhaa rajaa. Viipurin menetyksen jälkeen Suomen hallitus aloitti rauhantunnustelut Neuvostoliiton hallituksen edustajien kanssa. Aluksi Neuvostoliitto vaati Suomelta ehdotonta antautumista. Rauhanehdot kuitenkin lievenivät myöhemmin, kun suomalaiset saavuttivat torjuntavoitot heinäkuussa Tali-Ihantalassa ja Äyräpäässä. Kannaksen evakuointi (1944) Toimittaja Tauno Lautamatti seuraamassa siirtoväen matkaa Kannakselta turvallisemmille seuduille vuonna 1944. (Toim. Tauno Lautamatti. Ohjelma vuodelta 1944) » YLE Arkki: Suomi sodassa 1939-1944 Kuuntele ohjelmia Yleisradion arkistosta: Mainilan laukauksista välirauhaan, operaatio Barbarossasta Ribbentrop-sopimukseen...Alkuperäisiä rintamaselostuksia, aikalaismuistelmia ja myöhempiä historiaohjelmia talvi- ja jatkosodan vaiheista. Torjuntavoittoihin vaikutti saksalaisilta saatu sotilaallinen apu, joka saatiin presidentti Risto Rytin Adolf Hitlerille antamalla vakuutuksella, ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus tee erillisrauhaa ilman yhteisymmärrystä Saksan kanssa. Jotta Suomi pääsisi irtaantumaan sodasta, Ryti erosi 1.8.1944 presidentin tehtävästä ja hänen tilalleen valittiin viisi päivää myöhemmin marsalkka Mannerheim. Nyt olivat olemassa poliittiset edellytykset rauhalle. Välirauha Suomen ja Neuvostoliiton välille solmittiin 19.9.1944. Suomi menetti uudelleen lähes samat alueet kuin talvisodassa ja Karjalan kansa oli nyt toiseen kertaan asutettava Kanta-Suomeen, minne se on vuosikymmenien kuluessa jo kohtuullisen hyvin kotiutunut. Lasse Vihonen, YLE Radioarkisto

Sisältö » Suursodan uhka » Talvisota » Välirauha » Jatkosota » Neuvostoliiton suurhyökkäys ja sodan loppuminen