|
|
 |
Nekkulan murre
Natalia Mihailovna Pattšijeva, s. 1911 Nekkulan Pižin kylässä. Nauhoitettu 25.7.1968. SKNA 7583.
|
 |
|
Aunuksenkarjala eli livvi
näyte 2, Nekkulan murre
Minä kondiedu näin, i kerran ajoimmo pruazniekale. Sit kondii seižoi kahtel jalgua dorogal. No myö konešn emmo pöllästynnyh, hebo rubei ylen äijäl fuukaimah, vel'l'i hebuo plet'il da myö rubeimmo lodžižemah, rängymäh. Kondii punaldih da mukin kiändi da mettšäh lähti. Toižen kerran olen nähnyh: yksinäh ol'iin metšäs muarjaz, minä yksinäh mettšäh ainos kävyn. Kuulen rotškau rotškau nenne. Katšonhäi ga kondii, a kondii häi minuu ei näe. Nähnyh sanou tullun minum pöllätännys, a häi röng- röngi bo- bokas rotški sie oksil. Minä gu 1- ložahtamah da kirgumah rubian, häi myöst'iže(m) pagoh lähti. Ei minuu kerdua pöllätännyh kondii. Pagoh lähti. Kaks kerdua olen nähnyh kondiedu. |
|
|
(nykysuomeksi muutettuna)
Minä karhun näin, ja kerran ajoimme praasniekalle. Sitten karhu seisoi kahdella jalalla tiellä. No me emme tietenkään pelästyneet, hevonen rupesi hyvin paljon korskumaan, veli [löi] hevosta ruoskalla ja me rupesimme meluamaan, karjumaan. Karhu kiepsahti ja pyörähti ja lähti metsään. Toisen kerran olen nähnyt: yksinäni olin metsässä marjassa, minä yksinäni metsään aina menen. Kuulen rytisee rytisee ne. Katson kas karhu, mutta karhupa ei näe minua. [Jos olisi] nähnyt sanoo [olisi] tullut [ja] minut pelästyttänyt, mutta se karjui sivussa rytisti siellä oksilla. Minä kun paukuttamaan ja kirkumaan rupean, se kääntyi [ja] lähti pakoon. Ei minua [sillä] kertaa pelästyttänyt karhu. Pakoon lähti. Kaksi kertaa olen nähnyt karhun.
|
|
|
|
